h1

Nintendo World Cup

28 helmikuun, 2011

Nintendo World Cup (NES)
Wiki

Lyhyesti: Hyljehypyllä voittoon! Hyljehypyllä maaliin! Hyljehyppyjä maalissa!

Koska viimeisen viikon ajan lähes jokainen vapaahetki on kulunut Inazuma Eleven -nimisen jalkapallo-rpg:n parissa, on kerran jos toisenkin mieleen noussut seuraava ajatus: ”kyllä toi liike on makee, mut ei varmasti niin makee kuin Nintendo World Cupissa se yks”. Kun kyseessä on vielä kaksi hyvin erilaista peliä, voi tästä vain päätellä NWC:n tehneen aikanaan niin lähtemättömän vaikutuksen pieneen ankaan, että sitä on syytäkin päästä vihdoin tarkemmin syynäämään. Urheilupelit eivät ehkä runsaslukuisuudellaan tämän blogin puolella loista, mutta jokainen poikkeus on hyvä sellainen: NWC:issa kun tiivistyvät kaikki hienoimmat urheiluhengen puolet, eli älyvapaa kohellus, turpajuhlat ja täysin epärealistiset erikoisliikkeet. Rai rai!

Jokainen River City Ransomiin/Street Gangsiin tutustunut tunnistaa tietysti ensi silmäyksellä pelin visuaalisen ilmeen mahdollisuudet, sillä samat pekkaniskaiset pallopäät, joita hakkasit metalliputkella River Cityn kaduilla, vetävät nyt ylleen shortsit ja pelipaidan, jotta … voit hakata heitä jalkapallokentällä. Ilo on sanoinkuvailematon, kun vanhoja lärvejä juoksee peräkanaa niskat rutussa viheriölle. Yrmy! Kalansilmä! Rättipää! (Sitä, mihin tämä potentiaalisesti epäpoliittisesti korrekti lempinimi alunperin pohjautui, ei anka enää muista, mutta vetoaa varmuuden vuoksi lapsuuden viattomuuteen ja vanhoihin suomalaisiin sketsisarjoihin. NUNNUKA NUNNUKA) Jos tämän jälkeen odottaa virtaviivaisia urheilusuorituksia tai taktista neroutta, voi saman tien heittää pyyhkeen kehään: NWC nimittäin tarjoaa enemmän unohtumattomia hetkiä hysteerisen spurguilun kuin autenttisen jalkapallon parissa. NESin rajoitukset toki luovat omat haasteensa edes semitoimivalle urheilupelille, mutta NWC onnistuu kiertämään ne tekemällä touhusta häpeilemätöntä farssia, johon Biffit ja Barfit sopivat kuin piikkari jalkaan.

Kyllä peliin sisältöäkin on pukattu. Pelaaja voi valita joukkueensa kolmestatoista maasta, joihin lukeutuvat mm. sellaiset suosikit kuin Länsi-Saksa, Kamerun ja Venäjä. Tähän yhtäläisyydet tosielämän kanssa oikeastaan päättyvätkin, sillä NWC:n maailmassa joukkueessa on yhteensä vain kuusi pelaajaa, ja tiimistä riippuen heistä jokainen osaa tarvittaessa näppäinkombinaation alle piilotetun erikoishyökkäyksen, jolla varmistaa lähes poikkeuksetta maalin kuin maalin. Nämä superpotkut ovat monessa mielessä pelin suola, sillä niitä lukuunottamatta eri maat ovat keskenään homogeenisia kuin Express Yourself ja Born This Way. Tai siis eivät, koska kivastihan nuo paidat vaihtavat väriä joukkuuesta riippuen! Myös muita jalkapallon sääntöjä on käyty hieman rukkaamassa uusiksi, sillä vaikka ylivedetyt ja kulmapotkut pistetään kyllä uusiksi, paitsiota ei tunneta lainkaan. Mikä sen parempaa! Kaikki ne kerrat, joina olet halunnut rynnätä tuli rinnassa ja tuuli tukassa hulmuten suoraan vastustajan maaliin kämppimään, ovat nyt saaneet vastauksensa! Ja miksi vain hölkätä vastapuolen maalissa, kun siellä voi tehdä eroottisia hyljehyppyjä? NWC tietää mikä urheilussa on oleellista, ja karsii pois kaiken turhan hörönlörön.

Turhaan hörönlöröön lukeutuvat myös esimerkiksi rangaistukset. Kuka sellaisilla ylipäätään mitään tekee? Jos pallo on vastustajalla, on loogisin keino sen nälistämiseksi tietenkin tintata tätä suoraan päin näköä. Jokseenkin samalla periaatteella muistan omien ala-asteaikaisten jalkapallopelieni menneen (joskin taisin itse olla sillä vastaanottavalla puolella ainakin kerran, mutta aika kultaa jälleen kivasti muistot), eli täysin tyhjästä temmattu juttu ei kyseessä selvästikään voi olla. NWC:n tuomarit ovat sitä rautaisempaa sorttia, eli antavat pelaajien selvitellä itse omat välinsä; ei sen niin nuukaa jos saksipotku osuukin vahingossa tiimikaveriin eikä palloon. Kun vastapuolta sitä paitsi tarpeeksi kurittaa, saattaa käydä niinkin onnellisesti ettei tämä lopulta nouse tantereesta enää ollenkaan! NWC:n otteluista voikin muodostua apokalyptisia selviytymisseikkailuja, joissa voittajaksi selviytyy ei se, jolla on parempi taktiikka, vaan se, joka onnistuu kyseistä taktiikkaa parhaiten väistelemään.

Tunnelmaa nostamaan pelissä on myös urheilupeliksi poikkeuksellisen vetävät musiikit. RCR-assosiaatioilla voi tietysti olla osansa tässä ankan mielipiteessä, mutta kappaleet ovat naivistisella tavalla oikein tarttuvia ja saavat aikaan oikeanlaisen fiiliksen heti. Mukana on letkeämpää ja aggressiivisempaa kappaletta, joista omiksi suosikeikseni voi nimetä vaikkapa tämän, tämän ja tietenkin tämän. Kyse ei tosin ole pelkästä musiikista, vaan tavasta jolla ääniefektit sulautuvat osaksi kokonaisuutta niiden rinnalla. Mikään ei ole niin palkitsevaa kuin juosta hiki sukassa pakoon vastustajalta, törmätä sulkuun ja taklata tiensä minimuurin läpi. Kshh! Psht psht psht psht hwkkk! …Ok, ajatus välittyy kenties hieman paremmin audiovisuaalisen materiaalin kautta, joten yksi hyvä esimerkki NWC:n potentiaalista näkyy tässä taklaus- ja maalikokoelmavideossa. Eeppisiä maaleja on nauhoittanut mitä ilmeisimmin moni muukin, ja niitä tulee helposti juututtua katsomaan juutuubissa: hurp, durp ja burp. Vaikka omille kokemuksille nyt eivät mitkään hikiset videot tietenkään pärjää.

Okei, Nintendo World Cup ei oikeasti ole ehkä kovin kummoinen peli, ja niille joille ei ole siunaantunut kiiltäviä nostalgia-aurinkolaseja kyseessä voi olla ekstrarupuinen kokemus. Mutta anka on silti sitä mieltä, että mitä urheilupeleihin tulee, on NWC silti yksi legendaarisimmista sellaisista, jos vain pelkän silmittömän anarkiansa vuoksi. Paketti ei ole kovin kunnianhimoinen, mutta onnistuu toimittamaan ne perusteet joilla operoi, joten jo se pelkästään tekee pelistä kokeilemisen arvoisen. Jos meno äityy liian hysteeriseksi, voi aina kokeilla pelata kunnollisesti kuin kuoropoika, mutta parhaiten sen ytimeen pääsee unohtamalla turhan ryppyotsailun ja heittäytymällä estotta ”hups, tyrmäsin vahingossa maalivahdin” -kaltaisen kahjoilun maailmaan. …Ainakin kunnes oikeasti fiksu pelattava kutsuu jälleen seuraansa, ja tekee mieli vaihtaa yhdet superpotkut vaikka nyt niihin Inazuma Elevenin vastaaviin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: