h1

20. luukku

20 joulukuun, 2010

Game you think had the best graphics or art style

Vagrant Story


Vaikka Vagrant Story onkin jo perusjonnemittapuulla ikivanha tekele, nousee se edelleen vahvasti mieleen aina sanan ’taidepeli’ kuullessani. Tittelin voisi helposti kerätä haltuunsa myös esimerkiksi Ōkami kaikkia taidehörhöjä lämmittävän ilmaisunsa puolesta, mutta Vagrant Story on palanut ankan verkkokalvoille pysyvästi graafisella ilmeellään, huolimatta siitä kuinka millintarkasti Square on sittemmin mallintanut ihohuokosia ja alaripsiä telkkariruudulle peleissään.

Vagrant Storyn ulkoasusta vastaavat pääasiassa kaksi jannua, Hiroshi Minagawa ja Akihiko Yoshida. Samat kaverit on sittemmin nähty esimerkiksi FFXII:n parissa, ja tarkkasilmäiset tunnistavat myös alkuperäisen Final Fantasy Tacticsin osaksi heidän jatkumoaan. Myös Vagrant Story sivuaa Yasumi Matsunon ideoimaa Ivalice-maailmaa, jonka keskiaikainen fiilis selittää osan tyylivalinnoista, mutta tylsiin fantasiakliseisiin ei onneksi sorruta. Vagrant Storyn maailma yhdistelee hienosti tuttua ja tuntematonta, jotain ajatonta ja kuitenkin mystisen vieraalta tuntuvaa, ja toteuttaa tätä läpi pelin aina rakennuksista hahmodesigneihinsa asti.

Vaikka tiedän myös heitä, jotka parahtavat tuskasta kyseisen väripaletin nähdessään, on anka itse kovasti mieltynyt Vagrant Storyn tapaan käyttää värejä ja ennen kaikkea tekstuureja. Peli on jo kymmenen vuotta vanha, mutta ajan patina ei näy siinä lainkaan niin ankarasti kuin voisi olettaa: grafiikkamoottorista on revitty irti kaikki mikä vain suinkin lähtee, ja tekstuureilla kulmikkaimmistakin polygoneista on hiottu pehmeän miellyttäviä muotoja. Esimerkiksi hahmojen vaatteita ja niihin kuluneita yksityiskohtia jää tuijottamaan tavalla, joka voittaa 6-0 minkä tahansa Nomuran vetoketjuräpellyksen, vaikka läheltä ei voikaan samalla tavalla erottaa jok’ikistä suoristusraudalla litistettyä hiussuortuvaa. Kiehtovuus ei toki rajoitu vain hahmodesigneihin, vaan kentät itsessään (pientä kellareissa könyämisen toistoa lukuunottamatta) ylläpitävät tunnelmaa varjojen ja hitaasti rapistuvien rakennelmien muodossa. Visuaalinen ilme onkin ymmärrettävästi yksi pelin tunnelmallisimpia puolia, joista yleisesti olen (hieman liiankin lyhyesti) kertonut aiemmin jo täällä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: