h1

E3 2011

11 kesäkuun, 2011

E3 2011
Wiki

Lähes +30°C:ssa tulee äkkiä ikävä hyvin ilmastoituihin tiloihin, kuten vaikkapa tämänvuotisiin E3:iin. Vaikka mitään suoranaisesti tajunnanräjäyttävää ei tällä kertaa saatu todistaa, katkaisee kuumuudessa paistiksi paraikaa ruskistuva anka radiohiljaisuuden jakamalla muutamia ajatuksia tämän vuotisista messuista. Vähemmän syvällistä analyysia ja enemmän tajunnanvirtaa, sillä paljon tätä monipuolisempaan aivotoimintaan eivät pienet linnunaivot kykene tällaisilla helteillä. Jäätelölahjoituksia otetaan vastaan!

Microsoftin koko näyttelillepanon voi tiivistää yhteen sanaan: Kinect. Harmillisesti ankalta meni ohi suun tilaisuus kokeilla henkilökohtaisesti kyseistä kapistusta muutama päivä sitten, mutta eiköhän vatkauksesta pääse nauttimaan ennemmin tai myöhemmin, niin integraalisesta osasta Microsoftin strategiassa näyttää olevan kyse. Täysin myyty anka ei edelleen liikkeentunnistimille ole, ei vaikka mukaan kuinka ympättäisiin äänentunnistusta ja muita hilavitkuttimia, mutta kai niiden avulla voi viimeistään semipätevällä tekosyyllä päteä mummoille ja mammoille kuinka videopelejä pelaavat lapset eivät välttämättä pullamössöydy ja komeroidu aiempien sukupolvien tavoin. Se, miten relevanttia tämä on oikeasti minkään suhteen jää tosin nähtäväksi.

Sony puolestaan riuhtoo ankarasti käsikonsolimarkkinoiden liepeillä, ilmeisesti toivoen että PSVita tekee ihmeitä ja nostaa lafkan käsikoneet pois kakkoskonekastista. On totta, että toisinaan tällaisten ennustaminen on pelkkää kierosilmäopossumien hommaa, mutta anka ei ihan heti ole laittamassa rahojaan likoon Vitan maailmanmullistusten puolesta. On esimerkiksi hämmentävää miksi Sony on päättänyt hypätä AT&T:n kelkkaan, kyseessä kun on kuitenkin pahamaineisen skrubuinen palveluntarjoaja. Kiehtova tapa houkutella messiin jo kertaalleen verkkosäädöissä pettyneitä asiakkaita! Sonyn ansioiksi voi kuitenkin laskea taannoisten network-failien myöntämisen ja anteeksipyytämisen, sillä kovan kilpailun paineessa yksikin munaus voi riittää työntämään ratkaisevan määrän asiakaskuntaa kilpailijan tykö ”ihan kaiken varalta vain”.

Suurimman harppauksen edes jotakuinkin mieleenpainuvien paljastusten suuntaan tarjosi Nintendo, joka hämmensi katsojiaan esittelemällä periaatteessa tulevan uuden konsolinsa, Wii U:n, mutta käytännössä tämän ohjaimen, jännittävän tablettipadikäsikonsolihybridin, jonka repertuaariin taitaa sisältyä kaikkea paitsi pirtelökonetta. Koko roskan täysi potentiaali jää vielä nähtäväksi, mutta vitsikästä oli kieltämättä kuulla mahtipontisia lauseita TOSI_PELAAJIEN ÄÄNTEN KUUNTELEMISESTA, this will end well jne. Muuten Nintendon pressi meni pitkälti juomapelikaavan mukaan, eli miksi keksiä pyörää uudelleen jos Mario sitä kivasti kilpa-autostaan ajelee ja muita rehashaamisen 101:iä. Skyward Swordin mielenkiintoisin hetki saatiin, kun sen kylkiäisenä lupailtiin musiikki-CD:itä ja paikalle oli roudattu kokonainen orkesteri. Wii U:n (jonka nimen keksimiseen on varmasti käytetty todella paljon aikaa!) ja jatkuvan 3D-obsession välillä on vaikea tietää mitä ajatella ennen kuin buumin hedelmiä pääsee kunnolla kokeilemaan itse.

Mutta entäs ne pelit sitten! Kivasti sillisalaattina sekaisin lähdetään lätisemään vaikkapa Call of Duty MW3:sta, joka yllättäen vangitsi mielenkiinnon tematiikallaan. Varsinkin submariiniseikkaileminen (sanaleikki melkein peräisin Indiana Jones & The Fate of Atlantiksesta) vaikutti kiehtovalta kaaottisesta kumivenekruisailusta puhumattakaan, joten kyllä uutta CoD:ta varmasti pelaa mieluummin kuin turpaansa ottaa. Tomb Raiderin promovideon suhteen fiilikset ovatkin vähän päinvastaiset: minuuttitolkulla paniikintäytteistä psykedeliaa fetissiluolassa sai lähinnä aikaan tunteen siitä, että joku on nyt Heavy Raininsa pelannut (ja päättänyt kuorruttaa touhun samanlaisella ähkimisellä kuin mitä anka joutuu yläkerran naapureiltaan kaksin kappalein iltamyöhällä kuuntelemaan). Reboot on aina reboot, mutta brittilaraa on silti ikävä.

Mass Effect 3 kuumottelee tietysti takaraivossa, mutta päällisimmäksi ajatukseksi jäi sen esittelystä silti Kinectiin liittyvät säädöt ja jo aiemmin mainittu äänentunnistus. Combatissa tällä voi olla aidostikin hyödyllisiä ominaisuuksia (”juokse sinä sinne ja sinä urpo tonne”), mutta ajatus dialogin juoksuttamisesta omalla ääninäyttelemisellä on aika vitsikäs (ja tuo mieleen yhden jos toisenkin huonon roolipelin mmorpg-servuilla). Vastaavat elementit voivat tietysti tuoda mukaan joidenkin kaipaamaa immersiota, mistä ei myöskään voi syyttää ainakaan Tom Clancy’s Ghost Reconia, joille Kinectin tarjoama yksityiskohtarunkkaus on varmasti aseiden suhteen ihan tervetullutta, vaikka ei se vatkaaminen siitä yhtään sen vähemmän dorkan näköiseksi muutu. Ja liittyen melkein johonkin, Ice-T:n satunnaiscameo Gears of War 3:n yhteydessä sekin melkein liittyi johonkin, mutta annetaan tämä anteeksi koska meno oli kaivinkoneilla taas kohtuullisen kovaa ja puskasta ilmestyvät vieraat ovat nekin aika lailla E3-traditio.

Halo-uutiset lämmittivät ankan sydäntä, oli kyseessä sitten Halo: Combat Evolvedin remasteroitu versio tai Halo 4. Jälkimmäinen on tietysti ristiriitainen tuttavuus, sillä tässä vaiheessa ei voi lainkaan tietää mitä uudelta tiimiltä odottaa, mutta lähtökohtaisesti voi aina huijata itsensä ajattelemaan että kyllä sitä voi Haloa kuin Haloa aina vähän lisää pelata. Tuttuja nimiä edusti myös Tim Schafer, joka tällä kertaa promosi yllättäen Seesamtie-aiheista lastenpeliä. Vielä yllättävämpää tästä tekee se, että kinect-vatkaamisesta huolimatta kokonaisuus vaikutti oikeasti aika hauskalta, ja vaikka anka ei ikänsä puolesta edustakaan pelin tärkeintä kohderyhmää, olisin tilaisuuden tullen enemmän kuin halukas kyseistä tuotosta kokeilemaan. Ehkä sen tekee ne kirkkaat värit? Kirkkaat värit ovat aina hyvästä, kuten myös yksi Kinectin näennäisestä urpofeatureista, omien elottomien esineiden rendaamisesta konsolin sisään liikkuviksi objekteiksi, mikä on juuri niin pehmopsyduckien maailmanvalloitusfodderia kuin voi kuvitella.

Muista peleistä vienoista kiinnostusviisaria väräyttävät ainakin Ubisoftin Tinttipeli, FFXIII-2 trainwreckinä, Luigi’s Mansion, X-Men: Destiny ja varmasti läjä sellaisia nimikkeitä joita anka ei tullut livenä tuijotelleeksi eikä jaksa jälkikäteen tarkastaa. Viihdyttävänä loppunoottina E3:n tämänvuotisen tarjonnan kuriositeetteihin lukeutui myös Olivia ”Chachi” Gonzalesin vierailu tapahtumassa; kaikille tietämättömille tiedoksi, kyseessä siis America’s Best Dance Crew -sarjan uusimman voittajan, I.aM.mE-nimisen tanssiryhmän 15-vuotias jäsen, joka on ehkä suloisin ikinä. Pahnainen E3, vaikka kuinka tarjoaisit samoja hevosia raveissa vuodesta toiseen, jonain päivänä ankakin pääsee paikan päälle naureskelemaan huonoille vitseille ja testaamaan omituisia räpellyksiä sekä bongaamaan täysin randomeja julkimoita!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: