h1

Professor Layton and the Curious Village

17 marraskuun, 2010

Professor Layton and the Curious Village (DS)
Wiki

Lyhyesti: Luke, here’s my answer…

Level-5:n Professor Layton -sarjan pelit lasketaan erilaisissa rankkauksissa lähes poikkeuksetta Nintendo DS:n parhaimmistoon, eikä suotta: vasemmalla kädellä kännissä väännettyjen räpellysten meressä Layton on jo pelkän toteutuksensa ansiosta tyyppiesimerkki pelistä, jonka ansiosta koko käsikonsoli ylipäätään kannattaa omistaa. Moniosaiseksi paisunut sarja on saanut oheensa jo sarjakuvan ja animaatioelokuvan, ja tulevaisuudessa siintää jopa crossover toisen rakastetun seikkailupuzzlepelisarjan kanssa kun Professor Layton VS Ace Attorney ilmestyy rikastuttamaan 3DS:n pelitarjontaa. Mikä sitten tekee Laytoneista niin vastustamattomia, kun päällisin puolin kyse näyttäisi olevan ”vain” eritasoisia aivopähkinöitä peräjälkeen latovasta tekeleestä? Jäikö kouluajoilta kaipuu matikantunnin sanallisiin ja muropaketin takaa löytyviin kompakysymyksiin? Tähän arvoitukseen vastaus on tietenkin sarjan tunnelma, maailma sekä hahmot, joten on syytä tarkastella Uteliasta kylää erityisesti näiden ansioiden valossa.

Luonteeltaan Professor Layton and the Curious Village on perinteinen etsiväseikkailu. Professori Hershel Layton sekä tämän nuori avustaja Luke Triton saapuvat omalaatuiseen St. Mysteren kylään selvittämään arvoitusta, jonka ratkaisijalle on luvassa edesmenneen paronin valtava perintö. Kultaisen Omenan nimellä kulkeva mysteeri kietoo ympärilleen omituisia tapahtumia, ja edetäkseen syvemmälle salaperäisessä tarinassa joutuvat Layton ja Luke tuon tuosta ratkaisemaan kyläläisten heille esittämiä visaisia pulmia. Alkuasetelman tekee kiehtovaksi heti ensisilmäyksellä sen visuaalinen ulkoasu: pelaajan astuessa St. Mysteren kylään teleporttautuu hän automaattisesti keskelle kuvitteellisen eurooppalaisen maan historiaa, jonka voisi kuvitella sijoittuvan saumattomasti rinnakkain esimerkiksi Bellevillen kolmosten kanssa.

Tyylitelty graafinen ilme luokin ison osan kokonaisviehätyksestä, sillä piirrostyyli henkii kaikessa semiretroudessaan kaikkia niitä lapsuuden lempikirjoja, joiden takaa paljastui ranskalaisia piirtäjiä (sekä koukeroisia nimiä kuten Jean de Brunhof). St. Mysteren kadut ovat kapeita ja mutkittelevia, puodit pieniä ja kodikkaita, paronin kartano yltäkylläinen – veden ympäröimä idylli tuntuu lähes täydelliseltä. Keskellä harjakattoja kohoaa kuitenkin monikerroksinen, mielikuvituksellisen luonnonlakeja rikkoen rakennettu torni, joka luo kummallisen synkeän ilmapiirin muuten niin kodikkaan oloisen kylän ylle. Ja mitä kummittelee puolestaan teljetyssä puistossa, jonka sisältä löytyy hylätyn huvipuiston jäänteet maailmanpyörineen päivineen? St. Mystere kutsuu pelaajansa tutkimaan, ja tutkittavaa riittää aina toreilta viemäreihin asti. Kyseessä on silti pikkukylä, joten toiminta keskittyy tiiviille alueelle, onnistuen pitämään tunnelman tiiviinä. Väripaletti on pehmeä ja sävyt enimmäkseen murrettuja.

Hahmosuunnittelu noudattaa samaa linjaa, ja on toinen vahva kulmakivi yleisilmeen luomisessa. Itse professori Layton on silinteripäinen, teetä siemaileva herrasmies, hänen assistenttinsa Luke taas poikakirjoista tuttu, nuori ja innokas oppipoika. Stereotypioilla siis mennään, mutta toteutuksensa ansiosta hahmot eivät tunnu kuivan kliseisiltä: päähahmoihin on helppo kiintyä, ja pisteenä i:n päälle heidän ääninäyttelijänsä tuovat aivan oman viehätyksensä hahmojen olemukseen. Täydellisen englantilaisen herrasmiehen täydellisen englantilaisen aksentin vastaparina Luken puheessa on 11-vuotiaalle pojalle ominaista alaluokan vivahdetta. Hauskaa kyllä, hahmolla on eri ääninäyttelijä niin US- kuin UK-versiossakin, joista jälkimmäinen kuulostaa ehkä hieman liiankin nuorelta (tällä kertaa anka kallistuu siis jenkkiversion ja Lani Minellan puoleen, vaikka oikeasti amerikkalainen onkin). Sympaattinen hahmosuunnittelu ei toki rajoitu vain näihin kahteen, vaan St. Mysteren kylä on täynnä persoonallisia ja aseistariisuvia tuttavuuksia, kuten parrakas, pienikokoinen Matthew-hovimestari, naisista alati hermoileva Gordon, omituinen Stachenscarfen sekä alati eksyksissä ja kymmentä eri kieltä sekaisin puhuva Pavel.

Peliin sävelletty musiikki tukee tapahtumia loistavasti. Sekä St. Mysteren teema että About Town siivittävät seikkailua kylällä pyöriessä, The Looming Tower ja Deserted Amusement Park puolestaan auttavat sisäistämään tunnelmanvaihdoksia tavalla, joka on pahaenteisen sijaan kaihoisa. Varsinkin tarinan kaaren huomioonottaen tämä sopii pelin yleisilmeeseen täydellisesti, sillä musiikki vivahteineen luo tunteen vääjäämättä katoavasta maailmasta, joka piileskelee ensisilmäyksellä eloisan kylän takana. Jos pimpelipompeli tai haitarimusiikki (Amélie miehille!) eivät nappaa, voi kokemus toki olla päinvastaisesti myös kivulias, mutta ankan kohdalla Layton on niitä harvoja DS-pelejä, jossa volyyminappulaa ei tule väännettyä ennen pitkää nollille tai renkutukset pyöri päässä huonossa mielessä vielä tuntienkin jälkeen pelaamisesta (katson sinua, Puzzle Quest).

Viime kädessä kaikki kulminoituu kuitenkin siihen tärkeimpään eli tarinaan. Juoni avautuu hitaasti, mutta loppua kohden narut solmiutuvat yhteen ja paljastavat uuden puolen St. Mysterestä, joka onnistui koskettamaan ainakin ankaa. Vaikka kovin monimutkaiseksi tai korkealentoiseksi ei juoni ehdi polveutua, saa se välittämään hahmoista sekä kylästä itsestään. Paroni Reinholdin rakkaus tytärtään kohtaan on universaali ja toimiva teema, jonka ympärille muut tapahtumat nivoutuvat yllätysmomentteja kaihtamatta. Huumoria ei ole unohdettu; yksi Laytonin viehättävimpiä piirteitä on sen kyky ammentaa häpeilemättä stereotyyppisestä dekkariperinteestä aina repliikkejä myöten, mutta keinotekoisen sijaan tarina toimii eräänlaisena tribuutin ja parodian välimuotona. Lopputulos voisi olla vaivaannuttava, mutta sitä se ei onneksi ole, sillä peli ei ota itseään liian vakavasti. Sivupuhteenaan pelaaja voi esimerkiksi sisustaa Luken ja Laytonin hotellihuoneita sijoittamalla sinne puzzlepalkintoina löytyneitä huonekaluja, ja näiden kommentit ovat aina viihdyttäviä ja herttaisia.

Ei siis ole ihme, että tällä reseptillä rakennettu sarja on poikinut niin monta jatko-osaa. Yksityiskohtainen, elävä maailma ja hippunen omalaatuisuutta vievät pitkälle, joten kunhan anka pääsee seuraaviin osiin käsiksi, selviää varmasti kuinka pitkälle pelin charmi kantaa. Odotukset ovat toki korkealla, sillä kakkososassa voi treenauttaa hamsteria ja yhdistellä teelaatuja, ja The Unwound Futurin, taannoinen mainos puolestaan osoitti, kuinka helposti oman sisäinen kiljuvan faninsa voikaan herättää jo ajatuksella live action -Laytonista vaikkapa TV-sarjan muodossa. Haaveilla saa aina!

4 kommenttia

  1. Katselimpa tuossa pari päivää sitten The Lost Futuren (tai miksi sitä sainoisikaan) trailereita, kun Eric PowerUpin arkoista nousi kiinnostus.

    Ja halu päästä pelaamaan näitä pelejä nousi pohjamudista sinne jonnekin missä on otsonikerrokset ja näin.

    Olisi tarkoituksena saada jostain käsiini nyt kun ehtii.
    Tuo live-action näytti myös loistavalta! 😀


    • Itse aloitin nyt Pandora’s Boxin ja odotukset sen kuin kovenevat koko ajan että millaista kehitystä on luvassa kun sarja jatkuu!

      Jos tuollainen TV-sarja/leffa/muumikä oikeasti olisi, katsoisin kyllä…


  2. Onpa tullut kuultua kehuja pelistä, mutta vielä en ole kovien hintojen takia ostanut yhtäkään. Valinnanvaikeuskin on, Laytoneita oli enemmän kuin odotin.
    Mistäköhän pelistä kannattaisi aloittaa?


    • Itse ehdottaisin aloittamaan ihan tästä ensimmäisestä, eli Curious Villagesta. Tämä siksi, että jatkossa tulee vastaan tuttuja hahmoja ja edeltäviin tapahtumiin voidaan viitata, joten kronologisessa järjestyksessä pelaamisesta ei liene ainakaan haittaa. (Osa myöhemmistä osista sijoittuu sarjan omalla aikajanalla Curious Villagea edeltävään aikaan, mutta englanniksi jo julkaistut kolme peliä seuraavat toisiaan normaalisti.)



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: