Posts Tagged ‘DS’

h1

Työn alla: osa 8

27 kesäkuun, 2011

Ehkäpä kaikista pelaamiseen liittyvistä rasittavista tunteista turhauttavin on se, kun työpäivän päätteeksi haluaisi nollata aivonsa tahkoamalla jotain oikein kunnolla mukaansa tempaavaa, aivot narikkaan tai vastaavasti aivot rullalle -osaston tekelettä, eikä mikään silti tunnu herättävän tarvittavaa mielenkiintoa. ”Uliuu mulla ei oo mitään päällepantavaa” kääntyykin muotoon ”Uguu mulla ei ole mitään pelattavaa”, vaikka maailma on täynnä mahdollisuuksia ja hylly pullollaan ajantappovälineitä. Onneksi on sentään X-menin 90-luvun animaatio ja ihana Rogue.

Ōkamiden: Jos alkuperäisen Ōkamin Amaterasu teki ankasta kertaheitolla koirafanin, ei miniversio samasta karvakaverista voi aiheuttaa kuin hallitsemattomia kouristuksia. Toisin sanoen Ōkamidenia odotettiin pitkään ja hartaasti, eikä peli olekaan tarjonnut suurempia pettymyksiä. Toisaalta se ei myöskään ole tarjonnut sen mittavampia yllätyksiäkään, joten kokonaisuutena peli on jättänyt kovin ristiriitaisen olon. Koirakuumetta se ei silti ole onnistunut hälventämään. Ikuista plussaa myös jumaolentojen lapsista, kaikki kun on miniatyyriversiona tuhat kertaa laadukkaampaa.

L.A. Noire: Huhu kertoo, että kyseinen peli on tunkeutunut muidenkin vaikutteille alttiiden mieliin ja tehnyt koko elämästä yhtä isoa police proceduralia. Jos kuolleen ruumiin tutkiminen ja todistajien haistelu alkaa tuntua hieman liian kiehtovalta idealta, kannattaa L.A. Noire ehkä laskea hetkeksi käsistä. Toisaalta jos GTA:t iskostavat takaraivoon yhtäläisen kuumotuksen lähteä juoksemaan kaduille nyrkit ojossa, voiko Rockstarilta muuta odottaakaan? L.A. Noire: nyt vain enemmän tyylikkäitä hattuja.

Final Fantasy XII: Ja niin koitti vihdoin se hetki, kun anka viimein rusautteli rystysiään ja päätti pistää tulille FFXII:n, joka on täysin vailla mitään pätevää syytä jäänyt tähän mennessä kokeilematta. Paremman puoliskon haukuista huolimatta mieli on avoin ja armelias, vaikka noin kuuden tunnin jälkeen dunkut (tai taistelusysteemi, joka voi yksikätisesti määrittää onko kyseessä ajanveroinen peli vai ei) eivät ole vielä ehtineet tarjota mitään kovin mieltäylentävää. Jos kuitenkin jaksoin FFXIII:tä ja kilpikonnia, jaksan mitä vain, eli luvassa ennen pitkää armottomasti ajastaan jäljessä olevaa syväanalyysiä Vaanin urponaamasta ja hyytelöiden syvimmästä olemuksesta (ellei sen saman paremman puoliskon Balthier-imitaatio tee ensin hulluksi).

h1

Työn alla: osa 7

21 maaliskuun, 2011

Viime aikojen pelattavaksi siunaantuneet nimikkeet ovat olleet laadullisesti keskitasoa korkeampaa, mikä on tietysti aina inspiroivaa harrastuksen kannalta. DS on jälleen osoittanut korvaamattomuutensa matkoilla, ja yhdessä kurssilukemistoon valittujen tusinadekkareiden sekä Paul Austerin filosofisen hölinän kanssa muodostanut piristävää vapaa-ajan puhdetta hetkiksi, joina ei oikein jaksaisi keskittyä mihinkään oikeasti merkittävään. Takaraivossa kutkuttaa myös monenlaisia ideoita uusille Spotlighteille, sillä minkäs sen mahtaa, osaa peleistä nyt vain saa ruodittua monista näkövinkkeleistä kerta toisensa jälkeen. Tämän hetken ajankohtaisimpana missiona on kuitenkin ikuisuusprojektiksi venähtänyt Heavy Rainin Immersio-artikkeli sekä Editorial, jossa päästään syynäämään täydellisen rpg:n syntyä 12-vuotiaan ankan näkökulmasta.

Minecraft: Ja niinhän se vie jokaisen, enemmin tai myöhemmin. Maailmanrakennus on vielä aluillaan, mutta addiktion merkit jo ilmassa: ensiksi pykään pystyyn sen, sitten ton ja ton, ja sitten alan rakentaa sitä ja tota jotta saan aikaiseksi sen. Netissä löytää itsensä tuijottelemasta pokemonien muotoon kasattuja maamerkkejä sekä pohtimasta sitä, mistä materiaaleista valmistettuna se oma viisimetrinen Psyduck nyt näyttäisi kaikista komeimmalta? Alta possut ja lehmät! Ei kestä kauaakaan, kun kaikki ympäröivät äänet mallintaa päässään Minecraft-muotiin: tätä videota sivusta kuunnellessa säikähdin kyseessä olevan zombeja tai vähintäänkin jättiläshämähäkin. Ei nyt hemmetti.

Inazuma Eleven: Nouse, nouse, jos diggaat futaa! Inazuman kanssa ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Jalkapallo-rpg uppoaa, enkä osaa edes hävetä. Mitä pidemmälle peliä pelaa, sitä suojelunhaluisemmaksi omasta tiimistä käy: painu nyt hemmettiin sinä kärkkyjä, olen treenannut näitä teini-ihmeitä liian kauan jotta tekisin sinusta uuden tähtihyökkääjäni! Tyhjästä spawnaavat aarrearkut houkuttavat juoksentelemaan ympyrää jumppasalin pihalla ja yhteystietoketjun laajentaminen saa tuntemaan olonsa vinoutuneeksi pokemonkouluttajaksi, mutta kun ei voi lopettaa! Huhu kertoo lisäksi, että treenausareenalla on mahdollista törmätä itseensä Professori Laytoniin tiimeineen jalkapallokentällä, joten viimeisiä päiviään tämä peli ei todellakaan ole vielä nähnyt…

Ghost Trick: Ghost Trick onnistuu kiitettävästi kutkuttamaan kaikkia niitä friikkisirkusaisteja, joiden alikäytöstä Ace Attorney -sarjan jättämässä tyhjiössä on joutunut kärsimään. Ei mene päivääkään, ettenkö hokisi jossain muodossa sanaparia ”top pomeranian!” tai tuijottelisi söpöjä koiravideoita, mikä lienee aika saavutus kissaihmiselle heti Ōkamin aiheuttaman Amaterasumanian jälkeen. Sivuhahmoista myös Dandy ja Beauty ovat onnistuneet valtamaan paikan ankan sydämestä kaikessa sinisessä ylhäisyydessään. Pitäisiköhän sitä opetella oma paniikkitanssi kevään esseenpalautus- ja tenttistressiä varten?

h1

Spotlight: Inazuman Spuge

4 maaliskuun, 2011

Spotlight: Inazuma Spuge

Lyhyesti: Kartal zikzakkii piirtelee, haju silmii kirvelee

Silloin tällöin videopeleissä törmää hahmoihin, jotka ovat jollain mystisellä tavalla elämää suurempia siitä hetkestä lähtien, kun he ensimmäistä kertaa ruudulle ilmestyvät. Nämä hahmot hallitsevat suvereenisti tilannetta kuin tilannetta majesteettisella aurallaan, jonka vahvuus saa heikommat polvilleen. Joku saattaisi kutsua tätä tiikerivereksi, toinen kaksoisvoittamiseksi, mutta molemmat olisivat silti yhtä mieltä siitä, että hän, joka hetkellisesti saa tässä ylivertaisuuden läsnäolossa kylpeä, on hyvällä karmalla ja ylivertaisuudella-by-proxy iäksi siunattu.

Tämä Spotlight ei kerro tällaisesta hahmosta. Tämä Spotlight kertoo Inazuman Spugesta.
Read the rest of this entry ?

h1

Professor Layton and the Lost Future

22 helmikuun, 2011

Professor Layton and the Lost Future (DS)
Wiki

Lyhyesti: Lontoossa tapahtuu jänniä, elämä on kovin jännää nykyään

Lievä tasonnotkahdus Professor Layton -sarjan edellisen osan, Pandora’s Boxin, kohdalla terävöitti kriittistä silmää kolmannen pelin löytäessä tiensä ankan DS:ään. Vaihtelevien ennakko-odotusten ristitulessa Professor Layton and the Lost Future ei silti ole lähtenyt keksimään shakkilautaa uudelleen, vaan luottaa edeltäjiensä tutuksi tekemään reseptiin: monipuolisiin aivopähkinöihin, persoonalliseen visuaaliseen ilmeeseen ja mukaansatempaavaan tarinaan. Näistä jälkimmäisen voisi äkkisältään olettaa olevan se tärkein kokonaisuutta määrittävä tekijä, mutta Lost Future onnistuu yllättämään pelaajansa myös pelillisillä uudistuksilla. Lyhyesti ja ytimekkäästi voikin jo alkutekijöiksi spoilata, että Lost Future on jotakuinkin kaikkea, mitä sarjan ensimmäisen pelin jatko-osalta odotin: suurempi, kauniimpi ja kunnianhimoisempi. Millaiset haasteet tällä kertaa odottavatkaan Laytonia ja Lukea?
Read the rest of this entry ?

h1

Professor Layton and Pandora’s Box

20 tammikuun, 2011

Professor Layton and Pandora’s Box
Wiki

Lyhyesti: Juokse sinä hamsteri kun tuo taivas on niin… patteri. Joo eiköhän mennä teelle

Professori Laytonin toinen tuleminen on yhdistelmä idän pikajunaa sekä jo tutuksi käynyttä pikkukyläseikkailua, kun Layton oppipoikineen päätyy ratkomaan uusia mysteerejä (sekä muutaman puzzlen siinä sivussa). Pandora’s Box ottaa uhkarohkean askeleen kietoessaan tarinansa pahamaineisen Pandoran lippaan ympärille, sillä kyseinen laatikko on herättänyt ankassa pelonsekaista mielenkiintoa jo polvenkorkuisena: kreikkalaisesta mytologiasta viis, lapsuuden traumat voi jäljittää jälleen sellaisille lähteille kuten Tohtori Sykerö ja psykedeeliset piirretyt, joten mistään kevyestä tavarasta ei ole kyse. Kuinka onnistuu Level 5:n jannuilta näiden uhkakuvien yhdistäminen sympaattiseen etsivätarinaan, ja mikä tärkeintä, onko toinen Layton lähellekään edeltäjänsä vertainen? Koska lyhyt vastaus kuulostaisi todellisuutta negatiivisemmalta, on parasta lähestyä peliä kokonaisuutena hieman tarkemmin.
Read the rest of this entry ?

h1

Työn alla: osa 6

14 tammikuun, 2011

Turhautumista on se, kun uusimman artikkelin ja sen julkaisun väliin on parkkeerannut tuhat sivua tenttikirjoja ja yksi prokrastinoitu päättöessee. Tuskaa ja ruttoa on onneksi lievittänyt jo edellisessä postauksessa mainittu maratonstreami, joka on motivoinut pelaamista aivan uudella tavalla. Ei sillä, etteikö sitä ole tullut harrastettua joka tapauksessa: lomamatkoilla ja VR:n antaessa odotuttaa itseään (kohokohtiin lukeutuu mm. yksi kappale yliajettuja hirviä) DS on todistanut jälleen arvonsa. Pikkutunneille valvottaessa puolestaan itseään toistava aivoton jumitus on osoittautunut mitä loistavimmaksi viihteeksi, vaikka suoranaista ylpeilemisen aihetta siitä ei saa revittyä, kuten alempaa mahdollisesti selviää. Mitkä ovat siis tämän hetken addiktoivimmat pelit?

Hotel Dusk: Room 215: Taas! Taas! Mutta nyt tositarkoituksella ja avioliitto silmissä siintäen, sillä useiden yritysten jälkeen hämärässä majatalossa tapahtuvien hämärähommien tutkiminen nykäisi aidosti mukaansa. Ikuinen backlog alkaa siis hitaasti mutta varmasti purkautua, ja kankean käyttiksen alta on paljastunut mielenkiinnon koukuttava tarina. Lisäviihdettä saa Game Overien tavoittelusta aukomalla päätä vastaantulijoille, mikä on ihan mielenkiintoinen piirre muuten kovin rauhallisessa pelissä.

Recettear: Parhaimmillaan Recettear on vähän kuin kirpputoria pyörittäisi: nurkista löytyy mitä omituisempaa kamaa, ja ostajien kanssa saa vääntää alituiseen kättä oikeista hinnoista. Dunkkuseikkaileminen jää armotta sivuun kun markkinatalous vie mukanaan trendikkäine tuotteineen ja voiton maksimointia tavoitellessa. Jonkun mielestä jopa putiikin sisustaminen tavaroita paikoilleen tunkemalla saattaa olla turhauttavaa, mutta edellämainittuja esseitä vältellessä se on mitä terapeuttisinta puuhaa. Näettekö varmasti ulos asti kiiltelevät munakoisoni?

Professor Layton and the Lost Future: Joululahjaksi saatu peli, joka tuli kipeään tarpeeseen Layton-vieroitusoireita helpottamaan kakkospelin läpäisyn jälkeen. Tällä kertaa seikkaillaan tutuissa maisemissa, kun Layton ja Luke selvittävät aikamatkustusongelmia Lontoon kulmilla, joten tunnelma on taattu. Se, onko pelillä mitään vahvahduttavaa tarjottavaa kahden edellisen jälkeen, jää tosin vielä nähtäväksi. Tarravihko tosin antaa jo aihetta suurelle riemulle.

Final Fantasy XIII: Blrtrjklgfkl. Ok, tämän voi summata sanoilla ”pelaisit parempia pelejä”, mutta. Yliopiston alkamista edeltäneet yöt ovat lähes poikkeuksetta kuluneet maailman hienoimmassa puuhassa eli jättikokoisten kilpikonnien listimisessä, koska onhan mun nyt pakko saada lisää rahaa että saan lisää materiaaleja että saan upgradettua jokaisen aseen vikaan muotoon ja tasolle sata. Mitä pirun järkeä tässä ylipäätään on, sitä voi varmasti itseltään kysyä, mutta tunne levelupeista ja ankarasti metsästettyjen Platinum Ingotien farmaamisesta on silti mieltäylentävä. Titan’s Questit ovat paria urpoa vaille läpäistyt, Gigantuar odottaa monotusta ja pelin vaikeimmat viholliset vielä eliminointia, joten teoriassa touhulle on jokin todellinen syy. Se parempi syy tosin taitaa olla aivottoman jumituksen yhdistäminen konvehtirasioiden rippeiden tuhoamiseen. Kilpikonnnaaaaaaa

h1

Spotlight: Phoenix Wright, ässän lakimiehen ässät sivuhahmot, osa 3

6 tammikuun, 2011

Spotlight: Phoenix Wright ja ässän lakimiehen ässät sivuhahmot, osa 3
Wiki

Lyhyesti: Pahuuden kasvoilla voi olla yllättävän viaton hymy

Kolmannessa Ace Attorneyn Spotlight-osiossa pääsemme vihdoin sarjan, no, kolmanteen osaan, Trials and Tribulationsiin. Peli on täynnä takaumia, menneisyyshulabaloota ja yleistä eeppistä perseilyä, joten uusien sivuhahmojen sijaan päästään usein tutustumaan jo ennalta tuttujen naamojen nuorempiin versioihin. Mukaan on silti toki ympätty tarpeeksi eksentrisiä satunnaistuttavuuksia, jotta mieleenpainuvilta hahmoilta ei täysin vältyttäisi: T&T sisältääkin useamman ankan oman suosikin koko sarjan varrelta, joten katsaus heihin on enemmän kuin paikallaan. Spoilereita, jos asia ei ole aiemmilta kerroilta jo käynyt tuskallisen selväksi.
Read the rest of this entry ?

h1

Professor Layton and the Curious Village

17 marraskuun, 2010

Professor Layton and the Curious Village (DS)
Wiki

Lyhyesti: Luke, here’s my answer…

Level-5:n Professor Layton -sarjan pelit lasketaan erilaisissa rankkauksissa lähes poikkeuksetta Nintendo DS:n parhaimmistoon, eikä suotta: vasemmalla kädellä kännissä väännettyjen räpellysten meressä Layton on jo pelkän toteutuksensa ansiosta tyyppiesimerkki pelistä, jonka ansiosta koko käsikonsoli ylipäätään kannattaa omistaa. Moniosaiseksi paisunut sarja on saanut oheensa jo sarjakuvan ja animaatioelokuvan, ja tulevaisuudessa siintää jopa crossover toisen rakastetun seikkailupuzzlepelisarjan kanssa kun Professor Layton VS Ace Attorney ilmestyy rikastuttamaan 3DS:n pelitarjontaa. Mikä sitten tekee Laytoneista niin vastustamattomia, kun päällisin puolin kyse näyttäisi olevan ”vain” eritasoisia aivopähkinöitä peräjälkeen latovasta tekeleestä? Jäikö kouluajoilta kaipuu matikantunnin sanallisiin ja muropaketin takaa löytyviin kompakysymyksiin? Tähän arvoitukseen vastaus on tietenkin sarjan tunnelma, maailma sekä hahmot, joten on syytä tarkastella Uteliasta kylää erityisesti näiden ansioiden valossa.
Read the rest of this entry ?

h1

Spotlight: Phoenix Wright, ässän lakimiehen ässät sivuhahmot, osa 2

29 syyskuun, 2010

Spotlight: Phoenix Wright, ässän lakimiehen ässät sivuhahmot, osa 2
Wiki

Lyhyesti: Oikeutta kaikille, komedia koirille

Ei huolta, anka ei ole kuollut, vaan palautunut tavanomaista hitaammin arkirytmiin ja tenttikirjojen pariin kesän jäljiltä. Pidemmittä puheitta siirtykäämme siis Phoenix Wright -sarjan sivuhahmojen toiseen Spotlightiin, jossa syväluodataan Justice For All -peliä ja sen naamoja. Siinä missä moni sarjan ensimmäisen pelin hahmo on vasta hienovaraista alkusoittoa Kiljusen perheenkin varjoonsa jättävälle sekametelisopalle, on kakkososaan ujutettu jo yksi jos toinenkin selkeästi viihteellä väännetty tapaus. Kierroksia lisätään kuin huomaamatta, ja matkan varrella Phoenixin tulee oppia temppu jos toinenkin sivuhahmojensa kanssa pärjäämiseksi. Spoilereita jälleen luvassa.
Read the rest of this entry ?

h1

Spotlight: Phoenix Wright, ässän lakimiehen ässät sivuhahmot, osa 1

24 kesäkuun, 2010

Spotlight: Phoenix Wright, ässän lakimiehen ässät sivuhahmot, osa 1
Wiki

Lyhyesti: Phoenix Wright vetää puoleensa laumoittain friikkejä, ja asiat eivät voisi olla paremmin.

Phoenix Wrightit ovat varmasti jääneet monen mieleen yksinä GBA:n ja DS:n hauskimmista peleistä. Tiukan, joskin luovia vapauksia ottavan oikeussalidraaman sivussa etenkin alkuperäinen, kolmiosainen sarja onnistui kasvamaan unohtumattomiin mittasuhteisiin – jopa siinä määrin, että Phoenixin tunnusomainen, syyttävä sormi sekä tantereita tärisyttävä Objection! -huudahdus ovat tuttuja niin pelin faneille kuin sitä pelaamattomillekin. Suuri osa tästä kunniasta lepää vahvan päähahmokastin harteilla: Edgeworthin röyhelökaulus, Mayan burgeriobsessio, Gumshoen sähläily ja Franziska von Karman napakasti viuhuva ruoska ovat kaikki johdattaneet pelaajaa toinen toistaan oudomman episodin ja murhatapauksen läpi. Ace Attorneyt eivät kuitenkaan ole koskaan tyytyneet lepäilemään vain päähahmojensa laakereilla, vaan vähintään yhtä suuri osa niiden vangitsevuudesta on monipuolisen sivuhahmokavalkadin ansiota. Nämä spotlightit onkin pyhitetty näille värikkäille ja persoonallisille henkilöille, käyden läpi kolme ensimmäistä peliä niin hyvisten, pahisten kuin vahingossa oikeaan paikkaan eksyneiden hahmojen osalta. Ensimmäinen osa keskittyy loogisesti ensimmäiseen peliin eli Phoenix Wright: Ace Attorneyhin.
Read the rest of this entry ?