Anka editorial: Achievement unlocked

Anka editorial: Achievement unlocked

Lyhyesti: WOOHOO PAINOIN STARTTII DINGDING ACHIEVEMENT

Giantbomb.com määrittelee achievementin lyhyesti pääpiirteissään seuraavalla tavalla: “Achievements are extra challenges added into video games that sometimes carry a point value or unlock bonus material, and are sometimes solely for bragging rights”. Viimeisen viiden vuoden aikana tältä termiltä on ollut jotakuinkin mahdotonta paeta, mikäli on mielinyt investoida Microsoftiin kytköksissä oleviin tuotoksiin. Achievementit herättävätkin usein vahvoja tunteita puolin ja toisin: osan mielestä ne ovat hauska lisä peliin kuin peliin, toiset taas pitävät niitä tulevaisuuden pelikulttuurin syöpänä. Ankan mielestä kysymys taas on kaikkea muuta kuin yksijakoinen, joten tässä editorialissa onkin tarkoitus paneutua lyhyesti siihen millaisia achievementit pahimmillaan ja parhaimmillaan mielestäni ovat.

Grandia

Grandia (PS)
Wiki

Lyhyesti: Dunkuti dunkuti dunkuti dunkuti VOI SAATANAN SAATANA

Viimeaikaisten, 8-bit ankaan liittymättömien kirjoitustyökiireiden vuoksi tällä kertaa on luvassa hieman normaalista poikkeava postaus: vastoin tapojaan anka aikoo lätistä pelistä, jota ei ole kokonaan läpäissyt. Kyseessä on jo kertaalleen esitellyn Grandia II:n edeltäjä, jonka löysin suureksi riemukseni PS-hyllystä kuin tilauksesta. Koska aikanaan ensimmäinen Grandia sai omien muistikuvieni perusteella lähinnä suitsutusta ja shampanjaa, olivat odotukset korkealla – varsinkin kun kakkososan taistelusysteemi on oman aikansa tekeleeksi monipuolinen ja hauska. Miksei anka siis voinut odottaa, kunnes tämäkin fantasiaseikkailu olisi tahkottu loppuun asti? Vastaus on yksinkertainen: sitä päivää, kun allekirjoittaneelta liikenee tarpeeksi aikaa tai energiaa tämän jumalattoman luolarynkytirunkutin läpäisemiseen, ei välttämättä tule.

Brütal Legend

Brütal Legend (XBOX360)
Wiki

Lyhyesti: Nyt ollaan miehisen jännän äärellä. Hell Bent for Leather!

Brütal Legendin lähtöasetelmista olisi helposti saanut aikaan loppuvuoden suurinta naamapalmuilua: Jack Blackilta näyttävä ja kuulostava jannu teleporttautuu demonien hallitsemaan maailmaan, joka on pyhitetty heavymetallille viimeistä tulenhohtoista kivenlohkaretta myöten. Moottoripyörät jyrisevät, veri lentää ja kitarasoolot raikuvat kun ihmiskuntaa vapautetaan sorron ikeestä, eli kliseissä ei säästellä. Osaamattomissa käsissä aineksista olisikin enemmän helppo muovata lähinnä rahastuksen maun jälkeensä jättävää hevarieinareiden hannahmontanaa tai vaihtoehtoisesti mukahauskaa parodiaa, mutta Brütal Legend ei ole kumpaakaan; LucasArtsilla vuosikymmenen ajan töitä tehnyt Tim Schafer on nimittäin halunnut tehdä pelin, joka samanaikaisesti kumartaa kohdemateriaalilleen että suhtautuu siihen tarvittavalla huumorilla, tuloksenaan aidosti hauska ja vangitseva maailma ja sen myötä suora pääsy 8-bit ankan Immersio-kategoriaan.

High School Musical 3: Senior Year

High School Musical 3: Senior Year (DS)
Wiki

Lyhyesti: Troy Bolton, laulava atleetti ja apinaboogien kuningas

Ah, High School Musical, tuo aivosolujen pacman ja amerikkalaisen juuston multihuipentuma. Menestysleffasarjaa joko vihaa tai rakastaa, ja ilmeisesti Disney on luottanut siihen että tarpeeksi monen sydämen tykytykset riittävät pelikauppaan asti. Muille alustoille on olemassa lukuisia laulupelejä leffojen aihepiirin huomioonottaen, mutta koska DS:n minimikrofonin kanssa on vaikea emuloida Singstaria näyttämättä suljetulta karanneelta, on sille täytynyt väkertää jotain Aivan Muuta. Ensimmäisenä Kuriositeetissa tarkasteltavana takaperoisesti sarjan kolmas osa, joten tervetuloa East High:in, ensimmäinen musikaalinumero kello kolmessa.

Police Quest 1

Police Quest: In Pursuit of the Death Angel (PC)
Wiki

Lyhyesti: My name is Bonds, Sonny Bonds

Nostalgiaosiota seurannut voi kenties tehdä päätelmiä siitä, millaiset pelit ovat lapsena ankaa puoleensa vetäneet. Humorististen, sarjakuvamaisten ja toisinaan täysin kahelien tekeleiden rinnalla Sierran 1987 julkaistu eli selkeästi hyvää vuosikertaa oleva teos vaikuttaa kenties vähemmän kieli poskessa toteutelta, mutta tämä ei vähennä sen nostalgia-arvoa toisten seikkailupelien lomassa tippaakaan. Päinvastoin, ensimmäinen Police Quest nousee pelinä hyvin omaan luokkaansa nimenomaan valitsemansa kunnianhimoisen lähestymistavan vuoksi, mikä ei kuitenkaan tarkoita että peliä itseään olisi koskaan tullut kovin ryppyotsaisesti pelattua.

Shadow Hearts: Covenant

Shadow Hearts: Covenant (PS2)
Wiki

Lyhyesti: Yuri “URMNAF” Hyuga soittaa jälleen haitaria, naisten vaatteet vähentyvät ja ÄO laskee.

Shadow Hearts -sarjan ensimmäisestä pelistä anka on avautunut jo kertaalleen täällä, ja kyseinen peli ilahduttikin aikanaan tunnelmallaan ja toimivalla maailmallaan, jonka eri osaset tukivat toisiaan hyvin huolimatta siitä ettei kyseessä ollut välttämättä mikään genrensä mullistavin teos. Tarkkasilmäiset huomannevat kuitenkin että kategoriana oli tällöin Immersio, ei Yleiskatsaus. Tämä kertookin itsessään oikeastaan jo kaiken mitä lyhyellä matikalla tarvitsee sen seuraajasta tietää: ensimmäinen maailmansota on alkanut ja Yuri palannut, mutta harva asia Shadow Heartsin maailmassa on ikävä kyllä enää entisensä.

Anka editorial: Laukussa leipää ja ysimillinen vaan, osa 2

Anka editorial: Laukussa leipää ja ysimillinen vaan, osa 2
Wiki

Lyhyesti: Driftausta Akihabarassa, a.k.a grab ‘em Cajuns

Edellisessä editorialissa anka lähti maailmanympärysmatkalle tuhoamaan kaupunkeja ja selvittämään murhamysteerejä Lontoon, New Yorkin ja Chicagon hoodseille. Tällä kertaa vieraillaan lyhyesti muutamassa uudessa kaupungissa näiden lisäksi, mutta keskitytään enimmäkseen miettimään tapoja joilla tosimaailman paikkoja voi peleissä hyödyntää, millä tavoin paikallisuus tuo peliin lisäväriä, sekä mitä anka haluaisi nähdä niistä ammennettavan. Ja mitä hemmetin tekemistä semiotiikalla on kaiken tämän kanssa, ulos kaupastani kirjallisuushomo!

Fashion Designer: High Fashion

Fashion Designer: High Fashion (DS)
GameZone

Lyhyesti: Ommelkaa, Siestasiskokset, ommelkaa

Kuriositeettipelien joukkoon kirjavaan laskeutuu tällä kertaa jotakuinkin summanmutikassa valittu teos (taas), joka ainakin nimensä puolesta jättää yhtä paljon arvailujen varaan sisältönsä puolesta kuin taannoinen pelihistorian merkkiteos My Boyfriend. Kiitos jälkimmäisen, ennakko-odotukset Fässhön Disainarin suhteen olivat jokseenkin yhtä skeptiset kuin Matti Vanhasen rock-mallisto H&M:lle, mutta lo and behold, tällä kertaa anka suorastaan lensi per… pyrstölleen hämmästyksestä, kun luvassa ei ollutkaan pelkkää tuskaa, hikeä ja elämänilon laskua. Mitä, näennäisen tyhjänpäiväinen, näennäisen tytöille suunnattu peli, jota ei ole toteutettu näennäisen viiden euron kokonaisbudjetilla? Jonka pelisuunnitteluun on oikeasti panostettu niin teknisesti kuin sisällöllisesti? Jota on… itse asiassa aika hauska pelata? MITÄ TÄMÄ ON

Day of the Tentacle

Maniac Mansion: Day of the Tentacle (PC)
Wiki

Lyhyesti: Tuntuuko koskaan siltä, että voisi suorastaan valloittaa maailman?

Nostalgisten pelien sarjassa on loogista siirtyä seuraavaan LucasArtsin seikkailupeli-klassikkoon, eli 1993 julkaistuun Day of the Tentacleen. Kuten moni varmasti muistaa, peli on löyhää jatkoa 80-luvulla ilmestyneelle Maniac Mansionille, joka oli niinikään nokkela seikkailu – DotT on kuitenkin kasannut ympärilleen huomattavasti legendaarisemman statuksen kiskaisemalla huumorin kunnolla kaakkoon absurdiudessa säästelemättä. Jos Sam & Maxilla on psykoottinen pupuaisapari, countrytähtiä ja maailman suurin lankakerä, on DotT:illa henkisesti epävakaa lääkiksenopiskelija, lonkeronmuotoinen USA:n lippu sekä hamsteri mikrossa. Mitä näistä nyt muuta saisikaan aikaan, kuin jotain hyvin muistettavaa ja lapsuudelle oleellista?

Lux-Pain

Lux-Pain (DS)
Wiki

Lyhyesti: Can’t read my, can’t read my, can’t read my poker face

Lux-Pain on pitkästä aikaa täysin sokkona valittu peli, joka herätti mielenkiintoa lähinnä kansitaiteensa ja takakansitekstiensä vuoksi. Ankalla ei voi sanoa olevan laajaa kokemusta visual novel -tyylisten pelien parissa, joten oli mielenkiintoista ottaa selvää kuinka paljon tässä itseään jonkinlaiseksi murhamysteeriksi tituleeraavassa teoksessa nakutellaan styluksella pelaamisen sijaan ruudulle dialogia dialogin perään, ja kuinka suuri ajasta käytetään mimmien perässä juoksemiseen (no, aina voi toivoa). Vaikka alun tyhjäkäynti oli antaa koko touhulle ennenaikaisen tuomion, olen tyytyväinen että jaksoin hampaat irvessä kitkutella useamman tunnin sateenkaarioksennuksen uhreiksi joutuneiden teinien keskellä – mistään täysin luokattomasta pelistä ei nimittäin sittenkään ole kyse!