h1

Professor Layton and the Lost Future

22 helmikuun, 2011

Professor Layton and the Lost Future (DS)
Wiki

Lyhyesti: Lontoossa tapahtuu jänniä, elämä on kovin jännää nykyään

Lievä tasonnotkahdus Professor Layton -sarjan edellisen osan, Pandora’s Boxin, kohdalla terävöitti kriittistä silmää kolmannen pelin löytäessä tiensä ankan DS:ään. Vaihtelevien ennakko-odotusten ristitulessa Professor Layton and the Lost Future ei silti ole lähtenyt keksimään shakkilautaa uudelleen, vaan luottaa edeltäjiensä tutuksi tekemään reseptiin: monipuolisiin aivopähkinöihin, persoonalliseen visuaaliseen ilmeeseen ja mukaansatempaavaan tarinaan. Näistä jälkimmäisen voisi äkkisältään olettaa olevan se tärkein kokonaisuutta määrittävä tekijä, mutta Lost Future onnistuu yllättämään pelaajansa myös pelillisillä uudistuksilla. Lyhyesti ja ytimekkäästi voikin jo alkutekijöiksi spoilata, että Lost Future on jotakuinkin kaikkea, mitä sarjan ensimmäisen pelin jatko-osalta odotin: suurempi, kauniimpi ja kunnianhimoisempi. Millaiset haasteet tällä kertaa odottavatkaan Laytonia ja Lukea?

Seikkailu saa alkunsa yllättävällä, mutta jossain määrin myös hyvin klassisella tavalla, kun Luke vastaanottaa kirjeen, jonka lähettäjänä on tämä itse – kymmenen vuoden päässä tulevaisuudessa! Kirjeessään tulevaisuuden Luke johdattaa kaksikon kummallisen kellomestarin luokse, mutta seinän kokoisen aikalaskurin pyörähtäessä käyntiin ei mikään ole enää entisensä… Tarinasta ei tällä kertaa sovi paljastaa liikoja, sillä yllätyksiä on luvassa roppakaupalla, ja ovatpa pelaajan omatkin hoksottimet koetuksella tämän yrittäessä arvata asioiden oikeaa laitaa ennen loppuhuipennusta. Tärkeää on silti mainita, että Lost Future on korjannut yhden edeltäjänsä suurimmista ongelmista mitä juonenkuljetukseen tulee: juoni ei monimutkaisuudestaan huolimatta sorru rönsyilemään yhtä kaaottisesti, sekä muodostaa edes jossain määrin selkeän kaaren alusta loppuun. Myös hahmocameot on toteutettu vähemmän läpijuoksumaisesti Lost Futuren ymmärrettyä sitoa nämä tavalla tai toisella osaksi isompaa kokonaisuutta.

Vanhalla ystävällä on monet kasvot, joten anka oli erityisen innoissaan päästessään suhaamaan lempikaupunkinsa Lontoon kaduille Laytonin seuraksi. Pienet yksityiskohdat, kuten mahdollisuus matkustaa metrolla ja bussilla, lisäävät eloisaa yleistunnelmaa laajassa, muttei sekavan laajassa kaupungissa. Uusia osioita paljastuu vähä vähältä lisää, ja tapahtumapaikat onnistuvat vielä pelin loppupuolellakin viihdyttämään persoonallisuudellaan. Hahmosuunnittelun osalta Curious Village on edelleen suosikkini, mutta Lost Futuren kadut ovat nekin täynnä monia hauskoja tuttavuuksia. Suurta hupia saa tietysti revittyä siitä, miten autenttisiä turvenaamoja pelin englantilaiset ovat (Mikä nenä! Nyt ollaan varmasti Briteissä!), tai aivan irrationaalisista assosiaatioista oikean elämän Lontooseen (kah, Arcade! Jos oltaisiin Trocaderossa, pelaisiko Layton raivoisasti Super Street Fighter IV:tä ilman paitaa?). Täyttä fiktiotahan Lost Futuren maalaama Lontoo on, mutta kyse ei olekaan autenttisuuden tavoittelusta vaan mielikuvien luomisesta, missä peli hyvin onnistuu.

Kenties kiehtovin tarinallisista askelista liittyy silti pelin päätökseen valottaa päähenkilönsä menneisyyttä. Vaikka Lost Future kronologisesti sijoittuu aivan sarjan viimeiseksi (eli vielä englanniksi julkaisemattomat pelit sekä Eternal Diva -elokuva tapahtuvat sitä aiemmin), on kyseessä ensimmäinen kerta kun Laytonin hahmon alta paljastuu muutakin kuin kivenkova herrasmiesetsivä. Valinta on rohkea, sillä tunne-elämän puolelle siirtyminen on helposti rinnastettavissa haihyppyihin, mutta tällä kertaa ratkaisu toimii. Nuoremman Laytonin muuntautuminen tuntemaksemme puzzlemestariksi tapahtuu niin herttaisen yksinkertaisesti, ettei sympatiaa voi olla tuntematta. Samalla korostuu myös pelin selkeästi entistä elokuvamaisempi puoli, sillä lyhyin animaatioin kerrottavat välikohtaukset ovat lisääntyneet. Toteutus on onneksi edelleen ammattimaista, joten filleriksi asti niistä ei ole. Kohtauksiin on saatu lisäksi uutta ytyä integroimalla niitä usein myös aiheeseen liittyviin puzzleihin, mikä on virkistävä tapa yhdistää niin juoni, animaatio kuin pelattavuuskin.

Puzzleihin on ylipäätään panostettu uudella tarmolla. Memo-optiota on viilattu entistä toimivammaksi lisäämällä piirtopöydälle useita värejä sekä kaksi eri sivellinkokoa. Näihin tottuu uhkaavan helposti, joten toivoa saattaa ettei ominaisuutta ole jatko-osissa ainakaan karsittu. Vinkkiosiosta puolestaan löytyy nyt neljäs, hintavampi Special Hint, joka takaa 99% varmuudella oikean vastauksen löytymisen. Ensisilmäyksellä vähän hassulta tuntuva supervinkki osoittaa hyödyllisyytensä todennäköisesti viimeistään siinä vaiheessa, kun isän tädin kaiman serkun mökillä keskellä koskematonta korpea jumittuu viheliäiseen puzzleen, eikä kehtaa soittaa naapurille jotta ”katotko mulle gamefaqsista mikä tän ratkaisu on koska tuun hulluks ihan kohta”. Tosimiehethän tietysti ratkaisevat arvoituksen kuin arvoituksen viidessä sekunnissa, mutta vaihtoehto on hyvä olla olemassa. Hauskana yksityiskohtana myös piilotettuja puzzleja on viilattu hieman kulmista, sillä maasto reagoi styluksen kosketukseen esimerkiksi veden pulppunalla tai lehtien havinalla ja BAM paljastaa lopulta pienen takomisen jälkeen salaisen aivopähkinän.

Mitä puzzlejen sisältöön tulee, on Lost Future jälleen lukenut ankan ajatukset edellisosassa vit… turhauttaneista asioista, ja heivannut kaislikkoon suuren osan itseään toistavista vaikeutuspuzzleista. Samoista pähkinöistä voi toki vieläkin löytyä vaikeampia versioita, mutta loputtomat SUMMANMUTIKKAPUZZLE OSA 543, NYT ENEMMÄN ITSETUHOA:t on korvattu vaihtelevuudella. Tämä ei vain säästä mielenterveyttä vaan tasapainottaa kokonaisuutta, mutta vastapainona ovat toisaalta superlällyiltä tuntuvat arvoitukset. On vaikea sanoa onko kyse oman ratkaisuvainun vaivihkaisesta kehittymisestä vai vaikeustason heittelystä, mutta kun puzzlet ovat Lost Futuressa helppoja, ne ovat todella helppoja. Tätä mahdollisesti kompensoimaan peli on toisinaan kovin nihkeä picaratsien, puzzleista saatavien pisteidensä, kanssa: jos vastausvaihtoehtoja on kaksi ja valinta osuu Janne Porkkaan, tippuu saldo kerrasta puoleen. (Anka ei rehellisesti sanottuna muista, onko näin ollut jo aiemmissa osissa, mutta uskoo joka tapauksessa kiinnittäneensä asiaan enemmän huomiota vahdatessaan pisteitä bonusmateriaalin avaamiseksi.)

Yllättävää tai ei, Lost Futuren kiistaton kuningas on kuitenkin sen minipelit. Jo edellisissä osissa hamsterijumppa, robottikoiran kasaus ja teen sekoittelu pitivät hyvin otteessaan, mutta kolmas Layton on entistä rohkeampi esitellessään kolme erilaista keräilypeliä: tarrakirjan, autoradan ja papukaijalähetin. Ensimmäinen näistä on yksinkertaisin, mutta söpöjen tarrojen asettelu tarinan muotoon on sekin yllättävän hauskaa (Stachenscarfen!). Toisessa Luken puolestaan tulee noudattaa sekä annettuja vaatimuksia (syö kaikki kakut, kerää kaikki rahat) että päätyä turvallisesti maaliin asettelemalla autoa ohjaavia nuolia esteradalle. Papukaijapelissä kenttiin taas pitää virittää köysiä, joita pitkin tavaroita toimittava lintu pomppii asiakkaan luokse. Osa haasteista on yllättävän monimutkaisia, mutta ennen kaikkea ne tuovat aidosti vaihtelua puzzlejen selvittämisen oheen, eli toteuttavat täydellisesti minipelien syvimmän olemuksen. Voi vain jännittää, millä tavoin seuraava peli pistää paremmaksi!

Ei sillä, että Professor Layton and the Lost Future täydellinen olisi. Suurin kritiikki napsahtaa todennäköisesti lopetuksesta, joka kantaa Pandora’s Boxia paremmin mutta aiheuttaa silti hämmentäviä ”mitä persettä täällä tapahtuu” -tunnelmia, ainakin kunnes tapahtumiin suhtautuu yleisesti ajatuksella ”lol Japani” ja nakkaa aivot autopilotille. Aina voi toivoa, etteivät häröilyjuonenkuviot ole tulleet jäädäkseen, mutta mikäli Layton-sarja muutoin jatkaa Lost Futuren viitoittamalla tiellä, ei ankalla ole valittamisen sijaa. Ammattitaitoa Level-5:lta joka tapauksessa löytyy, joten lienee vain panostamisen kysymys jatkuvatko pelit kunnianhimoisina vai turvallisen tasavahvoina – olettaen, että ne käännökset tänne ennen seuraavaa vuosikymmentä rantautuvat…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: