h1

Sprölölöö: Metal Slug 3 ja jääkaappilogiikan minituska

heinäkuu 26, 2012

Sprölölöö: Metal Slug 3 ja jääkaappilogiikan minituska
Wiki

Lyhyesti: Metal Slug 3 on ihan hemmetin järkeenkäypä peli!

Tämänkertainen Sprölölöö jää vähän tyngäksi, mutta koska anka suuntaa kuunvaihteessa nousevan auringon maahan useammaksi viikoksi aiheuttamaan moraalista pahennusta, ei siihen toiseen ääripäähän liukuva moraalinen velvoite salli päivitystauon jäävän aivan luokattoman mittaiseksi (ööö mikä kuukauden päivitysviive). Tässä välillä konsoliperhe on kasvanut uutuuttaan kiiltelevällä Nintendo 3DS:llä (jonka uumenissa pyörii yhtä kiiltelevä Theatrhythm: Final Fantasy, kyllä nyt tulee kaikille niiden Ouendanin ja Princess Debutin parissa vietetyille tunneille synninpäästöä!), joten vaikka pintapuolisesti blogissa tapahtuu yhtä paljon aivotoimintaa vaativaa äksöniä kuin Timber Owlsien strategiapalavereissa, on kulissien takana olo kuin… ööö… koeputkessa hengaavalla Cloudilla? Joo en minä tiedä, mennään eteenpäin.

Muutama kuukausi takaperin anka hengasi tosiaan Lontoonmaalla takomassa jos jonkinlaista peliä luottokaverinsa kanssa, ja näistä sessioista yksi mieleenpainuvimmista oli eittämättä Metal Slug 3 -maraton arcadetikuilla. Tässä välissä täytyy painottaa, että vaikka vastaavan hilavitkuttimen omistankin, on sen käyttöaste jäänyt lähinnä arcadefightereihin kyseenalaisella menetyksellä; mistään virtuoosimaisesta tatinheiluttelusta ei siis ole missään nimessä kyse. Kun päälle iskee vielä Metal Slugien perinteisesti armollistakin armollisemman hektisyystason, on luvassa vain ja ainoastaan laatuviihdettä, mistä kielii myös yhteenkirjattu käytettyjen continueiden määrä co-op pelissä (nooohh 43 sinne tai tänne, kuka näitä laskee). Muistin perukoille ei tästä huolimatta jäänyt päälimmäisenä muisto tuskasta ja paatista, vaan silloin tällöin kesken pelin iskevä jääkaappilogiikka, kuten japanilaisten pelien suhteen yleensä: hei mitä helvettiä tässä nyt tapahtuu! Näistä tärkeimmistä anka kasasikin siis lyhyen listan itseä eniten häikänneistä asioista, jotta saisi käsiteltyä nämä järkeä ja universumia uhkaavat epäkohdat systeemistään ulos, koska selkeästi videopelien suunnitteluratkaisut valvottavat kuukausia läpeensä öisin epäloogisuudellaan.

Zombies à la mode
Taistelussaan jäätävää avaruusolentoaivoa vastaan (missä siis ei ole mitään epäloogista) sankarimme joutuvat teurastamaan tiensä myös vekkulin zombie-suon läpi. Peli ilmeisesti vihjaa että kyseiset muotopuolet ovat saaneet alkunsa sekä tutusti puremalla että avaruuskavereiden tieteellisten kokeiden tuloksena (tai jotain sinnepäin, anka ei voi muistaa eikä välittää niin paljon että tarkistaisi ko. faktat pelissä, jossa juoni on yhtä relevantti kuin Prometheus-leffassa), joten eteenpäin lyllertävää lihamassaa riittää niin pelloilla kuin mammuttien jääluolissakin. Zombeilla on tosin taskussaan pari jännää kikkaa: kohdatessaan pelaajan näillä on tapana singota tämän päälle höyryäviä puklupalloja. Mysteeripurjo ei kuitenkaan esimerkiksi luotien sijaan kerrasta tapa, vaan käännyttää pelaajasta horden joukkoon heidän kaltaisensa jalkaa laahaavan kuolakallen – jota onneksi voi edelleen itse kontrolloida ja jopa projektiilioksentaa hienossa kaaressa, joka jättää villit teksushotitkin kakkoseksi. Onpas tämä kätsyä! …Kunnes saat jälleen laatasta naamaan, jolloin hahmosi ottaa ja kiekaisee kuolonkorinansa siltä istumalta. Jonkin aikaa tämä menettelytapa ei tunnu lainkaan kummalliselta, sillä pahiszombit ottavat yhtä lailla lukua suihkutellessasi näitä omalla superoksennuksellasi, mutta kun kuviota alkaa pohtia tarkemmin, nousee esiin huutava vääryys: jos yksi puklu käännyttää ja toinen tappaa, mikseivät zombit itse kuole omasta oksennuksestaan! Nehän laattailevat jatkuvasti toistensa päälle, joten sankariemme työ helpottuisi huomattavasti jos ne toteuttaisivat kylmästi Darwinin lakia ja hoitaisivat itsensä pois päiviltä. Ei nyt perse, miksi minä juoksen täällä hiki palleissa väistelemässä sylkivanoja, jos tämän universumin säännöt voisivat olla edes hieman johdonmukaisempia!

Jetpack phobia
Metal Slugien yksi viihdyttävimmistä puolista on niiden vaihteleva kenttädesign. Kentällä rymyämisen lisäksi erilaisia kulkuneuvoja tulee kokeiltua pelin aikana aina golfkärryn näköisistä mopohyrristä tappaja-strutseihin ja kunnon mörssärivaunuihin, mutta kuka tahansa voi myöntää että liikkumisen kuninkuusajot suoritetaan toki jetpackeilla. Lentämisen riemu ja vapaus ovat jotain kiistatta omaa luokkaansa, joten kun pelissä päästään vihdoin rankaisemaan avaruusolentoja lintuperspektiivistä, on fiilis hieno. Euforisen olotilan lisäksi lentäen liikkuminen on kovin kätevää: maassa meno äityy usein täysin hysteeriseksi, joten voi vain onnitella seikkailijoitamme aivojen oivaltavasta käytöstä, kun nämä jalan ramboilun sijaan nakkaavat pommia vihollisten niskaan yläilmoista. Täällähän pysyy melkein hengissä! Mitä jos vedetään näillä vermeillä loppuun asti! …Paitsi että ei, koska hupia ei kestä edes koko tason ajan, vaan täysin käsittämättömästä syystä pelaaja unohtaa jetpackinsa fade-to-blackin jälkeen ja jatkaa matkaansa jalan. Olisiko ollut niin vaikeaa heittää kehiin joku kahden sekan kämänen ”oho jetpack räjähti / oho loppu bensa” -animaatio, joka olisi tehnyt tämän uuden parhaan ystävän hylkäämisestä edes hieman inhimillisempää? Hei nyt oikeesti, ei toiselle voi antaa uutuuttaan kiiltäviä leluja ja nykäistä niitä pois ilman kunnollista selitystä! Kai tätä vastaan joku ihmisoikeusasetus edes on!

Fruits in space
Loppuvaiheessa seikkailijamme eksyvät jopa avaruuteen asti missiollaan, ja bullethellien kunniakkaassa hengessä eksosfäärin tuolla puolen on horisontti asteroideja, retroissa aluksissa hengaavia vihreitä miehiä ja muita vihamielisiä rapuhyrriä täynnä. Näiden tuhoamiseksi on arsenaalissa onneksi yhtä sun toista asetta, joten kuolemanpelko on ainoastaan omaan sorminäppäryyteen sidottu. Kivenmurikoita räjäytellessä herää kuitenkin tuttu hämmennys: näistä kun jää jälkeen jos jonkinlaista rojua. mutta tuttujen ja turvallisten asebonusten ja kolikoiden lisäksi lisäpisteitä voi kahmia nappaamalla kiertoradalle sinkoutuu esimerkiksi nalleja ja muita leikkikaluja, sekä oma suosikkini, hedelmiä. Tapa UFO, saa banaaneja? Mitä v*ttua mies? Hämmentävää tästä tekee ajatus, miksi avaruusolennot yleensä ovat raahanneet maasta mukaansa vastaavan arsenaalin HeVi-osaston parhaimmistoa: ”Hei kaverit nyt äkkiä haneen, kärrätkää kaikki tärkein podeihin ja suksikaa helvettiin täältä, kohta tulee singosta! Ai mitä itse otan takaisin kotiplaneetalleni? No tertun rypäleitä daa!” Vaikka mikä anka nyt oikeastaan on tuomitsemaan, rotatoivat omenat nyt vain ovat vika asia joka itsellä tässä vaiheessa ihmiskunnan potentiaalista lopullista tuhoutumista pyörii mielessä.

Kohtia lienee tämänkaltaisessa, täysin realismille ja järjelle perustuvassa pelissä mahdollisesti enemmänkin, mutta nämä kolme nousevat päälimmäisenä mieleen teemaa pohtiessa. Metal Slug 3:sta ei kuitenkaan niin tuhottomasti ole tullut vielä hakattua, että voisi varmuudella sanoa näiden nousevan edes pelin oman sisäisen epäloogisuun top 5:een, joten luvassa voi myöhemmin olla lisää avautumista ko. pelin tiimoilta. Vastaavat huomiot ovat toki myös tervetulleita!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s