Posts Tagged ‘xbox360’

h1

Sprölölöö: Metal Slug 3 ja jääkaappilogiikan minituska

26 heinäkuun, 2012

Sprölölöö: Metal Slug 3 ja jääkaappilogiikan minituska
Wiki

Lyhyesti: Metal Slug 3 on ihan hemmetin järkeenkäypä peli!

Tämänkertainen Sprölölöö jää vähän tyngäksi, mutta koska anka suuntaa kuunvaihteessa nousevan auringon maahan useammaksi viikoksi aiheuttamaan moraalista pahennusta, ei siihen toiseen ääripäähän liukuva moraalinen velvoite salli päivitystauon jäävän aivan luokattoman mittaiseksi (ööö mikä kuukauden päivitysviive). Tässä välillä konsoliperhe on kasvanut uutuuttaan kiiltelevällä Nintendo 3DS:llä (jonka uumenissa pyörii yhtä kiiltelevä Theatrhythm: Final Fantasy, kyllä nyt tulee kaikille niiden Ouendanin ja Princess Debutin parissa vietetyille tunneille synninpäästöä!), joten vaikka pintapuolisesti blogissa tapahtuu yhtä paljon aivotoimintaa vaativaa äksöniä kuin Timber Owlsien strategiapalavereissa, on kulissien takana olo kuin… ööö… koeputkessa hengaavalla Cloudilla? Joo en minä tiedä, mennään eteenpäin.

Muutama kuukausi takaperin anka hengasi tosiaan Lontoonmaalla takomassa jos jonkinlaista peliä luottokaverinsa kanssa, ja näistä sessioista yksi mieleenpainuvimmista oli eittämättä Metal Slug 3 -maraton arcadetikuilla. Tässä välissä täytyy painottaa, että vaikka vastaavan hilavitkuttimen omistankin, on sen käyttöaste jäänyt lähinnä arcadefightereihin kyseenalaisella menetyksellä; mistään virtuoosimaisesta tatinheiluttelusta ei siis ole missään nimessä kyse. Kun päälle iskee vielä Metal Slugien perinteisesti armollistakin armollisemman hektisyystason, on luvassa vain ja ainoastaan laatuviihdettä, mistä kielii myös yhteenkirjattu käytettyjen continueiden määrä co-op pelissä (nooohh 43 sinne tai tänne, kuka näitä laskee). Muistin perukoille ei tästä huolimatta jäänyt päälimmäisenä muisto tuskasta ja paatista, vaan silloin tällöin kesken pelin iskevä jääkaappilogiikka, kuten japanilaisten pelien suhteen yleensä: hei mitä helvettiä tässä nyt tapahtuu! Näistä tärkeimmistä anka kasasikin siis lyhyen listan itseä eniten häikänneistä asioista, jotta saisi käsiteltyä nämä järkeä ja universumia uhkaavat epäkohdat systeemistään ulos, koska selkeästi videopelien suunnitteluratkaisut valvottavat kuukausia läpeensä öisin epäloogisuudellaan.

Read the rest of this entry ?

h1

Työn alla: osa 8

27 kesäkuun, 2011

Ehkäpä kaikista pelaamiseen liittyvistä rasittavista tunteista turhauttavin on se, kun työpäivän päätteeksi haluaisi nollata aivonsa tahkoamalla jotain oikein kunnolla mukaansa tempaavaa, aivot narikkaan tai vastaavasti aivot rullalle -osaston tekelettä, eikä mikään silti tunnu herättävän tarvittavaa mielenkiintoa. ”Uliuu mulla ei oo mitään päällepantavaa” kääntyykin muotoon ”Uguu mulla ei ole mitään pelattavaa”, vaikka maailma on täynnä mahdollisuuksia ja hylly pullollaan ajantappovälineitä. Onneksi on sentään X-menin 90-luvun animaatio ja ihana Rogue.

Ōkamiden: Jos alkuperäisen Ōkamin Amaterasu teki ankasta kertaheitolla koirafanin, ei miniversio samasta karvakaverista voi aiheuttaa kuin hallitsemattomia kouristuksia. Toisin sanoen Ōkamidenia odotettiin pitkään ja hartaasti, eikä peli olekaan tarjonnut suurempia pettymyksiä. Toisaalta se ei myöskään ole tarjonnut sen mittavampia yllätyksiäkään, joten kokonaisuutena peli on jättänyt kovin ristiriitaisen olon. Koirakuumetta se ei silti ole onnistunut hälventämään. Ikuista plussaa myös jumaolentojen lapsista, kaikki kun on miniatyyriversiona tuhat kertaa laadukkaampaa.

L.A. Noire: Huhu kertoo, että kyseinen peli on tunkeutunut muidenkin vaikutteille alttiiden mieliin ja tehnyt koko elämästä yhtä isoa police proceduralia. Jos kuolleen ruumiin tutkiminen ja todistajien haistelu alkaa tuntua hieman liian kiehtovalta idealta, kannattaa L.A. Noire ehkä laskea hetkeksi käsistä. Toisaalta jos GTA:t iskostavat takaraivoon yhtäläisen kuumotuksen lähteä juoksemaan kaduille nyrkit ojossa, voiko Rockstarilta muuta odottaakaan? L.A. Noire: nyt vain enemmän tyylikkäitä hattuja.

Final Fantasy XII: Ja niin koitti vihdoin se hetki, kun anka viimein rusautteli rystysiään ja päätti pistää tulille FFXII:n, joka on täysin vailla mitään pätevää syytä jäänyt tähän mennessä kokeilematta. Paremman puoliskon haukuista huolimatta mieli on avoin ja armelias, vaikka noin kuuden tunnin jälkeen dunkut (tai taistelusysteemi, joka voi yksikätisesti määrittää onko kyseessä ajanveroinen peli vai ei) eivät ole vielä ehtineet tarjota mitään kovin mieltäylentävää. Jos kuitenkin jaksoin FFXIII:tä ja kilpikonnia, jaksan mitä vain, eli luvassa ennen pitkää armottomasti ajastaan jäljessä olevaa syväanalyysiä Vaanin urponaamasta ja hyytelöiden syvimmästä olemuksesta (ellei sen saman paremman puoliskon Balthier-imitaatio tee ensin hulluksi).

h1

Työn alla: osa 6

14 tammikuun, 2011

Turhautumista on se, kun uusimman artikkelin ja sen julkaisun väliin on parkkeerannut tuhat sivua tenttikirjoja ja yksi prokrastinoitu päättöessee. Tuskaa ja ruttoa on onneksi lievittänyt jo edellisessä postauksessa mainittu maratonstreami, joka on motivoinut pelaamista aivan uudella tavalla. Ei sillä, etteikö sitä ole tullut harrastettua joka tapauksessa: lomamatkoilla ja VR:n antaessa odotuttaa itseään (kohokohtiin lukeutuu mm. yksi kappale yliajettuja hirviä) DS on todistanut jälleen arvonsa. Pikkutunneille valvottaessa puolestaan itseään toistava aivoton jumitus on osoittautunut mitä loistavimmaksi viihteeksi, vaikka suoranaista ylpeilemisen aihetta siitä ei saa revittyä, kuten alempaa mahdollisesti selviää. Mitkä ovat siis tämän hetken addiktoivimmat pelit?

Hotel Dusk: Room 215: Taas! Taas! Mutta nyt tositarkoituksella ja avioliitto silmissä siintäen, sillä useiden yritysten jälkeen hämärässä majatalossa tapahtuvien hämärähommien tutkiminen nykäisi aidosti mukaansa. Ikuinen backlog alkaa siis hitaasti mutta varmasti purkautua, ja kankean käyttiksen alta on paljastunut mielenkiinnon koukuttava tarina. Lisäviihdettä saa Game Overien tavoittelusta aukomalla päätä vastaantulijoille, mikä on ihan mielenkiintoinen piirre muuten kovin rauhallisessa pelissä.

Recettear: Parhaimmillaan Recettear on vähän kuin kirpputoria pyörittäisi: nurkista löytyy mitä omituisempaa kamaa, ja ostajien kanssa saa vääntää alituiseen kättä oikeista hinnoista. Dunkkuseikkaileminen jää armotta sivuun kun markkinatalous vie mukanaan trendikkäine tuotteineen ja voiton maksimointia tavoitellessa. Jonkun mielestä jopa putiikin sisustaminen tavaroita paikoilleen tunkemalla saattaa olla turhauttavaa, mutta edellämainittuja esseitä vältellessä se on mitä terapeuttisinta puuhaa. Näettekö varmasti ulos asti kiiltelevät munakoisoni?

