h1

Tomb Raider II

15 maaliskuun, 2010

Tomb Raider II (PS)
Wiki

Lyhyesti: Vauhdista kielekkeeseen kiinni tarttuminen on ihan helppoa, hei!

Tomb Raider II ei kenties ensimmäisenä tule mieleen kun aletaan listaamaan tunnelmallisia ja immersiivisiä pelejä, mutta tarkemmin katsottuna olisi hämmästyttävää jollei se ankan kohdalla tälle listalle silti kuuluisi. Kerran jos toisenkin olen avautunut tunnelmanimikkeiden ympäristöstä, arkkitehtuurista sekä niiden merkityksestä, mutta nämä seikat (ja kenttädesign yleensä) korostuvat erityisesti pelissä, jossa puolet ajasta kuluu kengänpohjia kuluttamalla ja epäinhimillisiin koloihin kiipeilemällä. Tomb Raider II onnistuu siinä missä seikkailupelin pitäisikin, eli saamaan tappavista lasinpalasista ja kepukalla huitovista korstoista huolimatta pelaajansa toivomaan olevansa itse Laran tohveleissa edes ohikiitävän hetken ajan. Ja mikäs siinä, kuka ei haluaisi etsiä jadelohikäärmeitä, ajella botskilla Venetsiassa tai vetää turpaan barrakudoja?

Legendaarisen supertikarin perässä tällä kertaa seikkaileva Lara latoo peruskortit aika hyvin pöytään jo ensimmäisessä kentässä Kiinan muurilla: maasto koostuu käytännössä läjästä kuutioita, jotka on spraymaalattu eri tekstuurein kuvastamaan esimerkiksi vuoristoa. Ratkaisu on kuitenkin kuvaustaan onnistuneempi, sillä tasoloikkamaiseksi äityvä pelimekaniikka näyttää parhaat puolensa pelaajan kyetessä tulkitsemaan ympäristöään sekä keskittyä olennaisimpaan eli etsimään erilaisia kulkureittejä. Vaikka eteen tunkee jos jonkinlaista villielukkaa jo tässä vaiheessa, huomaa pelaaja Laran saavan kulkea suurimman osan ajasta rauhassa paikkoja tutkien. Alusta lähtien pelaaja paneutuu siis hahmonsa shortseihin ja kokee olonsa vähemmän Duke Nukemiksi ja enemmän Indiana Jonesiksi, mikä on tällaisen pelin kontekstissa vain positiivista – vaikka reisitaskupistoolit ovat muotoutuneet yhdeksi Laran tärkeimmistä tavaramerkeistä niiden kahden muun lisäksi, ei pelin pääpointti ole ammuskelussa vaan vangitsevassa ja mukaansatempaavassa seikkailumeiningissä.

Puskasta päälle änkevät viholliset on toki rakennettu omaksi osakseen kokonaisuutta, josta parhaimmillaan (pahimmillaan?) tulee jotakuinkin paranoidi survival horror -olo. Tämä nivoutuu nimittäin olennaisesti yhteen pelin äänimaailman kanssa: taustaääniä säästellään, jolloin kaikki muutokset lähiympäristössä rekisteröityvät pelaajan päässä lyhyemmällä viiveellä. Kauempana muriseva koira tai kovaa ja korkealta kiljuva kotka ovat tämän lajin iisimmästä päästä, kun taas yllättävä musiikkipläjäys muskelimiehiin törmätessä voi säikäyttää yhtä paljon kuin itse urpoihin törmääminen. Näppärällä väistelyllä viholliset eivät edes tarjoa kovin kummoista uhkaa (noh, liekinheittimet ja sammakkomiehet erikseen), mutta alituinen varpaillaan olo on osaltaan tunnelmaelementti pelaajan tietäessä että yksikin avattu luukku seinässä saattaa vapauttaa muutaman uuden leikkikaverin (sitä mitä nämä lukkojen takana hampaisiin asti aseistautuneena ovat tähän asti tehneet, lienee pelin suurimpia mysteerejä). Musiikkia käytetään muuten epämääräisen hermostuttavaa tausta-ambientia lukuunottamatta säästeliäästi eikä ääniefekteillä pyritä säikyttelemään, mutta niiden säännöstely saa silti toisinaan kämmenet hikoilemaan kun pitäisi päätellä odottaako etäämmällä rottia vai Toni Tiikeri. Oman mainintansa ansaitsevat tietysti myös Laran omat sensuellit äännähdykset ja korinat, kuten aina ilahduttava AHAA nyt säästän rahaa arvotavaroita löytäessä.

Palataksemme takaisin tärkeimmän eli seikkailuelementin pariin, TRII vie Laran maailman eri kolkkiin ja jopa merenpohjaan. Tapahtumapaikkojen vaihtelu on merkityksellistä yleisfiiliksen kannalta, sillä sen ansiosta pelaajaa kiinnostaa pyrkiä jatkuvasti eteenpäin ja nähdä mitä seuraava nurkkahuone tai luolasto tuo tullessaan. Könyäminen ja oikean reitin löytäminen onkin kaiken a ja o: kutkuttavimpiin kokemuksiin lukeutuu vaikkapa se tunne, kun joutuu luisumaan alas kielekettä kohti jotain suurta ja tuntematonta. Koska ansoissa ja äkkikuolemissa ei säästellä, on refleksinopeus valttia ja uuden tutkiminen aina samanaikaisesti sekä jännittävää että hieman pelottavaakin. Mielenkiintoisissa puitteissa löytämisen riemu ja kenttädesigniin tutustuminen sivuuttavat kuitenkin epävarmuuden, sillä Lara reagoi notkeasti kaikkiin komentoihin ja omaa yli-inhimilliset voimat sekä kestävyyden. Pelituntuma tuskin veisi mukanaan yhtä paljon ellei päähahmo liikkuisi niin saumattoman täydellisesti, oli kyse sitten sivuhypyistä, kiipeilystä, sukeltamisesta tai kattokruunussa roikkumisesta.

Nämä puolet toteutuvat hyvin käytännössä esimerkiksi heti Venetsiaan saavuttaessa. Anka on henkilökohtaisesti kyseiseen kaupunkiin sijoittuvien missioiden kenttädesignien suuri ystävä, sillä erilaiset parvekkeet, markiisit, tiiliseinät, ikkunanpuitteet ja katonreunat kutsuvat häikäilemättömästi ottamaan kaiken irti Laran fyysisistä kyvyistä. Rakennuksia halkovat kanaalit ja muut vesiväylät houkuttelevat samoilemaan todellisesta juonesta tai etenemisestä viis veisaamatta, sillä ankan tekisi mieli tehdä loputtomiin uhkarohkeita superhyppyjä ja voltteja katonrajassa kuin köyhän miehen Mirror’s Edgessä konsanaan. Sisältä rakennukset ovat usein kolkkoja ja huonekaluja saa hakemalla hakea, mutta tukirakenteissa kiipeily pitää otteessaan (mitä korkeammalla, sen parempi). Hyvänä kakkosena tulee myös Venetsiasta löytyvä vanha oopperatalo, jonka arkkitehtuuriset ratkaisut kiehtovat omituisuudellaan: tämänkin läävän pohjalta löytyy loputtoman oloinen allasrakennelma. Korkeat katsomot verhoiluineen ovat tyylille uskollisia, ja synkistä nurkista säntäävät viholliset korostavat paikan aavemaisuutta entisestään.

Aavemainen meno vallitsee myös Maria Doriassa, haaksirikkoutuneessa laivassa jossa osa ajasta juoksennellaan kirjaimellisesti katossa. Vaikka suurin osa ajasta vietetäänkin ruumassa laatikoita työnnellen ja vedellen, tulee loistoristeilijää muistuttavassa hylyssä myös kiitettäviä Titanic-hetkiä kun tarpeeksi syvälle kaivautuu. Veden alla vietetään huomattavia määriä aikaa, ja onkin suoranainen meriitti että TRII on edelleen niitä harvoja pelejä joissa anka ei täysin vesikenttiä/osioita vihaa. Uiminenkin kun luonnistuu Laralta kuin … no, vettä vain, enkä usko koskaan kyllästyväni siihen hetkeen jona Lara tippuu niin korkealta että alkaa kirkua, vain lätsähtääkseen turvallisesti pinnan alle. Takaisin luonnon helmaan palataan lopulta Tiibetissä, josta löytyy niin munkkiluostaria kuin leijuvaa saarta, mutta tylsimpiä kentistä lienevät teknologiakeskuksiin sijoittuvat ravaamiset joissa perinteiset ruosteiset avaimet vaihtuvat avainkortteihin ja viholliset voi bongata jo kilometrin päästä. Hei, haluan takaisin järjettömiin korkeuksiin temppuilemaan, en metsästämään sammakkomiestä harppuunapyssyllä!

Vaikka Tomb Raider II vie mukanaan tunnelmallaan jo sellaisenaankin, olisi ankasta hauska räätälöidä itselleen siitä level editorilla versio jossa kaikki kahdella jalalla tepastelevat vihut olisi korvattu puzzleilla tai vaikka aikahaasteilla. Uzilla naamaan ampuminen on toki hauskaa ja jamppojen väistely takaperinvolteilla ketterää, mutta loppujen lopuksi on aika tylsää löytää vaikkapa laivan hylystä toinen toistaan äkäisempiä kaljakavereita, sen sijaan että kyseisiä paikkoja voisi tutkia niiden oman merkityksensä vuoksi. Piilotettuja aarteita? Salahuoneita? Kyllä kiitos – nyt Lara voi etsiä joka kentästä kolmea lohikäärmettä, mutta ne ovat lähinnä sivuosassa muun ohella. No, ehkä juuri tästä syystä kulutin joskus älyttömän määrän aikaa treenimoodissa Laran kartanolla erilaisiin paikkoihin mönkien (ja Laraa mielikuvituksellisista kulmista tapattaen), sillä loppupeleissä seikkailun ja könyämisen aikaansaama tunnelmallisuus on se, mikä yhä edelleen saa ankan pelisormet syyhyämään kun tulee puhe teksturoitujen kuutioiden päälle kiipeilystä.

Pientä pelleilyä unohtamatta, tietenkin.

kuvat Katie’s Tomb Raider Screenshots -sivusto

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: