h1

5. luukku

5 joulukuun, 2012

Ayame (Tenchu-sarja)

Ayame on ollut ankan lempparininja vuodesta kivi ja keppi. Jo ensimmäisessä Tenchussa hurmannut kunoichi on jälleen 50% esteettistä kuumotusta ja 50%… no, sitä samaa esteettistä kuumotusta mutta hieman eri muodossa; on aika vaikea vastustaa katoilla ja luolastoissa pienen kissaeläimen lailla liikkuvaa tyttöä, joka voi viiltää kaksois-tantoillaan kurkun auki jokaiselta selkänsä väärällä hetkellä kääntävältä padrelta. Ayamella pelaaminen on aina palkitsevaa, sillä tälle luonteenomainen lievä kärkkäys tekee satunnaisista dialoginpätkistä viihdyttävää. Ja, no, onhan se nyt aika uuh. Enemmän vanhassa vaateparressaan kuin kummallisessa minihameväännöksissä, ettekö te designerit tajua että enemmän on enemmän! Fappifodderipotentiaalistaan huolimatta Ayamessa kiehtoo eniten joka tapauksessa kokonaisuus, eli tämän itsevarmuus yhdistettynä hiljaisen kuolettaviin kykyihin. Ilman Ayamea ei varmaan kyseisen pelisarjan tuotoksia olisi ankan hyllyyn ilmestynyt läheskään niin monta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: