h1

Työn alla: osa 2

20 maaliskuun, 2010

Viimeisen kuukauden aikana anka on palannut jo kertaalleen pelattujen pelien pariin, edennyt hitaasti mutta varmasti aiemmin aloitetuissa peleissä sekä hypännyt uutuuttaan kiiltelevään hype-kelkkaan, joka tunkee naamalle niin telkkarista kuin kadunvarsillakin kissankokoisin mainoksin. Vapaa-aikaa on tosin syönyt kiitettävästi kaikki turhantarpeellinen opiskelupelleily, joten pientä kevään suvantokautta lienee ilmassa paria poikkeusta lukuunottamatta. Luvassa siis mietteitä tällä hetkellä eräistä työn alla olevista peleistä, olkaa hyvä!

Final Fantasy XIII: Viitisen tuntia takana, eli alun sietämätön ”when in doubt, press A” -helvetti jotakuinkin jo ohi. Choo choo lineaarisuusjuna sen kun puuskuttaa eteenpäin, mutta taistelusysteemi on onnistunut vakuuttamaan tarpeeksi homman vaikeuduttua ja nopeuduttua jotta touhu on oikeastaan aika hauskaa ja paikoitellen hyvällä tavalla hektistä. Hahmot ja tarina tähän mennessä aika evvk Sazhin minichocoboa lukuunottamatta, mutta mitään sykähdyttäviä tunne-elämyksiä nyt ei anka tältä peliltä olekaan hakemassa. Positiivinen yllätys tähän mennessä silti kaikkien haukkujen jälkeen.

The World Ends With You: eli pitkän tauon jälkeen ylimääräisten salaisuuksien ja pinssien/tavaroiden masteraaminen alkoi kutsua uudelleen toden teolla, ja peli sai uutta eloa kupeisiinsa. Itseään toistavat viholliset ottavat edelleen päähän enemmän kuin laki sallii ja mitään oikeaa järkeä tässä pakkogrindaamisessa ei tietenkään ole, mutta mielummin vanhoja pomoja tappaa ultimate-vaikeustasolla tylsyyteensä kuin lukee esimerkiksi tentteihin. Myös erittäin toimivaa junamatkaviihdettä, vaikka vierusmatkustajilta saa toisinaan outoja katseita sohiessaan intensiivisenä DS:n ruutua.

Hotel Dusk: Room 215: Jostain käsittämättömästä syystä anka ei etene tämän kanssa kuin sporadisissa kymmenen minuutin sessioissa, vaikka itse pelissä ei mitään vikaa olekaan (ja paljon suosituksia/painostusta sen läpäisemiseen on sivutahoilta ilmennyt, krhm). Vaikka normaalisti anka rakastaa kyseistä genreä, voi puhuvien päiden seuraaminen olla tällä hetkellä liian tl;dr kun vapaa-ajalla pitäisi muutenkin lukea sataamiljoonaa eri teosta. EHKÄ KESÄLLÄ

Bayonetta: Duh. Vastapainona ylläolevalle, Bayonettaan ei tunnu kyllästyvän kirveelläkään. Ehkä kevään ankara opiskelutahti tarkoittaa että anka luonnostaan hakeutuu hektisen Turpaan vaan ja onnea -pelirintaman pariin? Sellaista se elämä joskus on.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: