h1

1. luukku

1 joulukuun, 2011

Tämänhetkinen videopeliobsessio

Ultimate Marvel vs Capcom 3


Laveasti sanottuna anka hamuaa tällä hetkellä sarjakuva-aiheisia videopelejä aivot täynnä supersankareita, mutta tarkemman syyttävän sormen voi kohdistaa Ultimate Marvel vs Capcom 3:een. Pelisessiot ovat rajattuja vapaisiin viikonloppuihin, mutta sormet ruvella ja vitutuskäyrä huipussaan on silti ehditty jo hyvin tutustua Galactuksen infernaaliseen oravanpyörään. Deadpool, Phoenix (Grey, ei Wright) ja Storm ovat olleet pääasiallisessa harjoitusrääkissä, mutta jäävuoren huippua on vasta raaputettu varovasti: anka onnistui jallittamaan itselleen arcadetikun neljää Threadless-paitaa vastaan, joten jatkossa ”satans satan ku padi on perseestä” ei kelpaa enää tekosyyksi olla surkea. Tässähän täytyy ehkä oikeasti tarkistaa nöyrä asenne ovella ja alkaa opetella asioita perusteista lähtien, sillä väsymyksen iskiessä ja keskittymiskyvyn herpaantuessa buttonmashaukseksi äityvä räpellys on yhtä mieltäylentävää kuin erilaisten ”jos feilaat Galactuksen kertaakaan niin olet todella säälittävä” -kommenttien lukeminen. Ai mikä vähemmälle huomiolle jäänyt genre?

Mutta luovuttaminen on yhtä kuin pään hakkaaminen patteriin ja anka ei hakkaa patterilla kuin spugeja, joten tappioista voi vain karaistua ja virheistä oppia. Kyllä se tästä vielä voitoksi kääntyy, jos ei tämän niin ensi vuoden puolella!

SATAN666
kaikkea sitä ihminen tekee elämässään Iron Spider-Man -vaihtoehtoasun vuoksi

Sitä paitsi!!!

Hawkeyen kanssa feattaa Ant-Man ja Hawkeyen alteriksi voi valita Roninin (yllä), joten kyllä tämän on kaiken tuskan ja kyynelten arvoista kaikesta huolimatta. Ja ehkä myös Mayan, vaikka Phoenix aika vitsihahmo onkin (Wright, ei Grey). Myös Phoenixin alterit lämmittävät sydäntä, ja kokonaisuudessaan peli onkin sellaista fanipalvelua että heikompaa hirvittää. Ankan kohdalla tämä tosin on vain positiivista, sillä uusia pieniä jippoja löytää jatkuvalla syötöllä ja sydän huutaa hallelujaa, kun autismivaihdetta hellitään kaksin käsin aina Frank Westin asearsenaalista Amaterasun move setiin sekä Dark Phoenixin teatraalisiin horinoihin (ihan kuin lukisi Uncanny X-Menejä 60-luvulta). Mikseivät oikeat lisenssipelit voi olla näin uskollisia alkuperäisteosten pienille omituisuuksille? Anka antaisi paljon anteeksi parille hyvin sijoitetulle nerdoläpälle, ja UMvC3:n kohdalla ne aiheuttavat automaattisen päätäpahkaarakastumisen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: