h1

23. luukku

23 joulukuun, 2011

Vieraskynä: Antiklimaattisin pelikokemuksesi

We ♥ Katamari


Toiseksi viimeisen luukun kohdalla anka antaa valokeilan vierailevalle kirjoittajalle, joka on lukijoiden iloksi halunnut jakaa suurimman videopeliaiheisen antikliimaksinsa. Tämä anonyymiksi jäävä pieni pokemon ei juurikaan pelaamista harrasta, mutta se ei tarkoita etteikö sanottavaa voisi olla, kuten tällä kertaa We ♥ Katamaria koskien:

Katamari -pelisarja kuuluu iloisine väreineen, psykedeelisine maisemineen ja koukuttavine musiikkeineen ehdottomasti hienoimpien Japanissa keksittyjen asioiden listalle. Erityisen lämpimiä tuntemuksia herättää We Love Katamari, joissa pelien intergalaktinen loistavuus on viety aivan uudelle tasolle. Tulikärpäset! Lumipallot! Sumopainija katamarina! Toisaalta peliin liittyy myös paljon loputonta turhautumista ja raivoa, kuten nuotio joka sammuu aina kesken kentän, ja ne saatanan karhut ja lehmät… Hankalimmatkin kentät sisältävät kuitenkin lopulta jonkunlaisen palkisevan elementin, kun homman jujun viimein tajuaa, tai vaadittuun tavoitteeseen pääsee vahingossa. Yksi kenttä on tästä kuitenkin poikkeus.

Kyllä vain, puhun siitä myyttisestä miljoonan ruusun kentästä joka aukeaa kun peliä on tahkottu tarpeeksi. Tavoite on yksinkertainen: rullaa katamariisi miljoona ruusua. Urakkaa ei onneksi tarvitse suorittaa kerralla, vaan ruusutuloksen saa tallentaa ja jatkaa myöhemmin, kunnes tarvittava määrä on kasassa. Miten siistiä! Jokaisen katamarifanin ja älyttömän keräilyn ystävän unelma! Tai niin ainakin luulin, kunnes katkera totuus alkoi paljastua…

Aluksi ruusujen rullailu oli hauskaa ja koukuttavaa puuhaa. Vielä muutama kymppitonni, ei tunnu missään! Monet kotibileet menivät tuijotellessa ruusujen peittämiä kenttiä, ja kun käsiä alkoi väsyttää, ohjaimen saattoi antaa kaverille. Parin kuukauden jälkeen kuherruskuukausi alkoi kuitenkin olla ohi. Kaikki vaihtoehtoiset kentät ovat rasittavia, parhaatkin biisit alkoivat tuntien kuuntelemisen jälkeen rassata, eikä katamari edes kasva yhtä tyydyttävästi kuin tavallisissa kentissä. Sanalla sanoen, ruusujen rullailu olikin ihan helvetin tylsää eikä sitä lopulta jaksanut tehdä juuri kukaan. Loppujen lopuksi yhdeltä kaveriporukalta kului hommaan kokonainen vuosi.

Kun miljoona sitten vihdoin alkoi häämöttää, kokoonnuimme joukolla todistamaan tätä ihmettä. Varmasti vähintäänkin galaksit räjähtäisivät tai King of All Cosmos esittäisi meille eroottisen tanssin, kun maaginen numero vihdoin täyttyisi kaiken tämän tuskailun jälkeen! …paitsi että ei. Maailmankaikkeudessa ei ole mitään, ei yksinkertaisesti mitään niin antiklimaattista kuin se hetki jolloin kaikki ruusut vihdoin ja viimein on kerätty, ja Kunkku itsekin tunnustaa ettei koko touhussa ollutkaan mitään pointtia. Katsokaa jos ette usko. Ei se ruusutähtisumu taivaalla kauheasti lohduta, kun on juuri tajunnut tulleensa pahemman kerran Namcon trollaamaksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: