h1

18. luukku

18 joulukuun, 2011

3 pelitaloa, jotka ovat määritelleet lapsuuttasi



Nintendo

Nintendo kipuaa kolmen kovan listalle pääasiassa Mario-ansioilla, sillä jo pelkästään SMB3 sekä Nintendo World Cup ovat dominoineet lapsuudessa vapaa-aikaa rankalla kädellä. Kyse ei kuitenkaan ole vain itse Nintendon tuotoksista julkaisijana, vaan kaikesta sitä ympäröivästä hörönlöröstä: virallinen Nintendo-lehti oli yhtä oleellinen osa vessalukemistoa kuin Aku Ankka, ja vanhoja numeroita on tullut hamstrattua vintin kätköistä suuren ahdistuksen vallassa (et heitä niitä pois dille!). Mieleen muistuu nyt jälkikäteen hellyyttävän huvittava keskustelu joskus vaahtosammuttimen kokoisena, kun anka veljineen tavasi Shigeru Miyamoton haastattelua ja oli vahvasti sitä mieltä että ”jos mää sen näkisin kadulla niin kyllä menisin pyytämään nimmarin, ihan varmana!”


Bullfrog Productions

Bullfrog oli aikanaan synonyymi crackille, sillä vaikka kyseiseltä pelitalolta joutuikin tehokiertoon vain pääasiassa kaksi peliä, imivät ne mukaansa sitäkin suuremmalla intensiteetillä. Theme Park ja Syndicate herättävät edelleen niminä jotain hyvin nostalgisen lämpöisiä tunteita syvällä sielussa, ehkä juuri siksi ettei niistä tajunnut hevon helvettiä sikäli kun kyseisiä pelejä olisi oikeasti pitänyt pelata (jotain strategista silmää ja ennakointia, mitä tämä on). Jo pelkkä Bullfrogin logo tuo hymyn huulille, ja ankan on vaikea täysin palkein tuntea esimerkiksi Mölytoosaa ja tämän horinoita kohtaan muuta kuin hempeää huvittuneisuutta, herran taustasta johtuen.


Sierra Entertainment

Sierra, Sierra, Sierra. Tämän kohdalla puhutaankin nimikkeistä sitten hieman suurempilukuisemmin, sillä anka on elänyt juuri sitä lapsuutta jossa pelkkä pelitalon nimi kannessa riitti takaamaan mielekästä tekemistä tunneiksi. Vaikka Sierra on tuonut mukanaan paljon tuskaa ja jumitusta, on se myös vastannut englannin kielen taitojeni kehityksestä todennäköisesti enemmän kuin yksikään toinen pelitalo kautta aikain (tai no, LucasArts tulee hyvänä kakkosena). On ihan okei vääristää näkökykyään riemunkirjavien pikseliurpojen maailmoissa, pamputtaa huumediilereitä, panna prostituoituja baarin yläkerrassa, seikkailla fantasiamaailmoissa ja New Orleansin villeillä kujilla!

2 kommenttia

  1. Oh god, vanhat nintendo-lehdet ovat kyllä puhdasta kultaa! Muistan kuinka olin perhepäivähoidossa ja hoitajan omalle pojalle kyseinen lehti tuli. Siinä olleet Super Mario ja Zelda-sarjikset ovat olleet joskus ihan naperona loistavaa moraalioppia (ja ensikosketusta läpi elämän jatkuvaan suhteeseen niin pelien kuin sarjakuvien saralla.)
    Myöskin Sierra nostaa tipan linssiin. Vanhat kunnon King’s Questit ja Larryt kuuluivat lapsuuteen kuin voi puuroon.


    • Nintendo-lehden SMB- ja Zeldasarjikset aaaa aaa aaa! En edelleen tiedä miten suuri seikkailu päättyy, pitäisi varmaan yrittää kaivaa nuo jostain kokonaisuudessaan uudelleenluettavaksi. Jos nuorena on myös saanut tahkota Sierran seikkailuja, ei voi kuin muotoutua mallikansalaiseksi vanhempana!



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: