h1

8. luukku

8 joulukuun, 2010

Saddest game scene

Professor Layton and the Curious Village


Tämänkin luukun alle sopii lukemattomia vastauksia, sillä erilaiset kohtaukset ovat olleet historian aikana surullisia hyvin eri syistä. Perinteisesti kyynelkanavat avaavina pidetyt, näyttävät hahmokuolemat ovat tästä tyypillisin esimerkki, mutta paljon mieleenjäävämmät ja siten koskettavammat tilanteet näyttäytyvät usein yksinkertaisemmin ja hienovaraisemmin. Hamassa tulevaisuudessa ankan on esimerkiksi tarkoitus pyhittää oma Spotlightinsa Final Fantasy X:n aeoneille, sillä muunmuassa Anima ja pelin viimeinen taistelu ovat jättäneet jälkensä surullisten videopelihetkien listalle dramaattisten cutscenejen sijasta. Pienet yksityiskohdat voivat tuoda syvyyttä yllättävissäkin paikoissa: vaikka ensimmäinen Dead Rising on käytännössä aivotonta zombimättöä taulutelkkarilla huitoen, huomasi anka silti tuntevansa sympatiaa niitä teräaseita heiluttelevia psykopaatteja kohtaan, jotka olivat menettäneet järkensä perheensä kuoleman todistettuaan.

8. luukun surulliseksi hetkeksi valikoitui kuitenkin hieman puskan takaa Professor Layton and the Curious Village, jonka lopetus kaikessa yksinkertaisuudessaan sai ankan hyvin haikeaksi. St. Mysteren kummallinen kylä paljastuukin edesmenneen paronin luomukseksi, jonka tarkoituksena on ollut suojella hänen ainoaa tytärtään kunnes haasteet läpäisevä huoltaja ilmestyy tämän löytämään. Kylän asukkaat ovat tätä tarkoitusta varten rakennettuja robotteja, joiden parissa Flora-tytär on kasvanut nuoreksi tytöksi kunnes Layton ja Luke ratkaisevat kylän mysteerin. Flora ei kuitenkaan halua ottaa vastaan isänsä mittavaa omaisuutta arvoituksen selvittyä, sillä kyläläisten ainoa tavoite on sen suojeleminen: aarteen poistuttua myös he lopettavat toimintansa, ja St. Mystere kuolee. Rikkauksien sijaan Flora haluaa jättää taakseen saman kylän, jossa on varttunut ja jota on oppinut rakastamaan.

Kohtauksen surullisuus juontuukin tilanteen kaihoisuudesta, siitä ettei St. Mystere olekaan todellinen, mutta elää tästä huolimatta kyläläistensä kautta ja Floran muistoissa. Tässä vaiheessa peliä on oppinut jo pitämään kylän asukkaista kaikkine oikkuineen, ja ajatus heidän ’pysähtymisestään’ on hämmentävän surullinen. Floran kautta he saavat tietämättään uuden elämän, mutta Flora joutuu myös jättämään heidät jälkeensä. Vaikka juonikuvio on yksinkertainen, jää se silti mieleen tavalla, joka heijastaa samanaikaisesti menetystä ja toivoa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: