h1

Kohu-anka paljastaa: ”Huhut kuolemastani ovat kovasti liioiteltuja!”

huhtikuu 11, 2012

Eräs pelihomuti huomautti tuossa taannoin, että anka on päivittänyt blogiaan viimeksi tammikuussa. Tämä pitää paikkansa. Kyseinen homuti saattoi myös monottaa hieman vaappuvalle ahterille, joten pakkohan sitä on tehdä tilannekatsausta sekä toivon mukaan aktivoida aivosoluja jälleen lyhyen blogiloman jäljiltä. Itkemiset gradusta ja muusta hörönlöröstä ovat kuluneempaa kuin 3D:n hehkutus E3:issa, joten kuitataan tämä tuulettamalla sitä että (optimistisen ajattelutavan mukaan) noin kolmasosa siitä on kasassa, ja anka ehkä valmistuukin joskus. Tätä asiaa ei tosin auta tämän hetken ajankohtaisin asia, eli…

…heittämällä viiden vuoden tauon jälkeen anka on palannut PC-pelaamisen kutkuttavaan maailmaan, mikä eittämättä tulee näkymään myös blogin sisällössä entistä monipuolisempana materiaalina. Hauskana anekdoottina kerrottakoon, että vaadittiin yksi (1) kpl tietotekniikkaopiskelijoita, yksi (1) kpl kirjastoalan opiskelijoita sekä yksi (1) kpl suurtalouskokkeja pähkäilemään, miksi seinään iskettäessä winukkaa ei huvittanut lainkaan mm. näyttää tehtäväpalkkia tai käynnistysvalikoita, reagoida järjestelmänhallintaan tai ylipäätään mihinkään muuhun kuin uusien vinkeiden kansioiden luontiin. Loppujen lopuksi yksi (1) kpl humanistihomoja tajusi katsoa metsää puilta (tottakai looginen ensimmäinen reaktio on about lähteä muuttamaan koneen boottausjärjestystä ja ajaa winukkaa uusiks, durr) ja neuvojen perusteella tarkistaa näyttöasetukset, joista selvisi järjestelmän tulkitsevan näyttöä kakkosnäytöksi. Noin 50 vuoden insinöörikokemuksen vaativassa taidonnäytteessä anka siis flippasi näiden järjestyksen keskenään ja GREAT SUCCESS kyllä on nyt älykäs olo kun homma toimii ja Nobuo Uematsu soittaa taustalla fanfaareja tälle käsittämättömälle tietotekniikan riemuvoitolle.

Mutta se siitä omalle pyhälle yksinkertaisuudelle nauramisesta, pointtina siis hehkuttaa sokeasti kaikkia niitä lukemattomia (monin)pelejä joita ankalla ei tule olemaan aikaa pelata yhtään sen enempää kuin nytkään (huomatkaa idealistiset ajatukset mobiilipeleistä, ks aiemmat kirjoitukset!). Yritys on kuitenkin kova ja taustapaine vielä kovempi, kun anka on yhtäkkiä löytänyt itselleen kiitettävän määrän niskaan hönkivää peliseuraa, ja vuokrankorotukset näkyvät käytännössä myös verkkoyhteyksien laadun paranemisessa (nim. joskus ei anka voinut edes pelistreameja katsoa ilman, että kuva lagasi noin viisi minuuttia äänen perässä, uuh aah).

Valehtelematta täytyy sanoa, että kenties suurin kimmoke koko PC-projektille on kuitenkin ollut Guild Wars 2. Jos ankan parhaat moninpelimuistot tiivistyvät alkuperäisen vamukkipelin ympärillä sähläävään headdeskaukseen, ei liene mikään ihme että GW2 nostattaa previkoillaan tunnetiloja, joita voisi kuvata ankalla joka tutisee nurkassa veltoimenaan nyyhkyttäen ja kanankoipea samanaikaisesti mutustaen. CRYING AND EATING BITCHES, tästä on elämän tärkeimmät asiat tehty, ja tulevaisuuden hienoja hetkiä lähdetään pohjustamaan tietysti vetämällä kaikki ekan GW:n lisäosat läpi achievementien toivossa. Anka ei nimittäin lepää, ennen kuin on saanut haltuunsa Sateenkaarimeduusan. (Jos joudut ylipäätään kysymään itseltäsi ’miksi?’ luettuasi sanan ’sateenkaarimeduusa’, en voi sinua auttaa.)

Kaikenkaikkiaan vuodesta on sukeutuva yllättävän pelipainotteinen, mistä anka voi kiittää edellämainittuja tahoja: yöllisten Little Big Planet 2 -maratonien ja Crash Team Racing -mittelöjen lisäksi luvassa on mm. vetäytymistä Keski-Pohjanmaalle vuorille hiomaan tulevia progamer UMvC3-skillzejä sekä matkustamista jopa ulkomaille ihmettelemään niin Breath of Fire 5:n kaltaisia rpg-fuusioita kuin lentosimuihin tarkoitettuja, oman kehon liikkeisiin reagoivia virtuaalikypäriäkin. Ei voi siis kenenkään käydä väittämän, etteikö anka näkisi vaivaa uusien kokemusten kartoittamiseen kuin paraskin peligastronomi! Voimme vain toivoa, että tulokset näistä väännöistä löytävät lopulta tiensä myös 8-bit ankan puolelle, sillä mikä olisikaan parempi tapa nollata aivoja yhdentekevän kirjallisuusanalyysin ja puuduttavan kokopäivätyön ohella kuin aamukuuteen venyvät, mielenterveyden koetukselle asettavat peliväännöt – niin tosielämässä kuin verkkopiuhojenkin yli.

Tämä jos mikä on oikea hetki elvyttää siis jälleen 8-bit ankaa. Kovat on puheet ja vielä kovemmat on aikeet, mutta ristipaineesta aiheutuva ilotulitus on joka tapauksessa aina viihdyttävää katsottavaa. Pysykää siis samalla anka-kanavalla, samaan anka-aikaan, ja luvassa on entistä laaduttomampaa materiaalia kaikille ei-katu-uskottaville räpyläjalkaisille ja muille oman elämänsä goobyille!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s