h1

Assembly Summer 2009: Seminaariraportti

5 marraskuun, 2010

Assembly Summer 2009: Seminaariraportti

Assembly Summer 2010 -seminaariraportti saa takaperoisessa järjestyksessä jatkoa pikakatsauksesta viime vuoden Assemblyjen seminaaritarjontaan, joiden muistiinpanot kaivoin vihdoin esiin muun rojun seasta. Vuonna 2009 anka istui lauantain aikana yhteensä kolmella luennolla, joiden aiheet vaihtelivat luovuudesta säveltämiseen ja jopa oman peliyhtiön perustamiseen, joten skaala oli ainakin monipuolinen. Jälkikäteen ajateltuna nähtävää ja kuultavaa olisi varmasti ollut enemmänkin, mutta jo nämä kolme esitystä herättivät mielenkiinnon seurata jatkossakin Assyjen seminaareja. Luvassa siis katsaus luentoihin Creativity and Art, Symphonic Shades: from a game console to a symphonic orchestra sekä Confessions: Starting your own game company.

Creativity & Art
Olivier Bechard

Ranskalaisen Olivier Bechardin luento lupaili virikkeitä oman luovuuden kanavoimiseen. Noin puoli tuntia kestäneen esityksen aikana käytiin läpi määritelmiä, ongelmanratkaisua sekä erilaisia lähestymistapoja kehitysprosessiin. Luovuuden lähtökohtia mietittiin esimerkiksi assosiaation (pääasiallisena aivojen prosessina) että imitaationkin näkökulmasta (kenellä paukkuu nyt mimesisteoriat päässä, käsi ylös!), iskostaen kapteeni itsestäänselvyydenkin uhalla luovuuden taiteen keskiöön. Luovaa ongelmanratkaisua Bechard kuvaili jotakuinkin sanoilla ”luovuudella ei tarvitse olla nimellistä arvoa, luovalla ongelmanratkaisulla sitä vastoin kyllä, jotta sitä voisivat arvostaa kaikki he, joita tämä ratkaisumalli hyödyttää”. Se, mitä tämä ’arvo’ käytännössä voisi Bechardin mielestä olla, ei selviä ainakaan muistiinpanoista, joten näitä sanoja onkin hyvä pyöritellä jälkikäteen.

Uusia tuulia omiin töihin Bechard kehotti metsästämään kahdelta eri inspiraation tasolta: oman aiheen sekä jonkin sitä sivuavan alan piiristä. Ajatus ei tietenkään ole mitenkään mullistava tai edes uusi, sillä eri taidemuodot ovat aina olleet omiaan inspiroimaan toisiaan: kirjallisuus musiikkia, musiikki kuvataidetta, kuvataide kirjallisuutta jne. Ohje on vanha ja toimiva syystä, mutta herättää toisaalta myös ajatuksen siitä, miksei virikkeitä voisi löytyä myös monitasoisemmin omien mielenkiinnonkohteiden yhtymäkohdissa? Koska Bechard esittää mielikuvituksen olevan aina suoraan verrannollinen jo tietämäämme (esimerkkinä lohikäärmeet, jotka koostuvat niistä eläinten osista joita tosielämästä joka tapauksessa löytyy), olisi luonteva johtaa tätä ajatusta ylipäätään siihen suuntaan, että mitä laajempi ymmärrys ympäröivästä maailmasta, sen monipuolisempi mielikuvitus. Kuinka odottamatonta olisi löytää uusia näkökulmia demoihin, pelintekoon tai vaikkapa sarjakuvan piirtämiseen omasta leipomis- tai autonrassausharrastuksesta?

Aivomyrskyilyssä ja erilaisten ajatuskarttojen teossa Bechard mainitsee kognitiiviseen kartoituksen, jossa erillisiin kuviin keskitytään uusien assosiaatioiden löytämiseksi ja päämääränä on supistaa kuva peruselementteihinsä. Luennon lopulla Bechard muistutti, että muiden töiden tutkimisesta huolimatta omassa taiteessa keskeisintä on aina tekijä itse, eli omat kunnianhimot ja tunteet joita teoksen kautta pyrkii kanavoimaan – minkä pitäisi olla viime kädessä se, jonka vähintään soisi toisia kiinnostavan ja tekevän taiteesta erityistä. Kuten arvata saattaa, tähän n. puoleen tuntiin ei mahtunut kovinkaan paljon uutta ja maailmaa mullistavaa informaatiota, mutta se toimi reippaana muistutuksena erilaisista lähtökohdista joita kannattaa halutessaan lähestyä esimerkiksi luovan blokin yllättäessä.

Symphonic Shades – from a game console to a symphonic orchestra
Jonne Valtonen

Luvassa olevista seminaareista Jonne Valtosen Symphonic Shades oli se, mitä anka henkilökohtaisesti odotti etukäteen eniten: videopelimusiikin sovittamista orkestraalimusiikiksi? Kyllä, kiitos! Kyseessä oli siis luento, jossa käytiin läpi pelimusiikin orkestraatiota sekä sovittamisprosessia sinfoniaorkesterille ja jopa kuorolle, mikä ymmärrettävästi vaatii perehtyneisyyttä molempiin aloihin. Taustana käytettiin Symphonic Shades -konserttia, joka pidettiin Saksassa vuonna 2008 ja johon Valtonen sovitti yksitoista ja orkestroi neljätoista kappaletta Chris Hülsbeckin musiikkiin pohjautuen. Kokonaisuudessaan luento oli erittäin mielenkiintoinen ja mukaansatempaava, sekä havainnollistavien esimerkkiensä puolesta myös oikein hyvin toteutettu.

Heti alkuun päästiin sukeltamaan termistöviidakkoon, sillä terminologia on aina yksi suurimmista ongelmista eri ihmisten kanssa työskennellessä: Valtonen painotti etteivät sovittaminen (arranging), instrumentaatio (instrumentation) ja orkestraatio (orchestrating), tarkoita alkuunkaan samaa asiaa. Sovittamisesta on kyse silloin kun alkuperäisen kappaleen rakenteeseen kosketaan esimerkiksi sävellajia muuttamalla, instrumentaatioon puolestaan lukeutuu oikeiden instrumenttien valitseminen midiversion pohjalta. Orkestraatiosta huolehtivan työhön taas sisältyy eri instrumenttien välisen tasapainon säätely, jotta kaikki komponentit ovat korvin kuultavissa. Orkestroija usein informoi muusikoita heidän ’merkityksestään’ kyseisessä kappaleessa, ja saman henkilön harteille jää myös keksiä kuinka toteuttaa vaikkapa pedaaliääni toisilla instrumenteilla täysin erilaisessa kontekstissa, tekstuurista puhumattakaan.

Alustaa vaihdettaessa alkuperäisteos täytyy tietenkin saada toimimaan uudessa kontekstissa, sillä suora adaptaatio ei välttämättä toimi tai ole edes kovin kiinnostava. Valtonen itse suositteli erottelemaan kappaleesta tärkeimmät osiot, sekä ajattelemaan musiikkia kuin omanaan: rakenteen uudelleenjärjestely nielee huomattavasti vähemmän aikaa kuin alkuperäisen uskollinen henkiinherätys. Variaation tutkiskelemisesta tuskin on haittaa, sillä eri sovittajat toteuttavat asioita eri tavoin; pelin itsensä tarkastaminen vaikkapa Youtubesta on myös hyödyllistä. Jotkut videopelisäveltäjistä tuntuvat Valtosen mukaan unohtavan, että midiympäristön ulkopuolella instrumentteja soittavat oikeat ihmiset, joten tosimaailmassa sovittajan tulee antaa musiikille enemmän aikaa hengittää. Myös kapellimestarin rooli voi olla merkittävä (Valtonen kuvasi tätä samanaikaisena ”tuottajana ja livemiksaajana”), sillä tämä vaikuttaa oikeaan tempoon ja erilaiset ’esteettiset’ näkemykset musiikin suhteen loogisesti saavat aikaan erilaisia lopputuloksia.

Confessions: Starting your own game company
Jussi Laakkonen

Assemblyjen toinen pääjärjestäjä ja Everyplayn perustajajäsen Jussi Laakkonen puolestaan piti informaation- ja huumorintäytteisen luennon niinkin vaatimattomasta aiheesta kuin oman peliyhtiön perustamisesta. Vaikka luento olikin toteutettu varsinkin visuaalisen antinsa puolesta paljolti kieli poskessa, jäi siitä käteen paljon mielenkiintoisia pointteja sekä faktaa kyseistä alasta. Jos esityksen aihe kiinnostaa erityisesti ja viime vuoden Assyille ei tullut ehdittyä, löytyvät slaidit edelleen myös täältä.

Aiheeseen hypättiin pohtimalla –ja hyvästä syystä– ensin kysymystä Miksi. Miksi kukaan haluaisi perustaa oman peliyhtiön? Mikä ajaa tavallisen pulliaisen ottamaan taloudellisen riskin ja pykertämään pystyyn yrityksen? Ymmärrettävästi alaa kohtaan täytyy löytyä intohimoa, kenties jopa turhautumusta siihen kuinka ”kukaan muu ei osaa tehdä asioita oikein”, sillä maailman muuttaminen on aina ihan hyvä lähtökohta. Jotkut haluavat peliensä kautta saada ihmisiä tuntemaan ja kokemaan asioita, toiset taas lähestyvät bisneksen perustamista kuin seikkailuna. Joka tapauksessa on tärkeä pitää mielessä, ettei rikastuminen käy yhdessä yössä, jos rahaa ylipäätään on koskaan edes satamassa tilille. Your first idea will suck, get over it and get going, Laakkonen totesi ja muistutti, että esimerkiksi Flicker aloitti alunperin MMO:na.

Vaikka nöyrä aloitus on aina perusvahva optio, on tärkeää etsiä mahdollisuuksia: viime aikoina sosiaalisista peleistä (sosiaalisilla verkostoitumissivuilla kuten Facebookissa) on sukeutunut yllätyshitti, ja Angry Birdsin tekijät voivat paukutella henkseleitään jopa Justin Bieberin fanittaessa kyseistä puzzlepeliä. Tällaisten pelien kohdeyleisö on Laakkosen mukaan suurempi kuin kaikilla tämänhetkisillä videopelikonsoleilla yhteensä, joten mistään pikkunäpertelystä ei ole missään nimessä kyse! Myös kasuaalipelit nostettiin esille, mutta niiden pohdittiin joko vähitellen tekevän kuolemaa tai muuntautuvan jo edellämainituiksi sosiaalipeleiksi, ja vaikka Laakkonen kielsi mobiilipelien olevan aina ja ikuisesti pelkästään hanurista, on sillä alalla vaikea erottautua. Mitä core gameihin eli OIKEISIIN PELEIHIN tulee, takaa nettiyhteisö jatkuvuutta, mutta konsolipuolelle on huomattavasti vaikeampi änkeä mukaan. Viimeisenä optiona Laakkonen mainitsi myös ns. funwaret, opetuspelit, uudet domainit ja asiakkaat, sekä pelimekaniikat ei-peleihin liittyvillä aloilla, joiden toimivuutta ei tosin ole onnistuttu vielä erityisemmin todistamaan.

Idea ja lupaava markkinarako ovat aina alku, mutta enemmänkin maratoni kuin pikajuoksukilpailu. Laakkonen painottaa sekä toteutusta että osaavia ihmisiä, ja hyvästä syystä: yhteistyökumppaneiden tulee olla niin hyviä että he OSAAVAT KÄVELLÄ ILMASSA. Multiclassaaminen on tärkeä kyky, jotta saadaan aikaan enemmän vähemmällä; henkilöstöpuolesta on hyvä saada remmiin jengiä, jotka vihaavat myymistä vähemmän kuin nälkäkuolemaa, ja yksi totaalinen urpo voi tuhota pahimmillaan koko firman. Kaikki suunnitelmat ovat joka tapauksessa vain arvauksia, suunnitteleminen on oleellista mutta samanaikaisesti turhaa, sillä sopeutuminen uusiin tilanteisiin on sitäkin todennäköisempää ja tärkeämpää. Tähän sisältyy myös asiakaskehityksen tärkeys: toteutuksen täytyy soveltua ja sopeutua asiakkaiden vaatimuksiin. Ja kun kaikki tulee joka tapauksessa kestämään odotettua kauemmin ja rahaa palaa, joten mistä arabikolikoita sitten revitään? Omista säästöistä, ystäviltä ja perheeltä, maagisilta lahjoittajilta, julkaisijan ennakoista… Raha-asiat ovat omiaan romuttamaan palavan idealismin tai intohimon alaa kohtaan, joten työn ollessa jatkuvaa vuoristorataa on elintärkeää että mukaan lähdetään oikeista syistä, Laakkonen muistutti lopuksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: