h1

Sailor Moon: Another Story

2 heinäkuun, 2010

Sailor Moon: Another Story (SNES)
Wiki

Lyhyesti: Kuun nimessä parannan sinut rakkaudellani, Antero

Anka heitti päässään kuvainnollista kolikkoa siitä, kirjoittaako kuriositeettiin Sailor Moon RPG:stä vaiko Magic Knight Rayearth RPG:stä. Taikatyttöjen pelimittelön voiton veivät kuitenkin planeettojen prinsessat, sillä juonellisesti SM:AS tarjoaa muutakin kuin kierrätystä alkuperäisteoksensa tarinasta. Tässä mielessä se onkin lisenssipeliksi mielenkiintoinen, vaikka vaatii pelaajaltaan hieman perehtymistä taustoihin – tosin herää kysymys, kuka Sailor Moonin maailmaan sijoittuvaa pelaisi, ellei sitten pesunkestävä Sailor Moon -fani itse? Anka ei tietenkään omista taipumuksistaan mitään uhkailematta myönnä, mutta esittelee silti mielellään erään eriskummallisimmista jrpg-kokemuksistaan miesmuistiin.

Sailor Moon: Another Story sijoittuu teoriassa S-kauden lopun jälkeiseen aikaan, mikä tarkoittaa sitä että kehissä on läjä materiaalia sarjan alkupuolelta, mutta toisaalta SuperS- ja Stars-kausien happoiluista tuttuja paikkoja ja lärvejä ei päästä näkemään. Ei sillä, tärkein on kuitenkin mukana, eli sailor senshejä juoksee nilkoissa aina Sailor Saturniin asti (joka tosin alkuperäisjuonelle vielä semiuskollisesti muuntautuu väliaikaisesti vauvasta lapseksi ja takaisin pelin tarinaa varten). Pelin oman kaanonin sisällä Death Bustersien jälkeinen rauhan aika rikkoontuu, kun tulevaisuudessa syntyy kähinöintiä: Apsu-niminen täti avokaulaisessa mekossa kokoaa ympärilleen lauman teinejä, jotka ovat syystä tai toisesta katkeroituneet Kristallitokion kaduilla ja haluavat anastaa Kristallitokion kuningattaren maagisen hopeakristallin. Parhaiten tästä ilmeisesti suoriutuu matkustamalla menneisyyteen eli sarjan nykyisyyteen läimimään kalalla vielä teini-ikäistä Usagia (eli tulevaisuuden Kuningatar Serenityä) sekä muita sailor senshejä eksoottisissa maisemissa, sillä aikajatkumo_hommat ovat aina olleet sarjassa keskeisessä osassa.

Pintapuoliseltahan konsepti kuulostaa ja sitä se olisikin, ellei matkan varrelle oltaisi ripoteltu kaikenlaista jännää tekemistä kuten –yllätys yllätys– mystisiä taikakalun osasia, kroonisesti vuoteenomaa Mamorua ja roppakaupalla vanhoja naamoja. Miksi kehitelläkään sen kummemmin uusia vihollisia (päähenkilökastia peilaavia nemesiksiä lukuunottamatta), kun vanhatkin pelittävät vielä ihan moitteettomasti? Tarinaan on siis kaivettu aikajatkumon heittelehdinnän ansiosta yksi jos toinenkin jo kertaalleen niitattu kaveri, jotka kellistyvät suhteellisen kepoisesti eeppisyysfaktoreista huolimatta. Plussaa toki siitä, että esimerkiksi Mistress 9:ä ja Black Ladya vastaan pääsee mittelemään ihan henkilökohtaisesti, mutta pari pahisua jää harmittavan yhdentekeviksi sellaiselle, jonka sivistyksessä on animejakson mentäviä aukkoja. Monella tapaahan Another Storyn herjataan olevan erityisesti Sailor Moon -mangalle uskollinen, mikä on niinikään omaperäinen valinta; animesta mukaan on tosin tästä huolimatta rantautunut mm. Rein fanipoika #1, pitkätukkahippi Yuuichirou.

Another Storyn keskeiseksi piirteeksi nousee sen taistelusysteemi, vaikka suoranaisesti se ei mitään maailmaa mullistavaa tarjoakaan. Tytöille suunnatun lisenssipelin väännöksi se on silti ilahduttavan yksityiskohtainen, ja tarjoaa löytämisen riemua uusien kykyjen ja ryhmähyökkäysten muodossa. Kerrallaan taistelussa kun voi olla yhteensä 5 (!) tätiä, mikä mahdollistaa kerralla koko inner- tai outer senshi -köörin tapittamisen ruudulla. Ah autuutta! Another Story nimittäin tarjoaa sen, mihin anime ja manga yhdessä eivät koskaan täysin pystyneet: massiivisiin joukkotuhohyökkäyksiin, jossa vihollista voi … rankaista monen planeetan nimissä samanaikaisesti. Link Tech -hyökkäykset tuovatkin mieleen Chrono Triggerin, sillä erikoishyökkäyksiä voi kehitellä kahden, kolmen tai viiden hahmon välille, eri kombinaatioiden mahdollistaessa ymmärrettävästi eri tuloksia (ja varsinkin elementaaleja). Kun päähahmoja kaiken lisäksi löytyy tuo ruhtinaallinen kymmenen kappaletta (Chibi Moon mukaanluettuna), voi uskoa ettei ainakaan heti iske kyllästyminen erilaisten yhdistelmien kokeilemisessa. Tästä on ankan elämän pienet ilot tehty!

Hahmoilla on tietysti myös omat erikoishyökkäyksensä, jotka ammentavat uskollisemmin alkuperäisestä sarjasta. Kaikki nämä kuluttavat EP-pisteitä (kristalleja?), jotka kuitenkin palautuvat joka taistelun jälkeen. Tämä on kätevää, kun haluaa lähinnä testailla eri kykyjä sen pahemmin taktikoimatta – ja taktikointia pelissä harvemmin tarvitaankaan, kun homma välillä leviää reisille ja välillä taas … no, leviää johonkin aivan toisaalle. Joko nimittäin missasin jotain hyvin kryptistä taistelusysteemin hienosäädöistä (rivitystä lukuunottamatta, sillä saa olla aika tatti ettei sen merkitystä hiffaa), tai sitten peli trollasi tämän tästä 6-0: silloin tällöin aivan tavallisissakin taisteluissa vihollinen pyyhki senshillä jos toisella lattiaa jo ensimmäisellä vuorollaan, kun taas yhden levelupin jälkeen pahikset ottivat lukua pahemmin kuin yhdenkään FFX:n overkillin tuloksena. Yleiseksi vitsiksi nousikin savestate-xiittaus (joo ei tätä peliä kuulkaas ilman emulaattoreita englanniksi pelata), eli muutamassa pomotaistelussa edestakaisin rämppäys vuorojen välillä yhden hyökkäyksen tappaessa koko tiimin kertalaakista, toisen taas tehdessä damaa noin 1% HP:sta. Ankan eräs kaveri aikanaan myös teippasi sinitarralla hyökkäysnappulan näppiksestä pohjaan Sailor Mercuryn Sveitsi-seikkailuiden aikana, kun tavallinen rivivihollinen ei tuntunut kuolevan edes kymmenen minuutin mätkimisestä. Uusiin alueisiin astuminen onkin aina jännittävä hetki, kun vastaan voi tulla aivan mitä tahansa. Tällaista lisää!

Pientähän tämä thällainen kuitenkin on, kun toisaalla on tarjolla jännitystä ja suuria tunteita… noin niinkuin tarinallisessa muodossa. Tavallaan. Kerronnan kannalta on vitsikästä, että toiminnan taso kasvaa pienistä selkkauksista (jalokiviliikkeen ryöstö!) isompiin, jopa eeppisiin mittasuhteisiin (maat ja tantereet jyrisevät, aikajatkumot paukkuvat ja niinpoispäin) – aivan kuin alkuperäisessä sarjassa, siis. Etsiessään Mamorun parantavaa Barazuishou-kristallia inner seshit pääsevät myös loistamaan soolona, vieraillessaan niinkin kuumissa turistikohteissa kuin Kanadassa, Nepalissa, Turkissa ja jo mainitussa Sveitsissä. Paikasta kuin paikasta löytyy vierelle tietysti myös kaksilahkeinen, jotka kumma kyllä tuntuvat muistuttavan kovasti Prince Endymionin entistä suojeluskaartia. Manga-alert ahoy! Tämä tarinallinen lisä on ihan hauska juuri siksi, ettei inner senshien sekä Shitennoun välille suunnitelluista romansseista ole juurikaan todisteita jälkipolville Naoko Takeuchin alkuperäisiä suunnitelmia, yhtä artbookkuvaa ja paria mainintaa lukuunottamatta. Myös Phoboksen ja Deimoksen läsnäolo on yksi ilahduttavista pikku yksityiskohdista, joita sekaan on ripoteltu. Sivuhahmojen bongauksessa voikin viettää pienen iltapäivän, eli Sailor Moonin maailma on tuotu peliin kompaktina mutta käsinkosketeltavan tuttuna ja turvallisena.

Sailor Moon: Another Storya on vaikea suositella oikein kellekään muulle kuin sarjan faneille, sen verran horinoista menee ohi ilman pohjatietoja, mutta rpg-kokeiluna se voi toki olla mielenkiintoinen kelle tahansa. On vierähtänyt kieltämättä useampi vuosi siitä kun anka viimeksi peliä hakkasi, joten kuka tietää, ehkä taistelusysteeminkin kutkuttava salaisuus on tähän mennessä jo ratkennut. Yksi persoonallisemmista lisenssiväännöistä se silti eittämättä on joka tapauksessa, ja olisi paha väittää etteikö tällaisen taikatyttösarjan taisteluihin paneutuminen henkilökohtaisesti (kuolkaa kurjat kuolkaa, ottakaa vähän Deep Submergeä) herättäisi vähintään pienimuotoista hekumaa parkiintuneemmassakin pellessä. Kun tappelun tuoksinassa voi jopa henkilökohtaisesti muuttaa Sailor Moonin Super Sailor Mooniksi (ja Chibi Moonin Super Chibi Mooniksi!), ovat laatukokemuksen komponentit hyvin kasassa. Lisätään mukaan ihan ok söpöstelygrafiikka ja kiitettävä määrä pelitunteja, niin viis heikkouksista ja takaisin Kanadan metsiin tai Tokion kaduille mömmöjä mättämään!

Screenshotit fantasyanime.com

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: