Posts Tagged ‘crpg’

h1

Spotlight: Persona edellä puuhun

12 huhtikuun, 2013

Persona-4-Golden-Box-ArtSpotlight: Persona edellä puuhun
Wiki

Lyhyesti: Alfa-Anka radalla Inaban raitilla

Voi olla että jonain päivänä anka jaksaa taas keskittyä johonkin koheesiin ja tarkoituksenmukaiseen sisällöntuottamiseen. Sitä odotellessa voidaan iloita näistä epämääräisistä horinoista, joiden funktio on käytännössä saada purettua muutamia viime aikojen tärkeimmistä ajatuksista tekstimuotoon. Tällä kertaa aivoitusten kohteena on Persona 4 (Golden), jonka anka huitaisi kevyessä 60 tunnissa läpi PS Vitalla (on muuten asiallinen käsikonsoli noin sivumainintana, jopa siinä määrin että tekisi mieli hommata itselle samanlainen rakkine kun FFX ja X-2 remasterit näkevät päivänvalon). Vaikka jrpg:iden kuluneista taistelusysteemeistä, väsyneistä pelinpidennysmetodeista ja muusta ympäripyöreästä voisi kirjoittaa oman tekstinsä (ja kenties anka kirjoittaakin, tästä on tullut niinikään viime aikoina avauduttua tosielämän tilanteissa), keskitytään tällä kertaa siihen P4:n tärkeimpään puoleen eli pariutumiseen. Ja mikä kaikki siinä on ihan päin ahteria, joka on ankan omaakin leveämpi.
Read the rest of this entry ?

h1

Sprölölöö: Oodi herkuille

26 lokakuun, 2011

Lienee ilman turhia pahoitteluita selvää, että tällä hetkellä 8-bit anka päivittyy tavanomaista laiskemmin. Ankan aikaa dominoivat päivätyö, gradu sekä Marvel.comin loputtomat sarjakuva-arkistot, joten pelaaminen on rajoittunut käytännössä Pokemon Diamondiin ja yksinäisen psyduckin koomalevuttamiseen. Asiaan on toivottavasti tulossa muutos viimeistään Ultimate Marvel vs Capcom 3:n muodossa, mutta koska millään määrin semianalyyttisen tai ylipäätään järjellisen tekstin tuottaminen on tällä hetkellä gradun kuristuskourissa, saa 8-bit anka toimia väliaikaisesti häpeilemättömän häröilyn kehtona. Olen luonut tätä varten täysin uuden kategorian nimeltä Sprölölöö. (Yliviljelen ko. sanaa, mutta se myös kuvaa aivotoimintaani täydellisesti.) Anka ei takaa, että tämän ennaltamäärittelemättömän ajanjakson aikana blogista löytyy mitään sisällöllisesti kehittävää, mutta ehkä se toimii eskapismina muille kohtalotovereille. Oikeita tekstejä saattaa eksyä mukaan silloin, kun kuu ja tähdet ovat oikeassa asennossa.

Sprölölöön kunniakkaana debyyttinä toimii Oodi Herkuille. Silloin tällöin erilaisten peliartikkelien yhteydessä anka on varmasti maininnut muistavansa elävästi, kuinka on jonkin tietyn kohdan aikana mättänyt naamaansa jotain ruoka-ainetta. Koska ruoka ja eritoten herkut ovat kovasti elämänilon keskiössä, on tällaisia tilanteita kertynyt yksi jos toinenkin videopeliuran aikana. Tästä johtuen päätin kasata lyhyen herkkuhistorian niihin liittyvine peleineen, eli toisin sanoen mitä herkkuja anka assosioi mihinkin peliin, ja miksi. Aivan oikein. Juuri näin mieltäylentävästä setistä on juuri nyt kyse. Karavaani kulkee.
Read the rest of this entry ?

h1

Työn alla: osa 8

27 kesäkuun, 2011

Ehkäpä kaikista pelaamiseen liittyvistä rasittavista tunteista turhauttavin on se, kun työpäivän päätteeksi haluaisi nollata aivonsa tahkoamalla jotain oikein kunnolla mukaansa tempaavaa, aivot narikkaan tai vastaavasti aivot rullalle -osaston tekelettä, eikä mikään silti tunnu herättävän tarvittavaa mielenkiintoa. ”Uliuu mulla ei oo mitään päällepantavaa” kääntyykin muotoon ”Uguu mulla ei ole mitään pelattavaa”, vaikka maailma on täynnä mahdollisuuksia ja hylly pullollaan ajantappovälineitä. Onneksi on sentään X-menin 90-luvun animaatio ja ihana Rogue.

Ōkamiden: Jos alkuperäisen Ōkamin Amaterasu teki ankasta kertaheitolla koirafanin, ei miniversio samasta karvakaverista voi aiheuttaa kuin hallitsemattomia kouristuksia. Toisin sanoen Ōkamidenia odotettiin pitkään ja hartaasti, eikä peli olekaan tarjonnut suurempia pettymyksiä. Toisaalta se ei myöskään ole tarjonnut sen mittavampia yllätyksiäkään, joten kokonaisuutena peli on jättänyt kovin ristiriitaisen olon. Koirakuumetta se ei silti ole onnistunut hälventämään. Ikuista plussaa myös jumaolentojen lapsista, kaikki kun on miniatyyriversiona tuhat kertaa laadukkaampaa.

L.A. Noire: Huhu kertoo, että kyseinen peli on tunkeutunut muidenkin vaikutteille alttiiden mieliin ja tehnyt koko elämästä yhtä isoa police proceduralia. Jos kuolleen ruumiin tutkiminen ja todistajien haistelu alkaa tuntua hieman liian kiehtovalta idealta, kannattaa L.A. Noire ehkä laskea hetkeksi käsistä. Toisaalta jos GTA:t iskostavat takaraivoon yhtäläisen kuumotuksen lähteä juoksemaan kaduille nyrkit ojossa, voiko Rockstarilta muuta odottaakaan? L.A. Noire: nyt vain enemmän tyylikkäitä hattuja.

Final Fantasy XII: Ja niin koitti vihdoin se hetki, kun anka viimein rusautteli rystysiään ja päätti pistää tulille FFXII:n, joka on täysin vailla mitään pätevää syytä jäänyt tähän mennessä kokeilematta. Paremman puoliskon haukuista huolimatta mieli on avoin ja armelias, vaikka noin kuuden tunnin jälkeen dunkut (tai taistelusysteemi, joka voi yksikätisesti määrittää onko kyseessä ajanveroinen peli vai ei) eivät ole vielä ehtineet tarjota mitään kovin mieltäylentävää. Jos kuitenkin jaksoin FFXIII:tä ja kilpikonnia, jaksan mitä vain, eli luvassa ennen pitkää armottomasti ajastaan jäljessä olevaa syväanalyysiä Vaanin urponaamasta ja hyytelöiden syvimmästä olemuksesta (ellei sen saman paremman puoliskon Balthier-imitaatio tee ensin hulluksi).

h1

Spotlight: FFX ja aeonit, osa 2

28 toukokuun, 2011

Spotlight: FFX ja aeonit, osa 2

Lyhyesti: Toisinaan mieleenpainuvimmat tarinat ovat niitä, joita ei suoraan kerrota.

Spotlightin toisessa osassa anka syväluotaa varsinkin Animaa aeonina, pohtii tavallisten ja final aeonien merkitystä sekä avautuu niistä tuntemuksista, joita aeonit pelin aikana ovat saaneet aikaan. Vaikka esimerkiksi Spiran uskonnoista riittäisi kerrottavaa, pitäydytään vielä tältä erää aeoneissa ja faytheissä sekä heidän palassaan FFX:n historiaa. Spoilerivaara on siis tälläkin kertaa voimakas.
Read the rest of this entry ?

h1

Spotlight: FFX ja aeonit, osa 1

25 toukokuun, 2011

Spotlight: FFX ja aeonit, osa 1

Lyhyesti: Toisinaan mieleenpainuvimmat tarinat ovat niitä, joita ei suoraan kerrota.

8-bit ankaa ei sovi liiaksi unhoitettavan, joten yritetään palata takaisin ruotuun uuden Spotlightin kera, joka on aiheena pyörinyt ankan päässä jo kerran jos toisenkin. Siinä missä pelisarjan summonhirviöt, esperit, eidolonit, GF:t ja ties mitkä ovat yleensä kehissä lähinnä silmäkarkin tai massiivituhon muodossa, erottautuvat FFX:n aeon-olennot edukseen tarjoamalla oman pelinsä kenties mieleenpainuvimman tarinallisen elementin myös taistelujen ulkopuolella. Mikä aeoneissa sitten kiehtoo ankaa niin paljon? Sen lisäksi, että on hauska selvittää eri hirviöiden taustoja ja yksilöllisiä piirteitä, on koko aeonien konsepti hyvin kiehtova ja Spiran maailman monimuotoisuutta valottava. Koska aihe on ymmärrettävästi laajahko, käydään ensimmäisessä osassa läpi pääpuolisesti pelissä esiintyvät aeonit, ja toisessa osassa keskitytään analyysiin aeoneista yleisesti sekä ankan suuriin tuntemuksiin mm. Animasta. Luvassa rutkasti spoilereita, kas kummaa.
Read the rest of this entry ?

h1

La Pucelle: Tactics

21 huhtikuun, 2011

La Pucelle: Tactics (PS2)
Wiki

Lyhyesti: Valon Neito tempaisee turpaan … seuraavalla vuorolla

Koska jokainen koirineen ja kissoineen on viettänyt viimeiset pari päivää liimattuna Portal 2:n ääreen, voi anka rauhassa päivitellä taas tyylikkään myöhässä sängyn pohjalta kurkkuruton kourissa. Sneak success! Tämänkertaiseksi yleiskatsauspeliksi valikoitui vähemmän ajankohtaiseksi Nippon Ichin La Pucelle: Tactics, jonka kaltaisia srpg-vääntöjä on tällaisilla hetkillä kovasti ikävä. Hupenevat energiapalkit, vilkkuvat lattialaatat ja eriskummalliset superhyökkäykset, teidän tykönne on ilo palata kun tekee mieli aiheuttaa massatuhoa viattomille luontokappaleille. Tavaroiden hamstraus, ekspankeräys ja älyttömät ääniefektit tekevät olon kovin kotoisaksi tavalla, jonka vain satatriljoonaa tuntia Disgaean grindausta voi saada aikaan. La Pucellen kaltaiset pelit on tehty pitkien iltapäivien ratoksi, kun on suosiolla lupa keskittää kaikki aikansa statsien parantamiseen pienen eläimen raivolla.
Read the rest of this entry ?

h1

Anka editorial: Maailman Paras Jiiärpeegee

5 huhtikuun, 2011

Anka editorial: Maailman Paras Jiiärpeegee

Lyhyesti: Jokainen peli-idea on uusi ja ihmeellinen kunnes huomaat toisella puolella maailmaa asuvien devien pöllineen sen sinulta

Esiteini-ikäisenä japanilaisiin roolipeleihin hurahtamisella on muitakin sivuvaikutuksia kuin satojen tuntien mittaisiksi venyvät grindaussessiot. Kun juustoiset hahmot, mahtipontinen juoni ja räjähteleviä taikoja täynnä olevat taistelut kerran iskevät, on looginen seuraava askel tietenkin pohtia, millä tavoin edellämainituista elementeistä saisi aikaiseksi sen täydellisen kombinaation, eli Maailman Parhaan Jrpg:n. Vielä loogisemmin tätä pohdintaa usein seuraa suuruudenhulluus: ei riitä, että tulevaisuudenkuvissa siintelee unelma hahmo- tai juonisuunnittelijuudesta, vaan koko roska pitää totta vie määritellä ennalta aina infraa, taistelusysteemiä sekä tietenkin käsikirjoitusta myöten… ihan noin niinkuin siltä varalta vain, että esimerkiksi Square olisi aikanaan tajunnut scoutata kylmästä pohjolasta 12-vuotiaan ankan toteuttamaan yhden hengen voimin seuraavan mestariteoksensa. Elämässä on sattunut oudompiakin asioita, joten varalla on hyvä olla suunnitelma – tai kaksi, tai viisi, tai kymmenen. Tämä on katsaus yhteen niistä, erään ankan menneisyydestä.
Read the rest of this entry ?

h1

Spotlight: FFVIII, vapaamuurarit ja NORG nahkahousuissa

10 maaliskuun, 2011

Spotlight: FFVIII, vapaamuurarit ja NORG nahkahousuissa

Lyhyesti: Quistis on Edean isä vaihtoehtoisesta tulevaisuudesta, jossa Zell johtaa Illuminatia ja Laguna on Peter Parker

Kaksi Spotlightia peräjälkeen, mitä on tämä tällainen! Vastaus on yksi osa WATEVA WATEVA I DO WHAT I WANT:ia, kaksi osaa ”Inazuman Spuge oli tribuutti, eikä se oikeasti edes ole spuge”:a ja kolme osaa sitä, että anka kirjoittaa nyt siitä mikä sattuu eniten tällä hetkellä inspaamaan. Tällä kertaa kyseisen kunnian saa jälleen Final Fantasy VIII, ei siksi että pelissä olisi jotain niin ylitsevuotavan ihmeellistä etten voi jättää sitä rauhaan, vaan koska viimeaikaiset maininnat pelin ympärille kehitetyistä teorioista iskivät jonkinlaiseen nostalgia/analyysisuoneen, jonka pohtimiseen oma blogi on tietenkin paras mahdollinen paikka. Mutta metateksti sikseen, tarkoituksena on nimittäin verestää muistoja FFVIII:hin liittyvistä hypoteeseistä sekä spekuloida sitä, mikä tekee erityisesti tästä pelistä salaliittoteorioiden lempilapsen Final Fantasyjen pitkässä ketjussa. Samat vanhat spekulaatiot jaksavat kiinnostaa yli kymmenen vuoden jälkeenkin, eivätkä syyttä, sillä FFVIII:n laaja, pieninä osina ympäriinsä ripoteltu maailma suorastaan vaatii pelaajaansa keksimään selityksiä ja liitoksia erilaisille ilmiöille. Ja näitä selityksiä kyllä riittää.
Read the rest of this entry ?

h1

Työn alla: osa 6

14 tammikuun, 2011

Turhautumista on se, kun uusimman artikkelin ja sen julkaisun väliin on parkkeerannut tuhat sivua tenttikirjoja ja yksi prokrastinoitu päättöessee. Tuskaa ja ruttoa on onneksi lievittänyt jo edellisessä postauksessa mainittu maratonstreami, joka on motivoinut pelaamista aivan uudella tavalla. Ei sillä, etteikö sitä ole tullut harrastettua joka tapauksessa: lomamatkoilla ja VR:n antaessa odotuttaa itseään (kohokohtiin lukeutuu mm. yksi kappale yliajettuja hirviä) DS on todistanut jälleen arvonsa. Pikkutunneille valvottaessa puolestaan itseään toistava aivoton jumitus on osoittautunut mitä loistavimmaksi viihteeksi, vaikka suoranaista ylpeilemisen aihetta siitä ei saa revittyä, kuten alempaa mahdollisesti selviää. Mitkä ovat siis tämän hetken addiktoivimmat pelit?

Hotel Dusk: Room 215: Taas! Taas! Mutta nyt tositarkoituksella ja avioliitto silmissä siintäen, sillä useiden yritysten jälkeen hämärässä majatalossa tapahtuvien hämärähommien tutkiminen nykäisi aidosti mukaansa. Ikuinen backlog alkaa siis hitaasti mutta varmasti purkautua, ja kankean käyttiksen alta on paljastunut mielenkiinnon koukuttava tarina. Lisäviihdettä saa Game Overien tavoittelusta aukomalla päätä vastaantulijoille, mikä on ihan mielenkiintoinen piirre muuten kovin rauhallisessa pelissä.

Recettear: Parhaimmillaan Recettear on vähän kuin kirpputoria pyörittäisi: nurkista löytyy mitä omituisempaa kamaa, ja ostajien kanssa saa vääntää alituiseen kättä oikeista hinnoista. Dunkkuseikkaileminen jää armotta sivuun kun markkinatalous vie mukanaan trendikkäine tuotteineen ja voiton maksimointia tavoitellessa. Jonkun mielestä jopa putiikin sisustaminen tavaroita paikoilleen tunkemalla saattaa olla turhauttavaa, mutta edellämainittuja esseitä vältellessä se on mitä terapeuttisinta puuhaa. Näettekö varmasti ulos asti kiiltelevät munakoisoni?

Professor Layton and the Lost Future: Joululahjaksi saatu peli, joka tuli kipeään tarpeeseen Layton-vieroitusoireita helpottamaan kakkospelin läpäisyn jälkeen. Tällä kertaa seikkaillaan tutuissa maisemissa, kun Layton ja Luke selvittävät aikamatkustusongelmia Lontoon kulmilla, joten tunnelma on taattu. Se, onko pelillä mitään vahvahduttavaa tarjottavaa kahden edellisen jälkeen, jää tosin vielä nähtäväksi. Tarravihko tosin antaa jo aihetta suurelle riemulle.

Final Fantasy XIII: Blrtrjklgfkl. Ok, tämän voi summata sanoilla ”pelaisit parempia pelejä”, mutta. Yliopiston alkamista edeltäneet yöt ovat lähes poikkeuksetta kuluneet maailman hienoimmassa puuhassa eli jättikokoisten kilpikonnien listimisessä, koska onhan mun nyt pakko saada lisää rahaa että saan lisää materiaaleja että saan upgradettua jokaisen aseen vikaan muotoon ja tasolle sata. Mitä pirun järkeä tässä ylipäätään on, sitä voi varmasti itseltään kysyä, mutta tunne levelupeista ja ankarasti metsästettyjen Platinum Ingotien farmaamisesta on silti mieltäylentävä. Titan’s Questit ovat paria urpoa vaille läpäistyt, Gigantuar odottaa monotusta ja pelin vaikeimmat viholliset vielä eliminointia, joten teoriassa touhulle on jokin todellinen syy. Se parempi syy tosin taitaa olla aivottoman jumituksen yhdistäminen konvehtirasioiden rippeiden tuhoamiseen. Kilpikonnnaaaaaaa

h1

Työn alla: osa 4

8 heinäkuun, 2010

Tapahtumien ja muiden kesämenojen väliin jäävän ajan voi hyvillä mielin pyhittää kahdelle asialle: lukemiselle ja pelaamiselle. Yliopistolla paukutettavien kirjallisuuden klassikoiden sivussa on hyvä tankata vaikkapa tätä tai tätä, mutta sen enempää ankan muihin perversioihin keskittymättä voisi sanoa pari sanaa tämän hetken päätähdistä pelien parissa.

”Eikö sun kannattais eka läpäistä ne edellisetkin kesken olevat pelit?” huomautti ankan parempi puolisko tähän, mutta täytyyhän elämässä nyt ikuisuusprojekteja olla! Kieltämättä esimerkiksi seiveissään kiltisti odottelevat Hotel Dusk ja Cave Story ansaitsisivat keskittyneempää paneutumista, mutta karavaani kulkee, ruoho laulaa ja linnut kasvaa, ja ennen pitkää nämäkin löytävät oikean mielentilan ankan aivokapasiteetista. Mutta erästä viisasta miestä lainatakseni, tänään ei ole tuo päivä.

Viewtiful Joe: Viewtiful Joen sarjakuvamainen ja soljuva toiminta on omiaan iltamyöhäisiin pelisessioihin, jotka venähtävät vahingossa neljään aamulla. VFX:llä leikkiminen on addiktoivaa, tunnelma on kunnossa ja peli jossa vedellään burgereita HP-mittarin täyttämiseksi ei yksinkertaisesti voi olla huono. Vihollisia turpaan ja päätä patteriin, tästä on kesän aivot nollille ja elämä risaiseksi -pelit tehty!

Persona 4: Personat ovat kuuluneet trendikkäiden lasten vakiopelikalustoon jo useamman vuoden, mutta anka on ehtinyt vankkureiden kyytiin vasta nyt. Jostain syystä opettajien kysymyksiin vastailu kiehtoo vielä enemmän kuin telkkarin läpi sukeltelu, mutta taistelusysteemin strategisuus kutkuttaa ja juonenkuljetus on lineaarisuudessaankin mukavan hillittyä, joten ihan mielelläänhän tässä odottelee mitä tuleman pitää. Samalla voi vaikka ajaa läheisiä raivon partaalle laulamalla kaikkien rakastamaa Junes-mainoslaulua.

Aquaria: Humble Indie Bundlesta rantautunut merenneitopeli on kaunis ja tunnelmallinen, mutta ei välttämättä pelitä ihan täydellisesti pelkän touchpadin avulla. Aikamoista sorminäppäryyttä vaaditaan laulujen suorittamiseen ja erityisliikkeisiin jopa kustomoidulla näppiksellä, joten Aquaria saattaa tulla tuupatuksi pyhään limboon siksi aikaa kunnes anka kaivelee hiiren sille jostain kaveriksi. Junamatkalla vieressä istunut mummo ainakin tihrusti kädettämistäni sen verran kummastuneena, että sille taitaa olla tilausta…

Näiden lisäksi jonossa odottavat Ico sekä Shadow of the Colossus, joten kovin PS2-painotteisella linjalla mennään. Pikkuräpylässä kolottaa myös jostain syystä FFXIII, nimittäin niiden Titan’s Questiensa puolesta – aikanaan dumppasin ne tylsistyttyäni mäkeen, mutta pieni breikki taistelusysteemistä saattaa hyvinkin herätellä henkiin combatin hektisyyden vetovoiman. Pitää sitä elämässään nyt vähintään yksi kerrostalon kokoinen kilpikonna saada listittyä.