h1

Spotlight: FFX ja aeonit, osa 1

25 toukokuun, 2011

Spotlight: FFX ja aeonit, osa 1

Lyhyesti: Toisinaan mieleenpainuvimmat tarinat ovat niitä, joita ei suoraan kerrota.

8-bit ankaa ei sovi liiaksi unhoitettavan, joten yritetään palata takaisin ruotuun uuden Spotlightin kera, joka on aiheena pyörinyt ankan päässä jo kerran jos toisenkin. Siinä missä pelisarjan summonhirviöt, esperit, eidolonit, GF:t ja ties mitkä ovat yleensä kehissä lähinnä silmäkarkin tai massiivituhon muodossa, erottautuvat FFX:n aeon-olennot edukseen tarjoamalla oman pelinsä kenties mieleenpainuvimman tarinallisen elementin myös taistelujen ulkopuolella. Mikä aeoneissa sitten kiehtoo ankaa niin paljon? Sen lisäksi, että on hauska selvittää eri hirviöiden taustoja ja yksilöllisiä piirteitä, on koko aeonien konsepti hyvin kiehtova ja Spiran maailman monimuotoisuutta valottava. Koska aihe on ymmärrettävästi laajahko, käydään ensimmäisessä osassa läpi pääpuolisesti pelissä esiintyvät aeonit, ja toisessa osassa keskitytään analyysiin aeoneista yleisesti sekä ankan suuriin tuntemuksiin mm. Animasta. Luvassa rutkasti spoilereita, kas kummaa.

Koska FFX:n tarina kerrotaan pelin päähenkilön Tiduksen näkökulmasta, tutustutaan myös aeoneihin ensimmäistä kertaa pelaajan tavatessa Yunan, Besaidin saaren summonerin. Aeonien mutkikas olemus pyöristetään mutkat suoriksi -metodilla heti alkuunsa, ja pelaaja ymmärtää näiden olevan käytännössä summonerin taistelussa esiin manaamia supermonsuja. Vaikka olentojen taustaa valotetaan pelin aikana rutkasti enemmän, voi huomion herpaantuessa silti jäädä moni oleellinen seikka esimerkiksi sivupolkujen pimentoon, sillä myös oma-aloitteisuutta vaaditaan taustojen selvittämisessä (olettaen että aihe ylipäätään kiinnostaa). Lainataan siis hetki Wikipediaa ja käydään läpi aeonien alkuperä ennen kuin anka alkaa pohtia hirviöitä syvemmin:

FFX:n Spiran maailmassa henkimaailma on monimutkainen, sillä olemassaoloa ei ole rajattu vain eläviin ja kuolleisiin. Ihminen voi eläessään valita myös uhrautuvansa faythiksi, mikä tarkoittaa, että heidän sielunsa vangitaan patsaisiin ja fyysinen ruumis katoaa. Luomalla henkisen yhteyden summoneriin voivat he välittää edelleen ikuisia uniaan, joista summonerit vastavuoroisesti osaavat luoda aeoneja, reaalimaailmaan ilmestyviä olentoja. Itse pelissä näistä aeoneista tavataan kymmenen: Valefor, Ifrit, Shiva, Ixion, Bahamut, Anima, Yojimbo sekä Magus Sistersit Cindy, Sandy ja Mindy. Heidän fayth-patsaansa voi löytää yksilöllisistä Chamber of the Faytheista ympäri maailmaa, ja tämän patsaan samankaltaisuus niistä kutsuttaviin aeoneihin antaa olettaa alkuperäisen faythin sielun vaikuttavan jollain tavoin itse aeonin lopulliseen ulkonäköön.

Aeoneja tutkittaessa voi kiinnittää huomiota mm. seuraaviin seikkoihin: mitä peli kertoo heidän taustoistaan, vai kertooko se yhtään mitään? Voiko heidän fayth-patsaistaan päätellä jotain hahmojen entisestä elämästä tai syistä sille, miksi he ovat valinneet elämän faythina? Millaiset elementit faytheistä ovat siirtyneet heidän unistaan manattuihin hirviöihin? Kertovatko heidän nimensä, jotka usein pohjaavat erilaisiin tosimaailman mytologioihin, jotain itse olennoista? Millainen rooli aeoneilla ylipäätään on heidän summonerinsa, Yunan, elämässä?

Valefor on ensimmäinen pelaajan kontrolloimista aeoneista. Vaikka Valefor jää yksilönä monin tavoin hieman mitäänsanomattomaksi aeoniksi, perustuu sen mielenkiintoisuus ennen kaikkea siihen, mitä Valefor itsessään edustaa: Yunan ensimmäisenä aeonina se merkitsee tämän astumista virallisesti summoneriksi, jatkamaan sankarina pidetyn isänsä tarinaa ja tavoittelemaan High Summoneriutta päihittämällä itsensä Spiraa terrorisoivan Sin-hirviön. Valeforin ja Yunan välinen side on siis alusta alkaen erityisen vahva, ja vaikka tämän kutsumisen apuun voi perustella myös loogisella valinnalla Yunan paetessa freefall-hypyllä pakkohäistään Bevellessä (Valefor on tässä vaiheessa ainoa aeon, joka kykenee lentämään), kohtauksen voi halutessaan mieltää myös luottamuksenosoitukseksi juuri kyseistä aeonia kohtaan.

Valefor on Yunan mukana aina alun haparoinneista lopun vaikeisiin päätöksiin, ja ehkä juuri siksi onkin kummaa, miten vähän pelaaja tämän taustoista lopulta tietää. Yksi seikka on silti varmaa: alun alkaen Valeforin fayth oli pieni, saparopäinen tyttö, jonka voi tavata vierailemalla uudelleen Besaidin Chamber of the Faythissä. Tämän fayth-patsas heijastelee kyseistä seikkaa kiehtovasti, sillä vaikka Valeforin ulkomuoto ei ehkä ensisilmäyksellä vaikuta korostetun feminiiniseltä, tuo patsas puolestaan mieleen siivekkään, punatukkaisen tytön. Valeforin fayth onkin yksi ankan omista suosikeista eritoten yllättävyytensä ja väriensä vuoksi. Nimenä Valefor juontuu Valefaresta, demonologian Helvetin herttuasta, joka houkuttelee ihmisiä varkauksiin.

Yunan seuraava aeon löytyy Kilikan saarelta. FF-fanit tunnistavat Ifritin summonhirviönä monen pelisarjan osan takaa, ja tämän elementti on ennalta-arvattavasti tietenkin tuli. Ifritin taustat jäävät valitettavasti myös hyvin vähälle huomiolle, eikä siitä voikaan arvuutella kuin ylimalkaisia päätelmiä. Vieraillessaan uudelleen Kilikan temppelissä paljastuu Ifritin faythiksi nuorehko mies, ristiretkeilija, joka on kuitenkin hyvin geneerinen mies verrattuna fayth-patsasta koristavaan kuvaan. Patsaan soturi kuvastaakin aeon-muotoa huomattavasti enemmän aina massiivisine kynsineen ja tulenlieskoineen.

Ifrit nimenä pohjautuu arabialaisesta ja islamilaisesta kulttuurista peräisin olevaan yliluonnollisiin henkiolentoihin, djinneihin, jotka ovat arvoasteikoltaan enkeleitä alempana mutta ovat tunnettuja voimistaan ja oveluudestaan. Vaikka perinteisesti FF-summonhirviöillä ei ole alkuperäisten konseptien kanssa juuri nimeä enempää yhteistä, on Ifritin tapauksessa hahmossa havaittavissa mahdollisesti edes joitain yhtäläisyyksiä.

Ukkoselementin aeon, Ixion, liittyy Yunan kokoelmiin Djosen temppelillä. Ulkoisesti Ixion onkin mielenkiintoinen yhdistelmä yksisarvista ja vuohieläintä, jonka käyrä sarvi toimii ukkosenjohdattimena aeonin sähköhyökkäyksissä. Ixionin alkuperäinen fayth on keski-ikäinen, hienoihin vaatteisiin pukeutunut mies, joka kertoo Yunalle siitä, miten tärkeää on muistaa mennä elämässä aina eteenpäin. Nimensä puolesta Ixion pohjautuu Iksioniin, kreikkalaisen mytologian hahmoon, joka ensimmäisenä ihmisenä on tarustossa syyllistynyt appensa eli oman sukulaisensa murhaan. Hevoset liittyvät Iksioniin sikäli, että alunperin riita appiukon kanssa lähti varastetuista hevosista, ja sittemmin Iksion siitti Kheironin, viisaimman kaikista kentaureista. FFX:n Ixionilla ei siis ymmärrettävästi ole juuri tämän enempää tekemistä kaimansa kanssa, mutta tämän fayth-patsaassa esiintyy silti aseistettu soturi, jonka salamat tuovat mieleen ukkosen herran ja Olympuksen valtiaan, Zeuksen. Yhteys ei liene liian kaukaa haettua, sillä Ixionin hyökkäyksiin lukeutuu Thor’s Hammer -isku, joka niinikään viittaa norjalaisen mytologian pää- ja ukkosenjumalaan.

Jääjumalatar Shiva on myös tuttu FF:n ystäville, ja Yunan neljäs aeon. Macalanian temppelistä löytyvän aeonin faythistä tiedetään sen verran, että tämä oli alkujaan temppelin papitar. Shiva-aeon on vahvan feminiininen, jopa sensuelli ilmestys, joka on perinyt ainakin hiuksensa fayth-patsaaltaan. Vaikka faythistä ei juuri tämän enempää tiedetä, voi hyvällä omatunnolla olettaa tämän olevan papittaruutensa puolesta vahvasti sidottu Macalanian jäämaailmaan, sillä esimerkiksi PAL-version Dark Aeoneja etsiessä löytyy Dark Shiva juuri alkuperäisestä temppelistään. Hindulaisuudessa, mistä aeonin nimi on lähtöisin, Shivaa ei sen sijaan yhdistetä jäähän, vaan kyseessä on luova ja tuhoava jumala, jonka yhteys siniseen rajoittuu tämän kaulan kuvaamiseen kyseisellä värillä. Jos oikein haluaa etsiä yhtäläisyyksiä, voi aeon-muodon ja etenkin fayth-patsaan ankkuri- ja teräasemaiset hiuskoristeet mieltää kolmikärjiksi hindulaisuuden jumalan tärkeimmän tunnusesineen mukaan.

Bahamutin, FF-sarjan perinteisen supersummonin, temppeli sijaitsee Bevellessä. Kyseessä on viimeinen ’pakollinen’ aeon, jolla on erityisasema muiden joukossa myös siksi, että Bahamutin fayth ilmestyy pelin aikana useampaan otteeseen kommunikoimaan Tiduksen ja Yunan kanssa kollektiivisesti kaikkien faythien edustajana. Bahamutin fayth kuvataan huppupäisenä, pienenä poikana, joka on jotakuinkin samanikäinen kuin Valeforin fayth. Bahamutin identiteetti on pitkään mysteeri, joka avautuessaan paljastaa pelaajalle faythien ja aeonien taustalla piileviä synkempiä puolia. Bahamut auttaakin Yunaa pyhiinvaelluksellaan poikkeuksellisesti jotta Siniä ympäröivä kuoleman kierre tulisi vihdoin päätökseensä – mikä osaltaan johtaa faythien siirtymiseen ajasta ikuisuuteen. Bahamut on täten ensimmäinen aeon, joka asettaa kyseenalaiseksi koko pyhiinvaelluksen mielekkyyden sekä aeoneihin nojaavan maailmanpelastuksen. Bahamutin fayth-patsas kuvaa siivekästä hirviötä, joka ensisilmäyksellä ei muistuta lainkaan sitä pikkupoikaa, joka Tidukselle tuon tuosta kummittelee. Patsaan väritys toistuu kuitenkin pojan vaatteissa, ja erään teorian mukaan fayth-patsaan olento kuvastaa rohkean pojan sisällä asustavaa voimaa, joka manifestoituu massiivisen lohikäärmehirviön muodossa. Bahamut nimenä juontaa juurensa arabialaisen mytologian valtavasta kalasta.

Yojimbon temppeli sijaitsi alunperin Yevonin temppelissä, mutta on sittemmin siirtynyt Cavern of the Stolen Fayth -nimiseen luolaan, joka vilisee voimakkaita vihollisia. Voimakas on myös Yojimbo, palkkasoturi, joka vaeltaa aeon-muodossaan koiransa kanssa. Hauskana yksityiskohtana Yojimbon vastaanottamiseen vaaditaan erikoiskeinoja: tälle täytyy peittoamisen lisäksi tarjota suuri määrä rahaa. Teema toistuu aeonin hyökkäyksissä, sillä taisteluun kutsuttaessa se toteuttaa vain maksettuun rahamäärään verrattavan iskun. Yojimbon yhteys Yunan kanssa muistuttaa siis enemmänkin työnantajan ja työntekijän suhdetta, mikä poikkeaa muista tämän kutsumista aeoneista vahvasti.

Tarinan aikana Lulu paljastaa, että Yojimbo varastettiin alkuperäisestä temppelistään koska ulkopuoliset tahot eivät halunneet summonerien uhrautuvan kutsuessaan viimeistä aeonia Sinin päihittämiseksi. Paljon muuta Yojimbosta ei tiedetäkään; kuten tämän aeon-muoto antaa olettaa, on Yojimbo ollut alunperin Ixionin tapaan ristiretkeläinen, joka on mitä ilmeisimmin niin kiintynyt koiraansa että se on seurannut tätä aina fayth-uniin asti. Tämän fayth-patsas kuvastaa nuorta, katanaa kantavaa soturia, ja on väriensä puolesta yksi ankan suosikkipatsaista. Koska Yojimbo itsessään on vahvasti japanilaishenkinen, on syytä olettaa että tämän koira on rodultaan demonisoitu shiba inu. Spiraalikuvio toistuu vahvasti molemmissa hahmoissa. Nimensä Yojimbo on saanut kirjaimellisesti japaninkielisestä, esimerkiksi henkivartijaa tarkoittavasta sanasta.

Maguksen sisarukset ovat vihoviimeinen aeon, jonka pelissä voi löytää. Remiemin temppelissä asustavat sisarukset kutsutaan kerralla yhdessä taisteluun. FFIV:tä pelanneille Cindy, Sandy ja Mindy ovat tuttuja, mutta FFX:ssä heidän ulkoasunsa mukailee ötökkäteemaa: Cindy leppäkerttua, Sandy rukoilijasirkkaa ja Mindy mehiläistä. Värikkäät sisarukset ovat oikea tiimityön unelmaesimerkki, sillä he käyttävät ristiin erilaisia toisiaan tukevia taikoja. Jos Yojimbon ja Yunan suhde on työnantajan ja -tekijän, poikkeavat myös Maguksen sisarukset kaavasta, sillä summoner kykenee vain ehdottamaan heille erilaisia toimintoja, joista siskoset sitten valitsevat sen mikä eniten tuntuu inspaavan (tai ei-inspaavan). Näinollen sisarukset ovat aeoneista itsenäisimpiä, jopa itsepäisimpiä, ja osoittavat että aeoneilla voi olla myös selkästi oma tahto. Jos sisarusten Chamber of the Faythiin palaa uudelleen, voi pelaaja nähdä heidän alkuperäiset faythinsä, kolme hyvin toistaan muistuttavaa tyttöä, jotka Ixionin tavoin katuvat sitä, kuinka he ovat ajan kanssa unohtaneet muutoksen tärkeyden. Fayth-patsas puolestaan kuvastaa aeoneja hyvinkin tarkasti, mutta vaaleahiuksisina.

Animan ja Braskan viimeisen aeonin anka säästää toiseen osaan, sillä kyseisestä aeonista ankalla on sanottavaa lähes kokonaisen artikkelin verran. Luvassa on siis peruspällistelyn lisäksi paljon tuntemuksia ja tilitystä aeonien yleisestä funktiosta ja siitä, miksi ne yhä edelleen saavat herkistymään loppuvideon vieriessä ruudulla.

4 kommenttia

  1. Mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu artikkeli! FFX on itselläni edelleen sarjan osista lähinnä sydäntä, ja aeonit ovat mielestäni yksi pelin kiinnostavimmista osasista. Odotan innolla artikkelin seuraavaa osaa. 🙂


    • Kiitoksia! Itsekin olen vähän tullut siihen tulokseen että tarinallisilta ansioiltaan FFX on oma suosikkini, erityisesti aeonien ja kaikkeen niihin liittyvän ansiosta. Hauska kuulla että ne kiinnostavat muitakin!


  2. missä anima



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: