Innocent Until Caught 2: Guilty

Innocent Until Caught 2: Guilty (PC)
Wiki

Lyhyesti: Avaruudessa sattuu ja tapahtuu, toisinaan myös kahden henkilön silmin.

Vuonna 1995 julkaistu Innocent Until Caught 2: Guilty lienee jäänyt suhteellisen vähälle huomiolle seikkailupeligenressä, sen verran ekstensiivistä kaivelua jo sen perustietojen etsiminen vaati. Suurin syy tälle tosin oli se, ettei anka ole peliä edellämainitulla nimellä koskaan alunperin edes tuntenut, ja kuten varmasti moni muu, lähti nuuskimaan googlea hieman tutummalla, mutta sitäkin ympäripyöreämmällä nimellä eli Guiltyllä. Samalla selvisi, ettei kyseessä ollut yksittäisteos lainkaan, vaan jatkoa Innocent Until Caught -nimiselle seikkailupelille vuodelta 1993! Kaikkea sitä elämässä oppii jälkikäteen, anka kun on Guiltya aikanaan juuri kultaisella ysärillä pelaillut – siitä huolimatta tällä kertaa ei loikata Nostalgia-kategorian puolelle, vaan tutkaillaan peliä hieman yleisemmin seikkailupeligenren edustajana.

Anka editorial: I love you, man *brofist*

Anka editorial: I love you, man *brofist*

Lyhyesti: Ystävänpäivän kunniaksi anka nostaa hattua video- ja tietokonepelien pariskunnille ja kaveruksille.

Vaikka ystävänpäivä vetelee tältä vuodelta viimeisiään, tämänkertainen editorial on silti nivottu yhteen tämän laskelmoidun mutta sitäkin vaaleanpunaisemman kulutusjuhlan kylkeen hyvänä tekosyynä käydä läpi muutamia kenties vähemmälle huomiolle jääneitä videopelipariskuntia sekä muuten vain ankan omia lempparikaveruskaksikoita. Jätetään siis huomiotta ylihinnoitellut onnittelukortit tai juustoiset balladit ikkunan alla, ja katsotaan keille anka tänä vuonna toivottaisi hyvää ystävänpäivää mikäli fiktiiviset hahmot vain suostuisivat kuuntelemaan:

Day of the Tentacle

Maniac Mansion: Day of the Tentacle (PC)
Wiki

Lyhyesti: Tuntuuko koskaan siltä, että voisi suorastaan valloittaa maailman?

Nostalgisten pelien sarjassa on loogista siirtyä seuraavaan LucasArtsin seikkailupeli-klassikkoon, eli 1993 julkaistuun Day of the Tentacleen. Kuten moni varmasti muistaa, peli on löyhää jatkoa 80-luvulla ilmestyneelle Maniac Mansionille, joka oli niinikään nokkela seikkailu – DotT on kuitenkin kasannut ympärilleen huomattavasti legendaarisemman statuksen kiskaisemalla huumorin kunnolla kaakkoon absurdiudessa säästelemättä. Jos Sam & Maxilla on psykoottinen pupuaisapari, countrytähtiä ja maailman suurin lankakerä, on DotT:illa henkisesti epävakaa lääkiksenopiskelija, lonkeronmuotoinen USA:n lippu sekä hamsteri mikrossa. Mitä näistä nyt muuta saisikaan aikaan, kuin jotain hyvin muistettavaa ja lapsuudelle oleellista?

Gabriel Knight: Sins of the Fathers

Gabriel Knight: Sins of the Fathers (PC)
Wiki

Lyhyesti: New Orleansissa sattuu ja tapahtuu aina kun silmä välttää: tällä kertaa vähemmän vampyyrejä ja enemmän voodoota.

Gabriel Knight -sarjan ensimmäinen osa on kenties yksi suosikkipoint’n’clickaneistani ikinä – suurelta osin sen vangitsevan maailman ja toimivan kerronnan vuoksi. Interaktiivisia tarinoita on pelimaailmassa yritetty vääntää iät ja ajat, ja varsinkin 90-luvun lopussa PC:tä vainosivat erilaiset raskaat fmv-pläjäykset, joiden sisältö harvoin ylsi pramean (tai ei niin pramean) ulkokuoren tasolle. Tasapaino toimivien puzzlejen sekä mielenkiintoisen tarinan välillä ei ole itsestäänselvyys, ja esimerkiksi aiemmin käsittelemässäni Sam & Max Hit the Roadissa itse juoni jää statistiksi keskittyen naurattamaan pelaajaansa pienemmissä, tilannesidonnaisissa kohtauksissa. Jos Sam & Max edustaa proverbiaalista seikkailupelien viileää naamaria, Gabriel Knight on kuitenkin Vakavalla Naamalla tehty seikkailupeli, joka kunnianhimoisesti pyrkii tarjoamaan niin alun, keskikohdan kuin lopunkin. Mikä New Orleansin murhamysteerissä sitten jaksaa viehättää yhä uudelleen ja uudelleen? Yksi tapa vastata tähän kysymykseen on tunnelma.

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Indiana Jones and the Fate of Atlantis (PC)
Wiki

Lyhyesti: Indy on kova jätkä, hakkaa natseja ja selvittää mystisen Atlantiksen arvoitusta.

Indiana Jones and the Fate of Atlantis ei ollut ala-asteikäisenä yhtä ilmiselvä LucasArtsin seikkailupelivalinta kuin sarjakuvamaisemmat Monkey Islandit, Sam & Maxista ja Day of the Tentaclesta puhumattakaan. Anka painaa päänsä myös häpeästä joutuessaan myöntämään ettei ole katsonut legendaarisia Indy-leffoja kuin vasta vanhemmalla iällä, joten tarkempia ennakko-odotuksia lapsena ei sisällölle juurikaan ollut. Ehkä parempi näin, sillä noloa tai ei, oma Indiana Jonesini tulee varmaan aina pohjautumaan ennen kaikkea tämän pelin itsevarmaan ja nokkelaan päähahmoon, joka hallitsee tilanteen kuin tilanteen ja vinoilee lennossa niin natseille kuin hysteerisille eukoillekin.

Sam and Max Hit the Road

Sam & Max Hit the Road (PC)
Wiki

Lyhyesti: You crack me up, little buddy.

1993 julkaistu Sam & Max Hit the Road kuuluu LucasArtsin kokoelmaan legendaarisia nostalgiatrippailupelejä, joita nuoremmalla iällä tuli pelattua silmät loistaen huolimatta siitä ettei kielitaito riittänyt ymmärtämään kaikkia dialogin nyansseja – puhumattakaan silloisen 486-rotiskon äänikortin kyvyttömyydestä toistaa niin musiikkia kuin ääninäyttelyäkään. Jokin aika sitten otin erityiseksi projektiksi pelata läpi kaikki vanhat lempiseikkailupelini objektiivisempaa tarkastelua varten, ja tässä sarjassa Sam & Max on nyt ensimmäisenä vuorossa.