h1

Työn alla: osa 9

kesäkuu 15, 2012

[insert tähän jotain ympäripyöreää lätinää päivitystauoista ja muusta epäoleellisesta koska jokainen kädetön ja jalaton apinakin tajuaa että 8bit anka päivittyy joskus enemmän joskus vähemmän ja näillä mennään kuin turkkilainen karavaani kuuhun]

Viime aikoina on tullut pelattua Paljon. Jopa siinä määrin, ettei pahemmin ole tehnyt mieli työstää näitä ajatuksia kirjalliseen muotoon, koska sellainen toki vaatisi aivotyöskentelyä joka on siltä pelaamiselta pois. Samanaikaisesti anka on altistunut isolle läjälle uusia pelejä että vääntänyt koomassa samojen parissa, mikä on oikeastaan aika ideaalitilanne; se, että voi pelata päivät läpeensä kerta toisensa jälkeen zombihippaa on kivaa, kuten on myös spontaanisti Metal Slug 3:n läpivetäminen arcadetikulla. Anka voisikin tällä hetkellä oikeastaan itkeä pieniä kimaltavia ankakyyneleitä onnesta, sillä jostain jeesuksen ja vishnun siunauksesta tämän elämään on pamahtanut/palannut läjä sellaisia gayming-optioita joista viimeisen viiden vuoden aikana on saanut vain haaveilla: oli kyse sitten kotimaassa tai ulkomailla vietetystä ajasta, pelitovereita riittää. Räpyläjalkaiselle, jolle co-op ja multiplayer ovat aina taanneet kenties ne parhaat pelimuistot, on tällainen kullanarvoista.

Mitä kuluneen ~parin kuukauden aikana on tullut sitten eniten hakattua, minkä parissa työsarka jatkuu edelleen? Tehdään pientä tilannekatsausta:

L4D2: Sitä voisi luulla, että syntyy suorituspaineita kun kaikki muut ovat ehtineet hakata tässä vaiheessa noin 300 tunnin edestä ekspaa zombisirkuksessa, mutta todellisuudessa se tekee pelaamisesta vain viihdyttävämpää. Oli kyse sitten kampanjoiden (myös L4D!) läpivetämisestä, tyhmistä achievementeista, survivalista tai versuksesta, voi toisten tietotaidosta omaksua kaikki oleellisimmat knopit heti alkuunsa. L4D2:n avulla ankan noin viiden-kuuden vuoden takainen likainen FPS-jonnemenneisyys on saanut taas uutta merkitystä, kun headshottaus alkaa tääs lähteä selkärangasta ja teamspeakissä voi jälleen huutaa täysin palkein sellaisia vienoja kutsuhuutoja kuin ”for fuck’ sake get the fuck off me you fucking twatface jesus fucking christ” sekä sama kotimaisella ja muutamalla misogynistisellä lisänootilla väritettynä jos on spittereitä näköpiirissä. Ihan kuin kotiin olisi palannut!

Diablo III: Minä vahingossa Diablo III onko tämä paha? Alunperin ankalla ei ollut niin minkäänlaista intressiä syytää Blizzardille rahaa sen uusimman kliklik-jyystön muodossa, mutta toisin kävi. Siinä missä kaiken maailman skyrimit ja muut kauden trendipelit on onnistuttu sivuuttamaan vahvalla olankohautuksella ja vetoamisella siihen että ”no ei mulla ole aikaa lukea jonkun saatanan NPC:n lätinöitä tietääkseni mitä tapahtu Hyppykuppalandian entiselle kuninkaalle”, joutui anka Diablo-koukkuun ankaran vertaispainostuksen ansiosta. Ja mitä hittoa, tämähän on terapeuttisinta tuubaa ikinä! Ok, inferno ei vielä häämötä edes kaukaisessa horisontissa ja aika kuluu leikkimällä supermiestä tyhmien demonien keskellä tulevasta autuaan tietämättömänä monkina, mutta mitä väliä. Siperia opettaa.

Borderlands: VOITTEKO SAATANAN SKAGIT VAIKKA TUKEHTUA OMAAN SPITTIINNE EN NYT NIINKU YHTÄÄN JAKSAIS. Eikun siis Borderlandsin pariinkin on ajauduttu enemmän tai vähemmän sattumalta, mutta peli on osoittautunut yllättävän toimivaksi ajantapoksi ilman liiallisia aivotoimintavaateita. Käyttis on välillä suoraan sanottuna aivan perseestä splitscreenillä, mutta ketä nyt ylipäätään kiinnostaa yrittää ostaa itselleen oikeita shieldejä tai tulkita muita ruudulla vilkkuvia tapahtumia ilman jatkuvaa sivusta-sivulle scrollailua. Meno on samanaikaisesti tarpeeksi leppoisaa että hektistä pitämään yllä mielenkiintoa, joten post-apokalyptisen Borderlandsin maisemissa chillailu varmasti toistuu jatkossakin.

Uncharted 2 Matti ole hiljaa siellä. Ok, totuuden nimissä tätä peliä ei ole paria tuntia pidemmälle vielä väännetty, mutta Nathan Draken jännittävät seikkailut ovat onnistuneet vakuuttamaan jo siinä määrin että kyllähän tämä pitää vääntää alta ennen kolmosta. On se jännää tämä elämä kun voi vaihteeksi tutustua PS3:n pelitarjontaan! Välillä saa vähän kiroilla kun tämä urpo ei koe oleelliseksi loikata sinne mihin pitäisi, koska ankassa ei tietenkään ole ikinä vika. Tässä odotellaan nyt sitä että Nathan Drake pyyhkii ankalla lattiaa POIKA_MAISELLA_CHARMILLAAN vai mitä näitä lätinöitä nyt oli, eli ilmeisesti uutta messiasta vähintäänkin luvassa. Nöyrillä ennakko-oletuksilla on hyvä lähteä matkaan!

Mainokset

3 kommenttia

  1. Harhar.

    Listalla on pelkkää laatua! Paitsi Borderlandsin vertical splitscreen hajottaa niin paljon, että tekisi mieli tunkea dual shockit kehittäjien… Hyvä Anka, voisit päivittää vaikka kahden viikon sisään uudelleen, niin ei tarvii potea huonoa omatuntoa.
    Uncharted 2:n pelaat btw läpi ens kerralla. Altistut sitten sille poikamaiselle charmille ja vaaput lattialla.


    • Mutsis vaappu! Kerrasta läpi vaan, eihän meillä näitä maratoneja ookaan yhtään luvassa.


      • Ikinä ei ole tarpeeksi maratoneja! 😦



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s