Professor Layton and the Lost Future: Joululahjaksi saatu peli, joka tuli kipeään tarpeeseen Layton-vieroitusoireita helpottamaan kakkospelin läpäisyn jälkeen. Tällä kertaa seikkaillaan tutuissa maisemissa, kun Layton ja Luke selvittävät aikamatkustusongelmia Lontoon kulmilla, joten tunnelma on taattu. Se, onko pelillä mitään vahvahduttavaa tarjottavaa kahden edellisen jälkeen, jää tosin vielä nähtäväksi. Tarravihko tosin antaa jo aihetta suurelle riemulle.

Final Fantasy XIII: Blrtrjklgfkl. Ok, tämän voi summata sanoilla ”pelaisit parempia pelejä”, mutta. Yliopiston alkamista edeltäneet yöt ovat lähes poikkeuksetta kuluneet maailman hienoimmassa puuhassa eli jättikokoisten kilpikonnien listimisessä, koska onhan mun nyt pakko saada lisää rahaa että saan lisää materiaaleja että saan upgradettua jokaisen aseen vikaan muotoon ja tasolle sata. Mitä pirun järkeä tässä ylipäätään on, sitä voi varmasti itseltään kysyä, mutta tunne levelupeista ja ankarasti metsästettyjen Platinum Ingotien farmaamisesta on silti mieltäylentävä. Titan’s Questit ovat paria urpoa vaille läpäistyt, Gigantuar odottaa monotusta ja pelin vaikeimmat viholliset vielä eliminointia, joten teoriassa touhulle on jokin todellinen syy. Se parempi syy tosin taitaa olla aivottoman jumituksen yhdistäminen konvehtirasioiden rippeiden tuhoamiseen. Kilpikonnnaaaaaaa

h1

Halo: Reach

11 lokakuun, 2010

Halo: Reach (xbox360)
Wiki

Lyhyesti: Bungien jäähyväiset ovat ankan tervetulokutsu, ja tulevaisuudessa räiskii taas yksi spartalainen enemmän.

Halon viimeinen tuleminen Bungien hyppysissä herättänee tuntemuksia jokaisessa pitkän linjan Halo-fanipojassa, joihin anka ei kuitenkaan ole tätä aiemmin lukeutunut siitä simppelistä syystä, ettei Haloja ole tullut juuri pelattua ODST:in DM:ää lukuunottamatta. Pullat väärään kurkkuun ja maidot sieraimeen, mutta karu tosiasia on että ankalta on yksinkertaisesti kestänyt tähän asti paneutua kunnolla Halon maailmaan, vaikka FPS genrenä onkin yksi niitä koukuttavimpia, sekä Halo tuoteperheineen sen suurimpia lempilapsia. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sanoi anka kun alekorista donitseja kaivoi, joten miten avautui tälle tulokkaalle Halon paljon hehkutettu maailma sen ’viimeisen’ osan myötä? Vieläkö sarjasta irtoaa imua uudelle avaruussotilaalle? Kuinka kaatuu mahtava Reach? Ja miksi helvetissä lennän jetpackilla aina päin seinää?
Read the rest of this entry ?

h1

Anka editorial: Digital distribution killed the retail star

11 heinäkuun, 2010

Anka editorial: Digital distribution killed the retail star
Wiki

Lyhyesti: Verkkojakelu on mahdollisuus, haaste sekä uhkakuva. Pieni yleiskatsaus aiheeseen sekä ankan omaa pohdintaa aiheesta.

Digitaalinen jakelu, tuo uuden maailman airut ja paratiisilintu. Aiheeseen on vaikea olla törmäämättä vähintään kerran vuodessa ilman erityisempää yrittämistä: aina löytyy joku, joka etusormi ja peukalo leukaa sukien pohtii peliteollisuuden tulevaisuudenkuvia, sen haasteita, mahdollisuuksia tai kauhuskenaarioita. ”Sen näkee sit ku näkee” -asenteella voi tietysti lytätä pahimmat jeesustelut suuntaan tai toiseen, mutta verkkojakelun vaikutukset (varsinkin jo näkyvät sellaiset) ovat ankan mielestä äärimmäisen mielenkiintoinen aihe. Mitään tyhjentävää en aiheesta toki osaa perusräpyläjalkaisena sanoa, mutta jo omissa (ja toisten!) huomioissa taviksen näkökulmasta riittää paljon pohdittavaa. Erityisen kutkuttavaa pelien digitaalisen jakelusta tekee sen rinnastamisen musiikin digitaaliseen jakeluun, joten tätäkin tullaan tämänkertaisessa editorialissa vienosti sivuamaan. Kuvituksena artikkelissa on käytetty kakkuja, ei siksi että ne liittyisivät aiheeseen, vaan koska kakut ovat kivoja.
Read the rest of this entry ?

h1

Alan Wake

21 kesäkuun, 2010

Alan Wake (xbox 360)
Wiki

Lyhyesti: Sauvakävely edistää terveyttä, kirves otsassa ei

Suomalaisen peliteollisuuden uusinta messiasta, Alan Wakea, saatiin odotella Daikatana-paiseissa niin monen vuoden edestä, että ilmestyessään Remedyn uusin sannijuuteri oli kauden Media_Tapaus aina valtakunnallisia lehtiä myöten. Markkinointiin panostettiinkin kiitettävissä määrin mm. Xbox Liven puolella, toimittajia kun lennätettiin Remedyn studioille kehitystä kyyläämään ulkomailta asti. Kun ensimmäiset arvostelut kaiken lisäksi petasivat positiivisia tuloksia mahalaskun sijaan, pakkohan sitä oli Alan Wakesta vähitellen kiinnostua. Mainospuheisiin oli alusta alkaen ympätty roppakaupalla lätinää elokuvamaisuudesta niin juonen kuin juonenkuljetuksenkin osalta, joten ei liene mitenkään järisyttävän ihmeellistä että peli löytyy näin ollen Immersio-kategoriasta – etenkin kun kuuden vuoden kehitystyön tuloksena Alan on hieman liiankin realistinen kirjailijanretale keskellä yliluonnollista sotatannerta, eli suomeksi sanottuna ohjauksen kankeuden vuoksi peli ei houkuttele pariinsa toistamiseen ainakaan combatinsa ansiosta. Tunnelmaltaan kyseessä on tästä huolimatta kokemisen arvoinen jännitysnäytelmä, eikä mukaan tarvitse ympätä edes ylimääräisiä talvisota- tai uudetperunat-pisteitä tähän lopputulokseen päätyäkseen.
Read the rest of this entry ?

h1

E3 2010

16 kesäkuun, 2010

E3 2010
Wiki

Lyhyesti: E3 myy tuubaa torvessa, nyt myös 3D:nä

Elossa ollaan! Pari viime viikkoa on ankan osalta vierähtänyt erään pikkutapahtuman säätämisen merkeissä, mutta nyt kesä voi virallisesti alkaa. Mikä parempi keino juhlistaakaan tätä vapauden tunnetta kuin seurata tämän vuoden Electronic Entertainment Expon eli E3:n tarjontaa livestreamin välityksellä? Muutaman julkaisijan omakohtaiset pressitilaisuudet ovat vielä edessä, mutta Microsoftin, Sonyn ja Nintendon vetäistyä jo omansa alta voi olla hyvä sauma tehdä ympäripyöreästi selkoa käteen jääneestä matskusta. Jonkinlaisena etukästeisviitteenä voi tosin sanoa, että summa summarumin lausahdus on muunnos legendaarisesta irc-gallerian yhteisön nimestä ”Mopo-Sport myy paskaa paketissa”, ja se kuvaakin jossain määrin kokonaisvaltaista fiilistä tämän vuoden antia kohtaan.
Read the rest of this entry ?

h1

Final Fantasy XIII (2/2)

12 toukokuun, 2010

Final Fantasy XIII (2/2) (Xbox360)
Wiki

Lyhyesti: Samaan aikaan toisaalla: perse edellä puuhun a.k.a wait, what

Ensimmäisessä osassa anka hehkutti FFXIII:n parasta puolta eli sen taistelusysteemiä, ja sivuutti suosiolla muut sisällölliset seikat lähes kokonaan. Tällä kertaa on siis tarkoitus pureutua juoneen ja hahmoihin, tunteita herättäneeseen lineaarisuuteen sekä sen vaikutukseen pelin kokonaisuuden kannalta. Spoilerivaara on massiivinen, ja tavallaan on kova houkutus jättää puhumatta pelin loppupuoliskosta sen tarkempia jotta jokainen voisi kohdallaan kokea yhden vuoden suurimmista trollauksista antikliimakseista, mutta koskapa anka olisi jättänyt avautumatta kun kerran avautumisen makuun ollaan päästy. Hei, ei koskaan niin hyvää ettei mahdollisesti jotain huonoakin – joskus sitä huonoa on vain annostellu verrattain läjäkaupalla, mutta mitäs me pienistä! Piikkitukat ja isot miekat, activate!
Read the rest of this entry ?

h1

Työn alla: osa 3

29 huhtikuun, 2010

Ei-niin-pienimuotoista kevätkiirettä ilmassa, eli sekä peliaika että siihen investoitava aivokapasiteetti on imetty vielä hetkeksi suht kuiviin kouluhommien ja muiden projektien ansiosta. Luvassa on kuitenkin jopa viikon mittainen nollaustauko pelien parissa, joten kunnon sisällön pariin päästään varmasti palaamaan jälleen vapun hurinoiden jälkeen. Tätä odotellessa kärsimättömimmät voivat tarkastella jälleen ankan tämänhetkisiä sluibailupelejä, joiden parissa on kulunut sitä harvinaista vapaa-aikaa:

Mass Effect: eli vitsikkäästi edellispostausta seuranneena viikonloppuna anka päätyi oikeasti seuraamaan vierestä seikkailuja villeillä planeetoilla, ja mielenkiinto kohosi siinä määrin että peli on varastamiskasassa heti kun pelin oikea omistaja siitä näppinsä irroittaa. Tämän lyhyenkin session aikana ehdittiin ankan veljen kanssa puida mm. moraalisia ongelmia leijuvan hyytelön suhteen sekä ajaa romurallia kallioisissa tunnelmissa. Rollin’ rollin’ rollin’

Princess Debut: Puhtaasti kuriositeettiosastoon valittu peli, joka toivon mukaan sinne piakkoin ilmestyy kunhan aiheesta löytyy jotain muutakin sanottavaa kuin ”nghooogh miks jäin jumiin ton hiton insestijallen kanssa”. Tämän jälkeen anka ei ihan oikeasti halua kuulla enää ikinä sellaisia ikivihreitä kuin ”Eine kleine Nachtmusik” tai ”When the saints go marching in”. Nghooooogh

Disgaea: Grindan grindan grindan eli aivojen nollausta parhaimmillaan. Kun essee ei ota luonnistuakseen mutta dedikset painavat päälle, on elämä aina hieman helpompaa Prinnyjä räjäyttelemällä, mitäpä siinä sen syvällisempää. (Ankan luona majaileva mini-Prinny tosin on toista mieltä, syystä tai toisesta.)

Darkwing Duck: Ducktales-artikkeli herätti ankassa suuren himon päästä takomaan uudelleen myös tätä ankka-aiheista nes-klassikkoa, joten hattu tanaan ja kaduille pieksemään peeloja. Viemärit ovat edelleen perseestä mutta mikäs siinä, musiikki toimii ja tunnaria voi jäädä popittamaan täysillä vaikka tunniksi kämppisten iloksi.

h1

Final Fantasy XIII (1/2)

7 huhtikuun, 2010

Final Fantasy XIII (1/2) (Xbox360)

Lyhyesti: GO FOR THE GOLD IN THE L’CIE OLYMPICS eli kuinka Squeenix ymmärsi vihdoin nakata apupyörät helvettiin a.k.a. feels good, man

Squeenixin uusin rpg-paatos kalasteli kiitettävästi negatiivista huomiota heti ilmestyttyään, ja monelle perinteisemmän Final Fantasyn ystävälle XIII onkin ehtinyt aiheuttaa syvää ahdistusta ja kuppaa vedettyään suoraksi mutkan jos toisenkin sekä korvattuaan ne dynaamisemmilla ratkaisuilla. Koska massahysteria puoleen tai toiseen saa helposti skeptiseksi, lähestyi anka XIII:tä varovaisen optimistisesti ilman erityisiä ennakkoluuloja tai negoja mm. paljon parjattua lineaarisuutta kohtaan. Lopputuloksesta kertonee jotain se, että peliä koskeva artikkeli on jaettu suosiolla kahteen osaan tekstiseinän takia. Juonta, hahmoja, linearisuuslimboa sekä perinteiden perään itkurunkkaavia faneja löytyy osasta 2, mutta sitä ennen sopii perehtyä pelin todelliseen sydämeen ja päätähteen: sen taistelusysteemiin, eli ”kun asiat ovat oikein, ne ovat Hyvin Hyvin Oikein, ja kun ne ovat väärin, 90% ajasta Olet Perseestä”.
Read the rest of this entry ?