Sprölölöö: DRAMAtical Murder

DRAMAtical Murder
Wiki

Lyhyesti: I got nothing

Ankan elämä on nykyään kovin Sprölölöötä. Mutta hyväksi havaitulla linjalla jatketaan, tällä kertaa vuorossa on poikkeusellisesti hyvin ajatuksenvirran kaltaista tilitystä Nitro+Chiralin visual novelista DRAMAtical Murder. Pelin luonteen (K18) vuoksi alla oleva teksti saakoot aikuissisältövaroituksen (myös kielenkäytön osalta). Puhtaalla tunteella ja vaihteen vuoksi puhekielellä, koska joskus on asioita joita ei voi muutoin sanoiksi pukea. Jos deittisimut ahdistavat, mene vaikka tänne äläkä ota elämää niin vakavasti

Spotlight: Persona edellä puuhun

Spotlight: Persona edellä puuhun
Wiki

Lyhyesti: Alfa-Anka radalla Inaban raitilla

Voi olla että jonain päivänä anka jaksaa taas keskittyä johonkin koheesiin ja tarkoituksenmukaiseen sisällöntuottamiseen. Sitä odotellessa voidaan iloita näistä epämääräisistä horinoista, joiden funktio on käytännössä saada purettua muutamia viime aikojen tärkeimmistä ajatuksista tekstimuotoon. Tällä kertaa aivoitusten kohteena on Persona 4 (Golden), jonka anka huitaisi kevyessä 60 tunnissa läpi PS Vitalla (on muuten asiallinen käsikonsoli noin sivumainintana, jopa siinä määrin että tekisi mieli hommata itselle samanlainen rakkine kun FFX ja X-2 remasterit näkevät päivänvalon). Vaikka jrpg:iden kuluneista taistelusysteemeistä, väsyneistä pelinpidennysmetodeista ja muusta ympäripyöreästä voisi kirjoittaa oman tekstinsä (ja kenties anka kirjoittaakin, tästä on tullut niinikään viime aikoina avauduttua tosielämän tilanteissa), keskitytään tällä kertaa siihen P4:n tärkeimpään puoleen eli pariutumiseen. Ja mikä kaikki siinä on ihan päin ahteria, joka on ankan omaakin leveämpi.

Sprölölöö: The hills are alive with the sound of Claptrap

Sprölölöö: The hills are alive with the sound of Claptrap
Wiki

Borderlands 2, the new frontier. Halpoja nauruja internetvitseillä, räjähteleviä päitä, intertekstuaalisuutta yli äyräiden, universumin suurin douchebag-pahis, vai kenties jotain aivan muuta? Varmaan näitä kaikkia, eikä anka ole vielä täysin valmis syväanalysoimaan kyseisen pelin eri puolia tarvittavalla pieteetillä, joten Sprölölöö ja täysin mihinkään liittymätöntä fiilistelyä it is. Kyseinen peli nimittäin herättää suuria tuntemuksia, ei vähiten siksi että sen pelaaminen tuntuu jotakuinkin samalta kuin Arrested Developmentin Gobin parhaita tuijotellessa. Tämä on sekä positiivinen että negatiivinen vertaus. Come on!

24. luukku

Gravity Duck (Gravity Duck)

Vaan kelle on suotu vihoviimeinen, parhaista parhain luukku? Ei sillä että mitkään aiemmat luukut olisivat olleet edes keinotekoisessa parhausjärjestyksessä, mutta jotain erityistä jouluaaton kohdalla on oltava. 8-bit ankan kunnia lankeaa siis… Gravity Duckille!

Painovoima_anka on hieno, kunniakas hahmo, kertoohan sen jo pelin intro. Pääsiäissaarten patsaita muistuttava kiviotsa käskee tätä hakemaan hänelle 40 kultaista munaa, ja palkkio on oleva runsas. Tai no, älkää kuunnelko ankan sanaa, vaan todistakaa itse juonen monimuotoiset vivahteet:

Painovoima_anka taistelee tiensä läpi neljänkymmenen toinen toistaan kinkkisemmän tason läpi, jotka ovat täynnä ansoja, piikkejä ja omituisia sittiäisiä jotka yrittävät lahdata ankaa, mutta lopussa kiitos seisoo: viimeinenkin muna tarttuu mukaan, ja anka palaa toimeksiantajansa luokse:

Ja näin painovoima_anka saa häkellyttävän makean silinterin ja elää elämänsä onnellisena ja rikkaana loppuun asti. Awww yeaaaaahhhhh

23. luukku

Robo (Chrono Trigger)

Tulevaisuudesta löytynyt Robo on yksi Chrono Triggerin mieleenpainuvimmista hahmoista, joka painiskelee pitkään ymmärtääkseen ihmisten tunteita ja omaa rooliaan maailmassa. Tulevaisuuden koruttomassa maailmassa robotit pääsääntöisesti eivät kaihda ihmisten tappamista, mutta Robo on toista maata; päihittämällä robotit ihmisiä vastaan kääntäneen Mother Brainin onnistuu tämä myös muistamaan alkuperäisen tarkoituksensa, eli ihmisten suojelemisen. Tätä noudattaakseen Robo mm. tarjoutuu viettämään satoja vuosia uudelleenkasvattamalla autioituvaa metsää. Aika omistautumista! Robosta tekee hahmona ankalle rakkaan ennen kaikkea tapa, jolla tämä ennakkoluulottomasti pyrkii ymmärtämään maailmaa ympärillään, sekä antamaan oman panoksensa sen parantamiseksi. Robolla on erityinen side mekaanikkotyttö-Luccaan, jonka epäitsekkäitä tekoja Robo ihailee, ja näiden ystävyys onkin ankalle yksi pelin koskettavimpia suhteita. Ja onhan se Robo nyt ihan älyttömän kätevä taisteluissa! Robo on sanan kaikissa merkityksissä ihmisen paras kaveri. (Ja sillä on hieno teemamusa, joka ei tietenkään kuulosta yhtään Rick Astleylta!)

22. luukku

Sid (Suikoden II)

Suikodenin Kerää Kaikki! -pokemonmaailmassa Sid on yksi Sid on yksi niistä onnekkaista, jotka on mahdollista rekrytä päähenkilön armeijaan. Vaikka joukko koostuu jos jonkinlaisista hiihtäjistä (halutessaan posseen voi houkutella esimerkiksi mustekalan), on Sid silti yksi häiritsevimmistä (ja siksi parhaimmista) tyypeistä. Kuten aiemmin mukaan bongattu Chaco, on Sid kotoisin siipiklaanista (ks kuva), ja päättää heittäytyä messiin lähinnä voidakseen kiusata pikkuveljekseen tituleeraamaansa Chacoa. Chaco itse lähinnä pelkää ja inhoaa Sidiä hysteerisesti; ei ihme, sillä puolet Sidin käytöksestä on semisti pervosetämäistä ja puolet puhtaan ilkikurista. Elämää lunkisti viettävä Sid saattaa olla vähän itsekkäänpuoleinen (ja huijasi klaaninsa mm. järjestämään läksiäisjuhlat lahjoineen päivineen, vaikka tämä piiloutuikin lähimaille chillailemaan), mutta toimittaa osansa taistelussa ja nostattaa aina tunnelmaa omituisella naurullaan.

21. luukku

Henry Hatsworth (Henry Hatsworth in the Puzzling Adventure)

Henry Hatsworth on oikea oman elämänsä Indiana Jones: matka muinaisten sivilisaatioiden äärelle, ilmalaivoihin tai keskelle laavantäytteistä infernoa ei ole homma eikä mikään. Aarteiden perässä maailmaa kiertävä Henry ei kuitenkaan ole parikymppinen pojannulikka, vaan jo kunnioitettavaan ikään ehtinyt herrasmies, joka huitoo yhtä näppärästi kävelykeppiä kuin miekkaakin. Pesunkestävä brittiherrasmies-Henry on kotonaan niin knallissa kuin safarihatussa, kiipeilemässä kallionkielekkeillä kuin vetämässä teetä, tai jopa muuntautuessa superrobotin ohjaimiin mättämään anteroita turpaan kaksin käsin. Kyllä on vetreä vaari! Seinäkiipeily ja superhypyt luonnistuvat tuon tuosta, eikä edes ota henkeen. Kokonaisuuden kruunaa Henryn hyväntuulinen kommentaari: kuka nyt ei piristyisi, kun viiksekäs mies toteaa joviaalisti ”Good show!”? Isona oon ihan ku Henry!

20. luukku

Laverne (Day of the Tentacle)

Day of the Tentaclen naisvahvistus Laverne jatkaa hyväksi havaitulla eksentristen täti-ihmisten linjalla. Aikamatkustusseikkailussa, jossa violetti lonkero yrittää vallata koko maailman, singahtaa Laverne osaltaan lonkeroiden täyttämään tulevaisuuteen. Tämä saattaisi kuulostaa hyvin häiritsevän hentsuleffan juonelta, mutta onneksi Day of the Tentacle on ei vain astetta kiltimpi, mutta myös rutkasti hauskempi: kohtaukset, joissa Laverne joutuu naamioitumaan Yhdysvaltojen lipusta tehtyyn lonkeropukuun sekä huijaamaan tiensä ihmisten kauneuskilpailun voittoon kera hevosen hampailla ja spagettilihapullaperuukilla koristellun, Elvis-asuisen muumion, ovat niin takuuvarmaa legendamatskua että huhhuh. Laverne on itsessään ihan yhtä värikäs ja mielenkiintoinen hahmo: tämä ei mm. saa kantaa mukanaan veistä, sillä hänen lääkärinsä on julistanut teräaseet pannaan. Myöskään esim hamsterin mikrottaminen (okei, jääkuutiossa) ei ole homma eikä mikään. Ainahan sille voi laittaa päälle satoja vuosia pesussa kutistuneen villapaidan! Mikä logiikka, mikä nainen.

19. luukku

Li Zhuzhen (Shadow Hearts)

Ensimmäisen Shadow Heartsin kiinapappa osoittautui aika yllättäen yhdeksi ankan lempparihahmoista kyseisestä tekeleestä. Suoraan jostain shaolin-munkkien luokkakokouksen siivouskomerosta revitty setä on näppärä sekä mätkimään demoneita kepillä että manaamaan tulta ja tulikiveä, mikä auttaa rutkasti maailmassa johon tunkee ovista ja ikkunoista jonkinlaisia vihtahousun kavereita. Värikkäässä retkueessaan, johon lukeutuu mm. orpopoika, vampyyri, mestarivakooja ja papin tytär, vaikuttaa Zhuzhen toisinaan ehkä kaikista täyspäisimmältä. Ikä ja kokemus tekevät ihmeitä, joten Zhuzhenin läsnäolo saa olon tuntumaan vähän paremmalta kun eteen vyörytetään toinen toistaan omituisempia friikkiolioita: Zhuzhen ottaa chillisti, niin ottaa ankakin. Tai no, ei ota (vaan panikoi että mitenhän ne sanity pointsit ja muut nyt riittää, yhyy yhyy mene pois sinä jättimato), mutta selviää ainakin seuraavaan taisteluun asti!

18. luukku

Three-Headed Monkey (Monkey Island -sarja)

Mikä on parempi kuin yksi apina? Kolme apinaa. Mikä on parempi kuin kolme apinaa? Yksi apina, jolla on kolme päätä. Tämä legendaarinen sekasikiö on yhtä kuin Monkey Islandin älytön huumori, joka jollain omituisella tavalla onnistuu silti olemaan täysin järkeenkäypää. Kolmipäistä apinaa käytetään yleensä vain toisten hämäämiseksi, mutta tempusta tekee ultimaattisesti paremman se, että kolmipäinen apina todella on olemassa — vaikka ilmaantuukin näkösälle aina vasta siinä vaiheessa kun kukaan ei kuitenkaan enää usko. Kolmipäinen apina heijastelee siis jonkinlaista eksistentiaalista kriisiä, jossa voimme kysyä toinen toisiltamme: Olenko olemassa vain jos uskot minuun, lakkaanko olemasta jos et usko? Voiko kyse olla subjektiivisesta olemassaolosta, vai onko ainoastaan kollektiivisella uskolla väliä? Voinko itse vaikuttaa olemassaoloni tasoihin, jos sen uskottavuus on kiinni toisten teoista ja sanoista?

Tai ehkä se vaan on sittenkin ihan vaan kolmipäinen apina.