h1

Spotlight: FFVIII, vapaamuurarit ja NORG nahkahousuissa

10 maaliskuun, 2011

Spotlight: FFVIII, vapaamuurarit ja NORG nahkahousuissa

Lyhyesti: Quistis on Edean isä vaihtoehtoisesta tulevaisuudesta, jossa Zell johtaa Illuminatia ja Laguna on Peter Parker

Kaksi Spotlightia peräjälkeen, mitä on tämä tällainen! Vastaus on yksi osa WATEVA WATEVA I DO WHAT I WANT:ia, kaksi osaa ”Inazuman Spuge oli tribuutti, eikä se oikeasti edes ole spuge”:a ja kolme osaa sitä, että anka kirjoittaa nyt siitä mikä sattuu eniten tällä hetkellä inspaamaan. Tällä kertaa kyseisen kunnian saa jälleen Final Fantasy VIII, ei siksi että pelissä olisi jotain niin ylitsevuotavan ihmeellistä etten voi jättää sitä rauhaan, vaan koska viimeaikaiset maininnat pelin ympärille kehitetyistä teorioista iskivät jonkinlaiseen nostalgia/analyysisuoneen, jonka pohtimiseen oma blogi on tietenkin paras mahdollinen paikka. Mutta metateksti sikseen, tarkoituksena on nimittäin verestää muistoja FFVIII:hin liittyvistä hypoteeseistä sekä spekuloida sitä, mikä tekee erityisesti tästä pelistä salaliittoteorioiden lempilapsen Final Fantasyjen pitkässä ketjussa. Samat vanhat spekulaatiot jaksavat kiinnostaa yli kymmenen vuoden jälkeenkin, eivätkä syyttä, sillä FFVIII:n laaja, pieninä osina ympäriinsä ripoteltu maailma suorastaan vaatii pelaajaansa keksimään selityksiä ja liitoksia erilaisille ilmiöille. Ja näitä selityksiä kyllä riittää.

FFVIII:stä ja teorioista ei tietenkään voi puhua samassa lauseessa mainitsematta heti ensikättelyssä jo legendaarista R=U:ta, Rinoa on yhtä kuin Ultimeciaa, joka on epäilemättä se massiivisin ja tunnetuin kaikista peliin liittyvistä pohdinnoista. Palaan aiheeseen kuitenkin takaisin hieman myöhemmin, sillä on tärkeää muistaa, ettei FFVIII:n teoria-alttius ole peräisin vain tästä yhdestä uskontokunnasta, joka tuntuu jakavan fanit (ja ne ei-fanitkin) kahtia: heihin, jotka teoriaan vahvasti uskovat sekä heihin, joista se on yhtä todennäköistä kuin fanficit, joissa Squall päätyy My Chemical Romancen laulajaksi Gerard Wayn jäätyä Doomtrainin alle. Fanficmaisuus onkin piirre, joka tuntuu leimaavan tavalla tai toisella suurinta osaa teorioista: mitä jos Cid ja Edea ovatkin Seiferin vanhemmat, koska Cid kantaa mukanaan Seiferin Triple Triad -korttia! Ehkä FFVIII:n maailma onkin FFVII tuhat vuotta tulevaisuudessa, katso nyt miten Ultima Weapon heiluttelee letkeästi Cloudin … Ultima Weaponia! Tai kenties GF:t ovat vain allegoria rankalle fyysisiä kykyjä nostavalle huumausaineiden käytölle, joka saa teinisotilaat näkemään jännittäviä halluja, ja Selphien Devour ja The End -limit breakit kuvastavat vastaavasti munchieseja ja yliannostusta… hei, näiden keksiminenhän on hauskaa!

Jos tarpeeksi ankarasti tihrustaa, on lähes kaikkeen mahdollista keksiä puujalkaperusteluja, mutta mitä pienemmällä skaalalla operoidaan, sitä todennäköisempää on myös törmätä ideoihin, jotka saattavat jopa oikeasti olla mahdollisia pelin antamien vihjeiden valossa. Näillä ideoilla anka ei tarkoita mitään itsestäänselviä ”salaisuuksia” kuten Squallin perhehistoriaa, sillä saa olla aika kuuromykkäsokea ollakseen tätä yhteyttä tajuamatta. FFVIII on silti yllättävän hienovarainen maailmansa suhteen, sillä monia oleellisia seikkoja ei välttämättä tule huomanneeksi lainkaan, ellei ole dialogin suhteen valppaana tai käytä aikaansa harassoimalla NPC:itä. Tälle sivulle on kasattu muutamia mielenkiintoisia spekulaatioita siitä, mitä muutamien etäisiksi jäävien ilmiöiden, kuten jumalhahmo-Hynen, Edean massamanipulaation tai Sorceress’ Knight -legendan takana saattaa piillä. Myös Deep Sea Research Centerissä on aina ollut ankan mielestä jotain hyvin kiehtovaa, sillä se on sinällään hyvin irrallinen osa muuta maailmaa piilotettuna aivan kartan lounaisosaan keskelle ei-mitään. Esimerkiksi ajatus siitä, että kyseisestä läävästä löytyvä Bahamut saattaisi jonain päivänä digivolvoitua Ultimecian linnasta löytyväksi Tiamatiksi (”used to be a GF”) on hauska, vaikkei kovin todennäköinen.

Koska perustarina tuntuu keskittyvän enimmäkseen älyvapaisiin plot-twisteihin tai yhdentekeviin asioihin kuten bändin kasaamiseen Squallin piristämiseksi (ihan hauskaa se on, mutta mitä hiton tekemistä sillä on todella minkään kanssa?), joutuu palasia yhdistelemään itse. Monet ovatkin sitä mieltä, että peli jää parhaimmillaankin etäisen tyhjän oloiseksi, kun maiden ja mantereiden kyntämisellä tuntuu olevan niin vähän merkitystä; anka itse pitää kyllä FFVIII:n maailmasta sekä siihen uponneesta loresta, mutta on vaikea varmuudella sanoa kuinka paljon tästä on loppupeleissä pelkkää arvailua. Sama pätee pelin representaatioon velhottaristaan, sillä niin keskiössä kuin nämä tädit tuntuvat tarinan osalta olevan, on täysin suoria linjauksia noituuden syvimmästä olemuksesta vaikea vetää. Riittääkö Edean hehkeä hipiä verrattuna tämän aviomiehen turpeaan naamaan perusteeksi velhottarien ikuiselle nuoruudelle? Onko voimien siirtäminen eteenpäin edellytys kuolemalle, vai pakonomainen reaktio sen kohdatessa? Jos samassa aikajanassa voi samanaikaisesti olla kaksi velhotarta (vrt. Adel ja nimettömäksi jäänyt velhotar, joka tuuppasi voimansa Edealle tämän ollessa viisivuotias – kaikkihan toki muistavat, että Ultimecian kuollessa tulevaisuudessa/menneisyydessä tämä oli jo aikuinen ja orpokotinsa perustanut), mikä ylipäätään tekee yhdestä toista voimakkaamman? Flippaako jokainen velhotar varauksetta ilman omaa ritariaan?

Vaikka Adelin miehekäs ulkonäkö herättääkin paljon kysymyksiä, on velhottarista hämmentävin silti ehdottomasti Ultimecia itse. Ei vähiten siksi, ettei hahmolla tunnu olevan minkäänlaista oikeaa motiivia teoilleen pelaajan häneen tutustuessa: on vain Paha Noita ja pakkomielle tehdä Pahaa, mikä tietenkin on yhtä kuin loistava tarinankerronta. Ultimecian tarkoitusperät ovat siis yhtä lailla herättäneet spekulaatiota, esimerkiksi täällä; jos halutaan ajatella, että FFVIII:n tarina todella pyörii ns. suljetun loopin sisällä ja asiat tapahtuvat koska ovat tapahtuneet ja tulevat aina tapahtumaan tietyllä tavalla, herättää itsessäni eniten ajatuksia sivun viimeinen kohta, jossa mainitaan Ultimecian kasvaminen tietoisena omasta tulevaisuudestaan ja katkeroituneen sen takia. Vaikken usko pelintekijöiden ottaneen tällaista seikkaa edes huomioon tarinaa kehitellessään, olisi tällaisessa juonkuviossa mahdollisuuksia vaikka minkälaiseen kreikkalaisen tragedian parodiaan perilliseen, jonka myötä pääpahikseen olisi voitu ruiskuttaa edes hieman persoonallisuutta ja elämää. Paperinohuiden ja mustavalkoisten asetelmien sijasta Ultimecia olisi voinut olla oman kohtalonsa uhri, jonka yritykset muuttaa tulevaa vain vahvistavat menneisyyttä entisestään.

Samasta lähteestä ammentaa oikeastaan myös jo mainittu Rinoa On Ultimecia -teoria, jolle on pyhitetty lukuisia ja taas lukuisia sivustoja ”totuuden” ilosanomaa levittämään. Ja sanottakoon se jo aluksi: FFVIII:n juoni olisi tuhat kertaa mielenkiintoisempi, mikäli kyseinen teoria olisi totta. Kertaheitolla koko pinnallinen juoni täynnä järjettömiä juonikuvioita saisi paljon synkemmän ja moniulotteisemman sävyn, puhumattakaan lukuisista pahaenteisistä vihjeistä läpi tarinan. Mutta mikä onkaan R=U, jos tämä kyseinen huhu on jäänyt joltain huomaamatta? FF VIII Analysisin osio Ultimeciasta on yksi kattavimmista lähteistä, sillä siihen on kasattu kaikki aiheeseen liittyvä aina teemoista, persoonallisuudesta, symbolismista ja ennakoinnista lähtien. Lyhykäisyydessään teorian mukaan tulevaisuudessa ajan tiivistämistä yrittävä Ultimecia on todellisuudessa Rinoa, joka on velhotarvoimiensa ja oman katkeruutensa korruptoimana lopulta menettänyt järkensä, pyrkien epätoivoisesti takaisin siihen ajattomuuden tilaan, jossa hän kerran oli rakastettunsa kanssa onnellinen. Vaikka ensinäkemältä ajatus hiihtää samoja latuja edellämainittujen fanfic-ideoiden kanssa, on teorian taakse onnistuttu kasaamaan vaikuttava kokoelma ”todisteita”, joiden mukaan kyseessä on heidän mukaansa pelin todellinen juoni.

R=U on toki kirvoittanut myös vastalauseita. Hyviä vasta-argumentteja löytyy RPGamerin sivuilta sekä täältä (sisältää perusteluja puolesta ja vastaan, sekä muutamia mielenkiintoisia huomioita japaninkielisen version dialogista) että täältä. Syy sille, miksi teoria on pysynyt elinvoimaisena näinkin pitkään johtunee jo mainitusta pelin sisäisen maailman löyhyydestä, joka vihjaa muttei määrittele, mahdollistaa muttei validoi. Esimerkiksi ajatus velhottarien ikääntymisestä (tai sen puutteesta) on elintärkeä koko R=U:n toimivuuden kannalta, mutta tästä voivat molemmat puolet esittää vain arvailuja. Myös GF Grieveriin liittyvä vääntö jaksaa aina puhutella, sillä kyseessä tuntuu olevan yksi Squaren puolitiehen jääneistä ideoista, josta paremman puutteessa on mahdollista rakentaa monenlaisia vertailuja mm. GF Doomtrainiin (~sormus on kaiken alku~). Ehkä köyhimpiä argumentteja teorian puolesta ovat ankan mielestä vertailut kasvonpiirteisiin tai muihin fyysisiin yhtäläisyyksiin, sillä samalla logiikalla voisin kivenkovasti väittää vaikka Selphien olevan Squallin sisar, onhan näiden hiustenväri täsmälleen sama ingame-grafiikassa ja Selphien kasvojen muoto kovasti Rainea muistuttava!!1 (Ja Selphien nimihän voisi juontua ~oikeasti~ vaikka Zephyristä, mikä tarkoittaa tuulenhenkäystä, kun taas Squall tarkoittaa äkillistä myrskyä, ja ja ja noniin katsokaa nyt itse, miten helppoa tämä on.)

Toinen vallalla oleva teoria, joka on ehtinyt kerätä puolelleen monia kannattajia, on tietysti Squall’s Dead. Vaikka nimi kuulostaa ensikuulemalta enemmänkin creepypastalta kuin koko tarinan uudelleenkirjoittavalta hypoteesilta, on Squall’s Deadinkin taakse saatu kasattua pitkä lista perusteita sitä tukemaan. Jopa Spoony on aikanaan kommentoinut aihetta, sillä Squall’s Dead on niinikään teoriana mielenkiintoinen: mitä jos Squall sittenkin kuoli saadessaan Edealta kylmää kyytiä rintaan paraatilautalla jo varhain pelin alkupuolella? Mitä jos kaikki sittemmin tapahtunut olikin vain yhtä isoa unta, joka päättyi vasta Ultimecian päihittämiseen ja jonka jälkeen Squall todella hyväksyi oman kuolemansa? Teoria pohjaa eniten siihen ajatukseen, että Delingissä käytyjen tapahtumien jälkeen peli alkaa valua yhä enemmän ja enemmän täysin surrealistisen fantasian pariin puhuvine moombineen ja tuulesta temmatuine juonenkuvioineen (leijuva Balamb Garden, yhteinen orpomenneisyys, kuusta satavat viholliset jne), jotka täten kuvastaisivat Squallin unenomaista todellisuutta. Tämän teorian mielenkiintoisin piirre on tapa, jolla se selittää pelin happotrippimäisen lopetuksen ennen ”paratiisia”: vähä vähältä aika kuroo itsensä umpeen, kunnes jäljellä on vain etäisiä kuvia muistoista, joita ei kenties koskaan tapahtunutkaan.

Squall’s Deadia ja R=U:ta yhdistää molempia se, että niihin uskoessaan pelaajan on mahdollista saada täyttymys niihin kysymyksiin, joihin FFVIII ei sellaisenaan vastaa. Se auttaa luomaan tasoja ja syvempiä rakenteita muuten kovin pinnallisen oloiseen tarinaan, jossa on kaikesta huolimatta potentiaalia enempäänkin. On tavallaan sääli, että teorioille on ylipäätään tarvetta, sillä FFVIII voisi olla monisyinen ja haastaa pelaajaansa ajattelemaan erilaisia vaikeita aiheita, mutta lähtökohtaisesti se ei sitä koskaan tee. Samasta syystä anka ei henkilökohtaisesti usko, että edellämainitut teoriat voisivat olla tosia: kun Square haluaa päähahmoistaan draamaa ja suuria tunteita, se kyllä tapattaa hahmonsa mahtipontisesti suoraan ruudulla, tai imee kuiviin jok’ikisen katkeran rakkaudentunnustuksen ja soittaa päälle isolla rahalla tuotetun balladin. Final Fantasyt ovat kykeneviä hienovaraisuuteen (ja tästä johtuen FFX:n maailma ja aeonit saavat aikanaan oman Spotlightinsa), mutta sitten FFVII:n on enemmän sääntö kuin poikkeus toteuttaa kaikki päähahmoille oleellinen mahdollisimman kirjaimellisesti katsojan nenän alla, jotta tunteiden koko kirjo ei vahingossakaan menisi keltään ohitse.

Anka on aina ollut sitä mieltä, että FFVIII:n maailmasta ja hahmoista saisi kehitettyä paljon mielenkiintoisia asioita. Avainsana on kehittää, sillä sellaisinaan ne tuottavat monelle pettymyksen, ja edesauttavat R=U:n kaltaisia teorioita jatkamaan voittokulkuaan vuosi toisensa jälkeen. En toisaalta koe tämän olevan mitenkään negatiivinen puoli, sillä mikäli tuntee investoituvansa helpommin tarinaan lukemalla siihen yhden ylimääräisen kerroksen, voi pelikokemuksesta saada paljon enemmän irti. Teorioiden sisäistämistä absoluuttisena totuutena anka ei kuitenkaan suosittele, sillä näin tulee helposti sulkeneeksi silmänsä siltä, mihin RPGamerin sivuilla jo viitattiin: Occamin partaveitseen, eli kilpailevista teorioista kaikkein yksinkertaisimman valitsemiseen. Jos tässä tapauksessa pitäisi siis päättää, onko kyseessä R=U, Squall’s Dead vai Squaren Pojat Nyt Vaan Veti Vähän Vasurilla Tällä Kertaa, tiedän itse minkä kohdalle omat rahani veikata.

6 kommenttia

  1. Perin mielenkiintoista. Selitin jääpuikon itelleni muistaakseni siten, ettei Edea/Edean ruumis kaikesta huolimatta halunnut tappaa rakasta Squallia (vaikka hänellä ei ollutkaan siinä asiassa mitään estoja taistelujen aikana), joten kyse olisi ollut jonkin sortin illuusiosta. Olen ihan on/off videopelien outojen tarinoiden suhteen. Pelatessa hyväksyn kiltisti kaiken sen syvällisemmin miettimättä, enkä millään usko, että pelien tekijät olisivat jättäneet mitään oleellista pääteltävää pelkkien pikkuvihjeiden varaan. Toisaalta tykkään hirmuisesti lukea valmiita teorioita! 😀 ”FFVII ja numerologia.”
    Kyllä niistäkin voi löytyä ripaus totuutta. Nyt jälkeenpäin miusta on ihan uskomatonta, että jotkut pystyivät koodaamaan auki esim. Silent Hill ykkösen tarinan pelkän Silent Hill ykkösen perusteella. O_o


    • Aina taikojen/fantasian kanssa voi järkeillä selittämättömät asiat jonkinlaiseen ”se-ja-se korjasi kaiken niillä-ja-niillä voimilla”, kun esimerkiksi kuoleman ja KO’n välistä rajaa harvemmin tällaisissa peleissä eritellään (ts. mihin toimivat life-taiat tai phoenix downit ja koska on case Aeris). Joskus erilaisissa teorioissa voi tietysti olla ripaus totuutta, ts juonikuvio joka onkin jätetty lopullisessa pelissä käyttämättä, mutta tosiaan ne pelit joissa vihjeitä on tarkoituksella ovat sitten asia erikseen.


  2. Muistan kun vuosi pari takaperin yksi kaverini selitti innoissaan kuinka Squall’s dead om mahtavinta ikinä koska nyt kaikissa kamalissa juonenkäänteissä oli järkeä…! Itse en kyllä lämmennyt pelille vielä tämänkään jälkeen muutoin kuin keksimällä mahdollisimman outoja nimiä hahmoille haha. My body used no good cannon ja niin edelleen


    • Joskus mietin ovatkohan pelintekijät tehneet Angelosta nimettävän puhtaasti väärinkäytöksiä varten, niin hienoa settiä esimerkiksi Anal Cannonista saa aikaiseksi. Omaa turhautumusta voi tietenkin purkaa myös Squalliin ja Rinoaan sekä tuohon surullisenkuuluisaan, ensimmäisen nimeksi kun on erityisen otollinen esimerkiksi ’whatever’. Itsehän nimesin yleensä GF:t elementtien perusteella Sailormoonin senshien mukaan, köhhöh…


  3. http://koti.phnet.fi/petripaavola/vapaamuurarit.html


    • There’s no party like an illuminati party!



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: