h1

Työn alla: osa 6

14 tammikuun, 2011

Turhautumista on se, kun uusimman artikkelin ja sen julkaisun väliin on parkkeerannut tuhat sivua tenttikirjoja ja yksi prokrastinoitu päättöessee. Tuskaa ja ruttoa on onneksi lievittänyt jo edellisessä postauksessa mainittu maratonstreami, joka on motivoinut pelaamista aivan uudella tavalla. Ei sillä, etteikö sitä ole tullut harrastettua joka tapauksessa: lomamatkoilla ja VR:n antaessa odotuttaa itseään (kohokohtiin lukeutuu mm. yksi kappale yliajettuja hirviä) DS on todistanut jälleen arvonsa. Pikkutunneille valvottaessa puolestaan itseään toistava aivoton jumitus on osoittautunut mitä loistavimmaksi viihteeksi, vaikka suoranaista ylpeilemisen aihetta siitä ei saa revittyä, kuten alempaa mahdollisesti selviää. Mitkä ovat siis tämän hetken addiktoivimmat pelit?

Hotel Dusk: Room 215: Taas! Taas! Mutta nyt tositarkoituksella ja avioliitto silmissä siintäen, sillä useiden yritysten jälkeen hämärässä majatalossa tapahtuvien hämärähommien tutkiminen nykäisi aidosti mukaansa. Ikuinen backlog alkaa siis hitaasti mutta varmasti purkautua, ja kankean käyttiksen alta on paljastunut mielenkiinnon koukuttava tarina. Lisäviihdettä saa Game Overien tavoittelusta aukomalla päätä vastaantulijoille, mikä on ihan mielenkiintoinen piirre muuten kovin rauhallisessa pelissä.

Recettear: Parhaimmillaan Recettear on vähän kuin kirpputoria pyörittäisi: nurkista löytyy mitä omituisempaa kamaa, ja ostajien kanssa saa vääntää alituiseen kättä oikeista hinnoista. Dunkkuseikkaileminen jää armotta sivuun kun markkinatalous vie mukanaan trendikkäine tuotteineen ja voiton maksimointia tavoitellessa. Jonkun mielestä jopa putiikin sisustaminen tavaroita paikoilleen tunkemalla saattaa olla turhauttavaa, mutta edellämainittuja esseitä vältellessä se on mitä terapeuttisinta puuhaa. Näettekö varmasti ulos asti kiiltelevät munakoisoni?

Professor Layton and the Lost Future: Joululahjaksi saatu peli, joka tuli kipeään tarpeeseen Layton-vieroitusoireita helpottamaan kakkospelin läpäisyn jälkeen. Tällä kertaa seikkaillaan tutuissa maisemissa, kun Layton ja Luke selvittävät aikamatkustusongelmia Lontoon kulmilla, joten tunnelma on taattu. Se, onko pelillä mitään vahvahduttavaa tarjottavaa kahden edellisen jälkeen, jää tosin vielä nähtäväksi. Tarravihko tosin antaa jo aihetta suurelle riemulle.

Final Fantasy XIII: Blrtrjklgfkl. Ok, tämän voi summata sanoilla ”pelaisit parempia pelejä”, mutta. Yliopiston alkamista edeltäneet yöt ovat lähes poikkeuksetta kuluneet maailman hienoimmassa puuhassa eli jättikokoisten kilpikonnien listimisessä, koska onhan mun nyt pakko saada lisää rahaa että saan lisää materiaaleja että saan upgradettua jokaisen aseen vikaan muotoon ja tasolle sata. Mitä pirun järkeä tässä ylipäätään on, sitä voi varmasti itseltään kysyä, mutta tunne levelupeista ja ankarasti metsästettyjen Platinum Ingotien farmaamisesta on silti mieltäylentävä. Titan’s Questit ovat paria urpoa vaille läpäistyt, Gigantuar odottaa monotusta ja pelin vaikeimmat viholliset vielä eliminointia, joten teoriassa touhulle on jokin todellinen syy. Se parempi syy tosin taitaa olla aivottoman jumituksen yhdistäminen konvehtirasioiden rippeiden tuhoamiseen. Kilpikonnnaaaaaaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: