h1

Työn alla: osa 7

21 maaliskuun, 2011

Viime aikojen pelattavaksi siunaantuneet nimikkeet ovat olleet laadullisesti keskitasoa korkeampaa, mikä on tietysti aina inspiroivaa harrastuksen kannalta. DS on jälleen osoittanut korvaamattomuutensa matkoilla, ja yhdessä kurssilukemistoon valittujen tusinadekkareiden sekä Paul Austerin filosofisen hölinän kanssa muodostanut piristävää vapaa-ajan puhdetta hetkiksi, joina ei oikein jaksaisi keskittyä mihinkään oikeasti merkittävään. Takaraivossa kutkuttaa myös monenlaisia ideoita uusille Spotlighteille, sillä minkäs sen mahtaa, osaa peleistä nyt vain saa ruodittua monista näkövinkkeleistä kerta toisensa jälkeen. Tämän hetken ajankohtaisimpana missiona on kuitenkin ikuisuusprojektiksi venähtänyt Heavy Rainin Immersio-artikkeli sekä Editorial, jossa päästään syynäämään täydellisen rpg:n syntyä 12-vuotiaan ankan näkökulmasta.

Minecraft: Ja niinhän se vie jokaisen, enemmin tai myöhemmin. Maailmanrakennus on vielä aluillaan, mutta addiktion merkit jo ilmassa: ensiksi pykään pystyyn sen, sitten ton ja ton, ja sitten alan rakentaa sitä ja tota jotta saan aikaiseksi sen. Netissä löytää itsensä tuijottelemasta pokemonien muotoon kasattuja maamerkkejä sekä pohtimasta sitä, mistä materiaaleista valmistettuna se oma viisimetrinen Psyduck nyt näyttäisi kaikista komeimmalta? Alta possut ja lehmät! Ei kestä kauaakaan, kun kaikki ympäröivät äänet mallintaa päässään Minecraft-muotiin: tätä videota sivusta kuunnellessa säikähdin kyseessä olevan zombeja tai vähintäänkin jättiläshämähäkin. Ei nyt hemmetti.

Inazuma Eleven: Nouse, nouse, jos diggaat futaa! Inazuman kanssa ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Jalkapallo-rpg uppoaa, enkä osaa edes hävetä. Mitä pidemmälle peliä pelaa, sitä suojelunhaluisemmaksi omasta tiimistä käy: painu nyt hemmettiin sinä kärkkyjä, olen treenannut näitä teini-ihmeitä liian kauan jotta tekisin sinusta uuden tähtihyökkääjäni! Tyhjästä spawnaavat aarrearkut houkuttavat juoksentelemaan ympyrää jumppasalin pihalla ja yhteystietoketjun laajentaminen saa tuntemaan olonsa vinoutuneeksi pokemonkouluttajaksi, mutta kun ei voi lopettaa! Huhu kertoo lisäksi, että treenausareenalla on mahdollista törmätä itseensä Professori Laytoniin tiimeineen jalkapallokentällä, joten viimeisiä päiviään tämä peli ei todellakaan ole vielä nähnyt…

Ghost Trick: Ghost Trick onnistuu kiitettävästi kutkuttamaan kaikkia niitä friikkisirkusaisteja, joiden alikäytöstä Ace Attorney -sarjan jättämässä tyhjiössä on joutunut kärsimään. Ei mene päivääkään, ettenkö hokisi jossain muodossa sanaparia ”top pomeranian!” tai tuijottelisi söpöjä koiravideoita, mikä lienee aika saavutus kissaihmiselle heti Ōkamin aiheuttaman Amaterasumanian jälkeen. Sivuhahmoista myös Dandy ja Beauty ovat onnistuneet valtamaan paikan ankan sydämestä kaikessa sinisessä ylhäisyydessään. Pitäisiköhän sitä opetella oma paniikkitanssi kevään esseenpalautus- ja tenttistressiä varten?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: