X-Men: Mutant Apocalypse

X-Men: Mutant Apocalypse (SNES)
Wiki

X-Men: Mutant Apocalypse päätyi semiläpällä kokeiluosastoon emulaattorihuuruissa, kun ankaan iski kamala hinku päästä testaamaan kivikautisia lisenssipelejä. Koska X-Men on aina ajankohtainen ja sydäntä lähellä, tuli romhelvetistä esiin kaivettua kyseinen nimike, jonka elinkaari oli tosin tyssätä noin toiseen kenttään, hermojen pettäessä nuhjuiseen näppispelleilyyn parhaimmillaankin keskinkertaisen sivuscrollerin kanssa. Kohtalon sormi puuttui kuitenkin peliin kun anka sattumalta kaivoi vanhojen Super Power -lehtien joukosta sen yhden, jossa X-Men: Mutant Apocalypse oli yllättäen arvosteltu. Ei perse, jos ne, niin kyllä minäkin! pohti anka, ja eikun samaa tuubaa uudelleen tulille, nyt empiirisen kokeen ja tieteen nimissä. Luvassa tässä Kuriositeettikirjoituksessa siis myös katkelmia ko. arvostelusta, sillä täytyyhän vanhoja koinsyömiä lehtiä nyt jotenkin elämässä hyödyntää.

Recettear: An Item Shop’s Tale

Recettear: An Item Shop’s Tale (PC)
Wiki

Lyhyesti: Ulos kaupastani nenäotsa

Recettear on niitä pelejä, joihin on helppo jäädä koukkuun, sillä vain harvalla on tarjota samaa kuin sillä: pienen tavarakaupan pyörittäminen tarjousten perässä juostessa ja velkojien niskaanhengittäessä on viihdearvoltaan vertaansa vailla, ainakin kunnes toiston monotonisuus iskee kehiin kuin arjen harmaus ja kahdeksalta nouseminen maanantaiaamuina. Kuriositeettiosastoon peli istuukin kuin karamelliomena hyllylle, sillä siinä missä tosielämä ei yski eikä odota, voi Recettearin pariin palata pieninä erinä kerta toisensa jälkeen ja sulkea koneen kun kaupankäynti ei enää maita. Oman lisämausteensa puotipuksuiluun tuo tietysti mahdollinen omaelämäkerrallisuus, mikäli kassatyötaustaa sattuu omasta takaa löytymään. Tästä syystä anka keskittyykin tällä kertaa syynäämään sitä, mikä asiakaspalvelussa on oleellisinta: rasittavien asiakastyyppien ruotimiseen. Capitalism, ho!

Magic Knight Rayearth

Magic Knight Rayearth (SNES)
Wiki

Lyhyesti: Fuu fuu fuu, Ferio on täällä

Sailor Moonin jälkeen on syytä antaa kuriositeettiosastossa vuoro SNES-animeadaptaatioiden toiselle taikatyttöhäröilylle, Magic Knight Rayearthille. Vaikka tästä(kään) pelistä ei ole olemassa virallista englanninkielistä versiota, ei anneta sen estää: koska itse alkuperäissarja viittaa useampaan otteeseen RPG-perinteeseen, on loogista että se kääntyy vaivattomasti myös peliksi. Juonellisesti luvassa ei ole mitään erityisesti mangasta ja animesta poikkeavaa; tyttökolmikko Hikaru, Fuu ja Umi löytää itsensä Cephiro-nimisestä fantasiamaailmasta, joka nitisee ja natisee liitoksistaan. Prinsessa Emeraude on kidnapattu, ja vain löytämällä sisimmästään taika_soturin voivat tytöt pelastaa maan katastrofilta. Miekkoja! Taikoja! Hirviöitä! Värikkäitä hiuksia! Autojen mukaan nimettyjä hahmoja! Kaikki tarvittava on edelleen mukana, mutta mikäli alkuperäistä sarjaa tapittaessa tuntui siltä, etteivät aseet, haarniskat ja muu miekkamagiaosasto päässeet kunnolla oikeuksiinsa ihmissuhdetilityksen ohessa, tarjoaa Magic Knight Rayearth -RPG vaihtoehtoisen lähestymistavan jo moneen otteeseen kaluttuun tarinaan. Cephiron metsiin ja prinsessa Emeraudea pelastamaan siis vie 14-vuotiaan koulutytön tie!

Hugo 2: Whodunit?

Hugo 2: Whodunit
Dosgamesarchive

Lyhyesti: Ei ”Kuka sen teki?” vaan ”Mitä persettä täällä tapahtuu?”

Päällepäin Hugo 2: Whodunit istuisi varmasti hyvin nostalgiaosioon luonnollisena jatkumona Sierran seikkailupeleille, vaikka kinkkisen vaikeustasonsa vuoksi peli jäi aikanaan auttamatta kesken. Eräänä päivänä jumalainen väliintulo ujutti sen ankan mieleen jälleen vuosien hiljaisuuden jälkeen, ja puhtaasta mielenkiinnosta houkutteli tietysti siltä istumalta kurvaamaan YouTubeen tarkistamaan, oliko yksikään tarpeeksi elämäänsä kyllästynyt henkilö kyseistä peliä loppuun asti kyhnyttänyt. Ja voilà! Pian pomppi ensimmäinen listalta löytynyt walkthrough ruudulla ja muistot täyttivät pienen ankan mielen infernaalisen pimputipomputi-alkumusiikin kajahtaessa kuulokkeista. Mitä pidemmälle videoita kuitenkin tuijotti, sitä selkeämmäksi alkoi käydä, että kyseessä oli vähemmän nostalgian siivittämä seikkailupeli ja enemmän––MIKSI TÄTÄ PELIÄ ON MAHDOTON LÄPÄISTÄ MIKSI TUOLLA ON DALEK MIKÄ ON TÄMÄ–– niin kummallinen tekele, että Kuriositeetti on ainut oikea paikka Hugo 2:lle.

Rag Doll Kung Fu, Ragdoll Masters & Toribash

Rag Doll Kung Fu, Ragdoll Masters & Toribash (PC)
Wiki

Lyhyesti: Raise your knee, raise your other knee! Raise your foot, raise your other foot! Walk in a circle, do the puppet master!

Tällä kertaa kuriositeetissa on tarjolla kolme peliä yhden hinnalla: Rag Doll Kung Fu, Ragdoll Masters ja Toribash syntyivät hyvin samoihin aikoihin (2005-2006) ympäri Eurooppaa pyrkimyksenään laajentaa räsynukkefysiikkaa kokonaisvaltaisemmaksi pelilliseksi elementiksi. Rinnastuksilta ei voi välttyä, varsinkin kun jokainen peleistä on valjastanut tekniikan nimenomaan luovien taistelujen ja snägärimätkinnän käyttöön, eli näennäisesti pyöritään jopa saman genren sisällä. Samankaltaisista lähtökohdistaan huolimatta RDKF, Ragdoll Masters ja Toribash ovat kuitenkin selkeästi erillisiä tekeleitä ja palvelevat erilaisia tarkoitusperiä –olettaen, että turpaanvetosormea siis kutittaa– joten lienee syytä vilkaista tarkemmin millaisista peleistä oikein on kyse.

Sailor Moon: Another Story

Sailor Moon: Another Story (SNES)
Wiki

Lyhyesti: Kuun nimessä parannan sinut rakkaudellani, Antero

Anka heitti päässään kuvainnollista kolikkoa siitä, kirjoittaako kuriositeettiin Sailor Moon RPG:stä vaiko Magic Knight Rayearth RPG:stä. Taikatyttöjen pelimittelön voiton veivät kuitenkin planeettojen prinsessat, sillä juonellisesti SM:AS tarjoaa muutakin kuin kierrätystä alkuperäisteoksensa tarinasta. Tässä mielessä se onkin lisenssipeliksi mielenkiintoinen, vaikka vaatii pelaajaltaan hieman perehtymistä taustoihin – tosin herää kysymys, kuka Sailor Moonin maailmaan sijoittuvaa pelaisi, ellei sitten pesunkestävä Sailor Moon -fani itse? Anka ei tietenkään omista taipumuksistaan mitään uhkailematta myönnä, mutta esittelee silti mielellään erään eriskummallisimmista jrpg-kokemuksistaan miesmuistiin.

Princess Debut

Princess Debut (DS)
Wiki

Lyhyesti: Yks kaks koo yks kaks koo ja henshin!

Princess Debut oli oikeastaan aika tuntematon tuttavuus, mutta pikkulinnut kertovat pelin olevan jossain määrin suosittu esimerkiksi vaatteista ja muusta söpöilystä pitävien parissa eli täysin nevarikuriositeetista ei ollut kyse. Wikipedia kertoi luvassa olevan osaksi rytmipeliä, osaksi otomea (joka siis tässä tapauksessa tarkoittaa tytöille suunnattuja visual noveleita), joten mikäpä siinä: aina ankalle parit Ouendanit parinvaihdolla kelpaa, varsinkin jos aivot naksauttaa suosiolla hattaranpunaiselle prinsessavaihteelle ja… jotain. Hei, ei tämä ainakaan My Boyfriendiä ja Queen Teeniä huonompi esitys voi olla? …Eihän?

Hell’s Kitchen

Hell’s Kitchen (DS)
IGN

Lyhyesti: Huutoa keittiössä, keittiössä pannaan huutamaan

Jostain syystä erityisesti ruokaan sekä ruoanlaittoon liittyvät realityohjelmat ovat aina viehättäneet ankaa suuresti. Lemppareiksi näiden joukosta voi helposti nostaa Top Chefin sekä Hell’s Kitchenin, joista jälkimmäinen on ennättänyt saada tuotesarjaansa jopa videopelin muutamalle eri alustalle. Gordon Ramsayn räjähtävä asenne ja kirjava kielenkäyttö toimii kausi toisensa perään telkkarissa, mutta voiko konseptista oikeasti toteuttaa pelipuolella jotain, mikä ei saa tukehduttamaan itseään parsakaaliin epätoivon aihiossa? Toisaalta jos tarjoutuu edes virtuaalinen mahdollisuus olla henkilökohtaisesti Ramsayn kuuluisten ekspletiivien vastaanottavana osapuolena, pakkohan siitä on ottaa kaikki irti, tuubaa tai ei – olisinko juuri minä se ruijanpallaan mestari, joka ei yli- tai alikypsennä kalaa? Tai täydellisten kampasimpukoiden taituri, jonka lautaset eivät koskaan palaa takaisin keittiöön? Vai täysi masokisti, kuten mitä ilmeisimmin moni alkuperäisen televisiosarjan osanottaja? Asia selviää vain avaamalla ovet Hell’s Kitcheniin.

Queen Teen: The Clique

Queen Teen: The Clique (DS)
Panvision.com

Lyhyesti: Ei ole mikään Mean Girls tämä

Anka nappasi Queen Teen: The Cliquen kuriositeettiosastoon puhtaasti nimen perusteella, sillä kuningatarteineistä ja klikeistä kertova peli on varmasti mieltäylentävä ja elämäniloa pidentävä kokemus. Internets osasi kuitenkin fiksuna kertoa, että peli pohjautuu suosittuun Lisi Harrisonin nuortenkirjasarjaan, ja koska kirjoista on tehty jopa (straight-to-DVD-)elokuva, kenties tuotantoarvot tämän tekeleen kohdalla ylittäisivät ainakin My Boyfriendin? Pelkoa siitä, että sisältö onnistuisi yllättämään positiivisesti vaikkapa tervehenkisellä omanarvontunteen tavoittelulle voinee kuitenkin viskata autuaana romukoppaan, sillä alkuperäismateriaalin luojan CV:ssä komeilee sellaisia ihmiskunnan huippusaavutuksia kuin MTV:n Room Raiders. Annan tämän ajatuksen hetkeksi laskeutua. Room Raiders. Tästä on hyvä aloittaa.

High School Musical 3: Senior Year

High School Musical 3: Senior Year (DS)
Wiki

Lyhyesti: Troy Bolton, laulava atleetti ja apinaboogien kuningas

Ah, High School Musical, tuo aivosolujen pacman ja amerikkalaisen juuston multihuipentuma. Menestysleffasarjaa joko vihaa tai rakastaa, ja ilmeisesti Disney on luottanut siihen että tarpeeksi monen sydämen tykytykset riittävät pelikauppaan asti. Muille alustoille on olemassa lukuisia laulupelejä leffojen aihepiirin huomioonottaen, mutta koska DS:n minimikrofonin kanssa on vaikea emuloida Singstaria näyttämättä suljetulta karanneelta, on sille täytynyt väkertää jotain Aivan Muuta. Ensimmäisenä Kuriositeetissa tarkasteltavana takaperoisesti sarjan kolmas osa, joten tervetuloa East High:in, ensimmäinen musikaalinumero kello kolmessa.