h1

22. luukku

22 joulukuun, 2011

Pelikokemus, jonka haluaisit mieluummin unohtaa



Anka on aika hyvä blokkaamaan mielestään kaikista noloimmat itsensähäpäisytilanteet, sillä tämä on myös valikoiva siitä todellisuudesta, jossa elää. Vastauksena tähän sosiaalipornoluukkuun voin kuitenkin kaivaa tapauksen, joka on sekin onnistunut haihtumaan osittain tietoisuuden ulottumattomiin: jäljelle on jäänyt nimittäin vain epämääräisiä muistikuvia siitä, mikä peli oikeasti oli edes kyseessä. (Utuinen etiäinen vihjaa Unreal sen-ja-sen suuntaan, mutta Wikipedia ei suoraan antanut tähän vastausta julkaisuaikojen puolesta.) Itse närästystä aiheuttavan semihäpeän tunne on kuitenkin edelleen vahvasti kosketeltavissa, kun aivoanturoita alkaa hieman vuosien jälkeen raaputtaa, joten näillä mennään.

Yllytyshulluna ja aina valmiina antipartiolaisena ankaa nakitettiin teini-iässä jos jonkinlaisten pelidemojen moninpelien testailuun, joista osaan tuli loikattua käytännössä täysin kylmiltään puolen minuutin ”ME TARTTETAAN TONNE X:S PELAAJA NYT TULET TAI SAAT TURPAAN” ylipuhumisella. Toisinaan pelaaminen ei oikeasti olisi voinut Alexander Stubbiakaan vähemmän kiinnostaa, mutta luvattu mikä luvattu ja hampaat irvessä kunnialla läpi … tai ainakin melkein. Tässä nimenomaisessa tapauksessa anka nimittäin löysi itsensä kyseisen anomuumiksi jäävän FPS:n moninpelistä ilman harmainta aavistustakaan itse kampanjasta (jos sellaista oli) tai sen tavoitteista (jos sellaisia oli), takaraivossa lähinnä tieto siitä että JOTAIN TARTTIS TEHRÄ, jotain minkä ilmeisesti vain Jeesus yksin tietää.

…Oikeastihan tämä tarkoittaa siis sitä, että koska päämäärät menivät jossain alun kehäilyissä ohi, ei niitä uskaltanut enää jälkikäteen alkaa kaiken muun hulabaloon keskellä utelemaan, sillä pelkkä elossapysymisen tavoite kohosi prioriteeteissa muita pikku yksityiskohtia tärkeämmäksi. Liikkuvat alustat, sinkoa naamaan sekä täysi kyvyttömyys erottaa oman puolen urpoja vastustajista on yhtä kuin maailman avuttominta tiimipelaamista, jollaista en toivoisi edes pahimmille Yö-bändin kuuntelijoille. Iske päälle freimilagia ja Ventissä tyytymättömyyttään raivoava kaveri, ja olosuhteet häpeälliselle ”oi ei, yhteyteni katkesi mystisesti” -luovuttamiselle ovat kasassa. Jos et ole eläissäsi (tai no ainakaan teini-iässä) feikkipartannut/ragepartannut/emopartannut/muumikä moninpelistä, onneksi olkoon, tässä on sinulle ilmainen internetmikro. Jos sen sijaan olet, tässä oma nolo tunnustukseni saman aiheen tiimoilta. Ei tunnu hyvältä, mies. Onneksi tällaisistakin kokemuksista oppii, jos ei muuten niin pakon edessä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: