h1

Darkwing Duck

4 kesäkuun, 2010

Darkwing Duck (NES)
Wiki

Lyhyesti: LET’S GET DANGEROUS

Ankkateemalla (ja Disney-lisensoinneilla) jatketaan lapsuuden pelien parissa, tällä kertaa vuorossa Darkwing Duck tai kotoisammin Varjoankka. Vaikka Taikaviitta vie voiton naamioitujen vesilintujen sarjassa, liimasi Varjoankka ala-asteikäiset lärvit silti television ääreen aikana jolloin piirrossarjat olivat rautaa ja videokasetit mantelimassasta – käsittämättömän tarttuvalla tunnusmusiikilla saattaa ehkä olla jotain osuutta asiaan. (Ok, ottakaa myös alkuperäinen animaatio, mutta hollanniksi.) Itse sarjaakin nostalgisemmaksi osoittautuu silti siitä väännetty NES-peli, johon liittyy myös traumaattisia muistoja: mitä tapahtuu, kun kasibittinen musiikki vie mennessään, mutta isoveli ei arvosta simultaanikaraokea? Varjoankka: syypää perheväkivaltaan jo vuodesta 1993.

Varjoankkaa tuntemattomille tiedoksi: hahmo niputetaan löyhästi osaksi muuta Disneyn ankkajatkumoa jakaessaan seikkailunsa Heimo Huiman, Ankronikasta tutun Roopen nakkikoneen kanssa. Anteliaiden höyhenpulsareiden lisäksi ei URHO SORSIMOLLA (…mikä nimi) ole pahemmin Ankkalinnan vastineittensa kanssa yhteistä, vaan hänen vapaa-aikaansa verottaa ankarasti öiset viuhahtelut naamiosankarina violettiin viittaan ja kyseenalaiseen lierihattuun kääriytyneenä. Pelin juoni noudattaa samaa, enemmän tai vähemmän yhdentekevää kaavaa: kaupunki vaarassa noes, ja kohta suhataankin ankkalentsikalla viuh vauh kentästä toiseen mättämään turpaan Särkänniemen pieneläintarhan edestä räpyläjalkaisia ja muita elukoita. Kentät vaihtelevat katumaisemasta viemäriin ja metsiköstä luksusristeilijälle, ja jokaisen lopussa odottaa mikä muukaan kuin tohtori Wily ärhäkkä pomo. Näistä henkilökohtainen lollero-suosikkini on ihmissusi… siis Susiankka, joka täysikuun kadotessa pilveen muuntautuu kädet ilmassa edestakaisin juoksevaksi rimppakinttupiripääksi. Yeaaaahh

Darkwing Duck on siis hyvin tyyppivarmaa tasohyppelyä, jonka suurin vaihtelun aihe on kerättävät erikoisesineet sekä niistä saatavat ammukset. Vaikeustasoltaan peli ei ole välttämättä paljon esimerkiksi Ducktalesia ja vastaavia kummoisempi, ja kenttiä on jälleen kourallinen. Suurta ragea joissain päin inter netsiä on herättänyt Varjoankan kyvyttömyys ampua samalla kun suojaa itseään viitalla vihollisten kudeilta, mutta en itse ole edes jälkikäteen emulla pelatessani osannut polttaa hihoja samasta aiheesta. Jos jossain kirosanoja on lennellyt, liittyvät ne pomoihin, kuten viemärissä flubbereita viskovaan limalasseen (Litkuliini, vitsi nää nimet on pro) sekä koko pelin viimeiseen pahikseen, Teräsnokkaan: JOS SE HEMMETIN METALLILEVY LENTÄÄ VIELÄ KERRAN PÄIN NAAMAA NIIN TUNGEN SEN POIKITTAIN SINNE MISSÄ EI KANAT KAAKATA, tai siis ihan yksinkertaisiahan nämä tasohyppelypelleilyt kyllä. Anteeksiantamaton ohjaus on omiaan luomaan tunnelmaa kun Megaman Varjoankka loikkii yli hengenvaarallisten kuilujen Ankkalan viemäriverkostossa, ilmeisesti kaupunki kärsii rikollisjengin lisäksi myös pahasta doliini-ongelmasta.

Etenemisjärjestyksen voi jälleen valita itse Heimo Huiman ehdottelemista menomestoista, joiden läpäiseminen avaa tien uusiin kenttiin. Kuten aina, pääasiallinen syy suunnata yhtään mihinkään on sen BGM, ja kuten jo johdannosta käy ilmi, on musiikki ollut aina oleellinen osa myös Varjoankan kokemusta. Jo tunnari asettaa riman korkealle, sillä harva asia kuulostaa huonolta kasibittiseksi rendattuna, mutta miten onkaan alkuperäiskappaleiden laita? Capcom toimittaa onneksi jälleen, sillä vaikka Ducktalesin sisältämiä ajattomia helmiä ei joukosta kenties löydykään, on soundtrack täynnä mielenkiintoisia löytöjä kaikki tyynni. Mukana on hieman yksinkertaisempia rymistelyjä kuten Megavoltin (Megavolt) ja Litkuliinin (Liquidator) teemat, jo koukuttavammat Susiankan (Wolfduck) ja Teräsnokan (Steel Beak) BGM:t, sekä aktiiviseempaan kuunteluun kelpuutettavat Kaakattimen (Quackerjack) sekä Moliartyn kappaleet.

Täydet pisteet kotiin tällä kertaa kuitenkin vie Puskajuuren (Bushroot) teema, joka nostaa pintaan vahvoja muistoja hetkeen eläytymisestä ja rasittavasta hoilottamisesta. Ja mitäpä siihen sen enempää sanomaan, tarttui lapsena ja tarttuu edelleen, ehkä siksi että kappale on monella tapaa yhtä kerrasta kalloon -toimiva kuin itse tunnusmusiikkikin. Suurempi yllätys sen sijaan vanhoja biisejä hamutessa oli törmätä pelin loppumusiikkiin, joka itse Darkwing Duckissa jää kovin lyhyeen – Varjoankka ajaa motskarillaan koomisesti kiveen ja tarina saa ansaitsemansa sarjakuvamaisen päätöksen, mutta vasta kunnolla ending themeä kuunnellessani huomasin miten toimivan tunnelmallinen kappale on kyseessä. Myös bonuskentän musiikki on riemastuttavan polveileva ja kokeilullinen kaikessa pirteydessään, ja sitä on helppo jäädä kuuntelemaan pitkiksikin ajoiksi. On oikeastaan aika hassua, että samaan peliin mahtuu sekä muutama kympin suoritus että aivan totaalinen rimanalitus, mitä musiikkiin tulee: pelin pomoteema nimittäin on juuri niin tyhjänpäiväinen itseään toistava renkutus kuin pelimusiikki keskinkertaisimmillaan voi olla.

Lyhyesti sanottuna Darkwing Duck ei pelillisesti kenties ole koskaan tarjonnut mitään sellaista, jota ei jo monipuolisemmin olisi voinut Megamanien puolelta kaivaa, ja ankkoja kaipaavalle on aina olemassa Ducktales jatko-osineen. Keskivahva paketti hyvistä grafiikoistaan huolimatta olisi varmaan omalla kohdallani (no niitä ankkoja lukuunottamatta) vaipunut unohdukseen ilman vahvaa musiikkitarjontaa. Jos Darkwing Duckin voisikin tiivistää lapsuuden kokemuksena yhteen mielikuvaan, olisi se jo alussa mainittu tilanne, jossa anka kerta toisensa jälkeen tempautuu veljensä pelaamista seuratessaan ulisemaan musiikin tahdissa, kunnes lentää niskaperseotteella ulos huoneesta. Onneksi itsekseen pelatessa kukaan ei enää rankaise spontaanista luovuudesta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: