h1

Anka editorial: Pika pika pika a.k.a killassa on tunnelmaa

10 maaliskuun, 2010

Anka editorial: Pika pika pika a.k.a killassa on tunnelmaa
Wiki

Lyhyesti: Muistojemme necrot heiluvat ajan tuulessa

Kun television kukkahattutätiohjelmissa jaksetaan kerta toisensa jälkeen kauhistella MMORPG:iden demonisen addiktoivaa sekä reaalimaailmasta disintegroivaa vaikutusta nuorten puhtoisiin sieluihin (no, ehkä toiseksi eniten FPS:ien jälkeen), on vertauskohdaksi aina muistettu nostaa aiheelle jo lähes synonyymiksi muodostunut World of Warcraft. Kroonisesta kitsaudesta kärsivä anka ei onneksi koskaan joutunut tälle nimenomaiselle mieron tielle, mutta tarrautui puolestaan yhtä vahvasti vastikään julkaistun Guild Warsin otteeseen – myöhäisteini-iässä Guild Wars dominoikin ankan laadukasta elämää siinä määrin, että lukion matikantunnit kuluivat leppoisasti erilaisia 4v4 tai 8v8 buildeja vihkon takasivuille suunnitellessa. PvE:n laadukkuutta (tai sen puutetta) tästä obsessiosta ei kuitenkaan voi syyttää, sillä alusta alkaen GW houkutteli puoleensa nimenomaan PvP:n takia; osaa näistä kokemuksista onkin tullut jo sivuttua erikseen tiimipelaamisesta kertovassa editorialissa täällä, joten tässä artikkelissa paneudutaan puolestaan kiltaelämän iloihin, kiroihin sekä soveliaaseen määrään naamapalmuilua.

Alkuperäinen kilta rakentui sillä perinteisellä tavalla, eli jo olemassaolevan kaveripiirin ympärille. Ensimmäiset pari kuukautta kuluvat aina hahmoluokkiin tutustumisessa sekä näiden kykyihin hapuilevasti totuttelemisessa, joten vielä tässä vaiheessa PvE:n merkitys oli korostuneemmassa asemassa yleisen opettelun kautta. Tähtäin oli silti asetettu lähtökohtaisesti korkealle: kykyjä hankittiin ja treenattiin jotta niitä osattaisiin aikanaan käyttää PvP:ssä, AI:ta vastaan tappeleminen oli kevyttä sparraamista tulevaa varten. Itse asiassa suurin osa ajasta taisi kulua erilaisten missioiden suorittamiseen pelkissä kalsareissa juosten sekä naispuolisten elementalistien screenshottailemiseen erilaisista moneyshot-kuvakulmista. Oma henkilökohtainen missioni oli yrittää soluttaa mahdollisimman moneen cutsceneen silloinen supersympaattinen lemmikkivillisikani, jolla oli paha tapa möyriä ruudulla kesken dramaattisten kohtausten (suosittua oli toki myös herättää necromancerilla pipona kavereita kuolleista vihollisista, jotta kymmenpäisestä laumasta saisi tilanteisiin vähän lisätunnelmaa).

Kun vihdoin kuitenkin koitti aika tavoitella Vakavaa Kilpauraa™, joutui noin kuudesta hengestä koostuva kilta ensitöikseen pohtimaan itselleen tarttuvaa nimeä. Näihin liittyvistä seikoista vähäpätöisin ei ole tietenkään itse killan tagi, jonka nelikirjaimisuutta haluttiin hyödyntää mahdollisimman mielikuvituksellisesti: lopullinen valinta oli [POKE] (jonka suomenkieliset konnotaatiot tosin eivät kansainvälisessä killassa olleet pääsijalla). Poke nimittäin viittasi –arvasitte kyllä– Pokemoniin, eikä vain nimellisesti, sillä teema liittyi oleellisesti myös yhteen kaikista toimivimmista härnäysstrategioista mihin olen itse moninpeliurani aikana törmännyt. Ideana oli antaa jokaiselle pelaajalle oma pokemon, jonka tyypillisiä äänteitä tämä sitten itse pelissä (tiimi- tai kiltataistelu) käyttäisi julkisella puhekanavalla reagoidakseen vastustajien horinoihin, niin hyviin kuin huonoihinkin. Konsepti kuulostaa käsittämättömän taukilta paperilla ja käytännössä, missä piileekin sen perimmäinen kauneus; ensinnäkin, Pokemonin mukaan nimetty kilta tai tiimi herättää monessa aluksi epäuskoa (mikä hemmetin peelotiimi tää nyt on), sitten paisuteltua itsevarmuutta (kyllä mää nyt tällaset weeaboot hoitelen vaikka silmät sidottuna) sekä lopulta malttinsa menettämistä, kun lopputulos ei vastaakaan omia ennakko-oletuksia (mitä helvettiä mähän otan näiltä pelleiltä turpaan, wut hapun). Äkkiä julkinen puhekanava täyttyy raivoisasti näppikseen hakatuista ”fucking pokefags” -kommenteista, joihin on joka kerta yhtä palkitsevaa vastata maailman parhaalla piilovittuilulla ”Psy aye aye?” ennen kuin molemmat tiimit teleporttautuvat omiin kiltamajoihinsa tai areenataistelujen tapauksessa Areenalle.

Mistään täydellisestä tappokoneryhmästä ei ankankaan killan kohdalla toki alusta lähtien ollut kyse. Vaikka kavereiden kanssa pelaaminen on hauskaa, on tasapainoisen ja ennen kaikkea kilpailukykyisen killan treenaaminen edes Heroes’ Ascentia varten vaikeaa, kun sen rajalliset jäsenet asuvat ympäri maailmaa eri aikavyöhykkeillä. Käytännössä tämä tarkoitti lisäveren rekrytoimista [POKE]n riveihin Guild Warsin syövereistä, eikä tätä lausetta varmaankaan tarvitse kovin paljon pidemmälle jatkaa ennen kuin asiaan perehtyvät näkevät itsestäänselvän ongelman kirkumassa rivien välistä: suurin osa Guild Warsin pelaajista, kuten minkä tahansa pelin pelaajista, on nimittäin armottomia riemuidiootteja, joiden takia jo alussa mainittu Tiimipelaamisartikkeli on ylipäätään päivänvalon nähnyt. Varsinkin pelissä joka painottuu moninpelaamiseen (lukeehan se jo nimessä, haloo?) on suhteellisen masentavaa törmätä kerta toisensa jälkeen yksilöihin, joita yhteen hiileen puhaltaminen ei käytännössä voisi vähempää kiinnostaa. Koomisimpia tapauksia edusti mm. henkilö, jonka joka toinen lause koostui sanoista ”i’m an 18 yr old ayzn girl hee hee” ja toinen ”can u gief any stuff???”. Surullista kyllä, tähänkin lankaan joku haksahti ennen kuin killan perustaja havahtui potkimaan ko. persoonallisuuden ulos porukasta.

Hyvän tiiminjäsenen kuvaileminen vaatisi vähintään oman editorialinsa, mutta lyhyesti sanottuna täydellistä sellaista ei ole olemassakaan. Yksi on kyvyiltään hyvä mutta sosiaalisesti rajoittunut, ei ota vastaan neuvoja tai komentoja eikä kommunikoi ryhmän kanssa; toinen on tunnollinen, seuraa sovittua strategiaa mutta kompastelee tilanteen vaatiessa äkillisiä, omia päätöksiä. Kolmas on tasapuolisesti hyvä sekä tiimissä että yksilönä, mutta provosoituu auttamatta vihollisten vinoiluista: yksi tällainen kaveri oli siviilissä hersyvän hauska, mutta monen muun teini-ikäisen tavoin repi pelihousunsa vähintään kerran päivässä ja syyti painokelvottomuuksia vastustajalle tuon tuosta (eli ok, ihan kaikissa tilanteissa pokemonmetodi ei pitänyt kutiaan). Koska taisteluissa tuli pelattua mitä erilaisimmissa kokoonpanoissa, varmasti jokainen sai vuorollaan kokea miltä tuntui olla ryhmänsä heikoin lenkki – kieltämättä tällainen toisinaan kirpaisee kun parhaansa tehtyään saa paskaa niskaan, mutta se kasvattaa myös luonnetta ja harjaannuttaa omaa taktista silmää, terveisin ”olihan siinä ideanpoikasta sijoittaa spirit ennakoidusti kauemmas taistelun todennäköisen kulkusuunnan reitille, mutta siinä vaiheessa kun posse jaksoi löntystellä paikalle oli se jo aikaa sitten kuollut”.

Matka kohti Hall of Heroesia tai kiltaportaan huippua ei siis ollut missään nimessä esteetön, mutta sitäkin antoisampi. Kun killassa alkoi olla tarpeeksi porukkaa jotta kellonajasta riippuen saattoi logata sisään ja löytää luotettavaa peliseuraa, myös yleinen asenne muuttui kunnianhimoisemmaksi ja pelaaminen organisoidummaksi. Samojen naamojen kanssa päivästä toiseen harjoittelemisesta oli konkreettista hyötyä oppiessaan tulkitsemaan näiden pelityylejä ja hiomaan yhteistä tekniikkaa. Guild Wars onkin edelleen peli josta anka on saanut kaikkein vahvimmat onnistumisen tunteensa moninpelaamisen saralla, sillä vaikka jatkuvan tasapainon etsiminen kanssapelaajista on aikaavievää ja toisinaan käsittämättömän turhauttavaa, toimiessaan saumattomasti vain harva asia palkitsee yhtä voimakkaasti kuin virheettömästi yhteen pelaava tiimi. Hyvässä porukassa jopa turpaan ottaminen voi olla pelillisesti motivoivaa, kovaa porukkaa vastaan vääntäessä nippanappa-voitot tai -häviöt kun ovat yhtä hauskoja tietäessään antaneensa itsestään kaikkensa. Erilaiset moninpelimuodot ja -haasteet takasivat vaihtelua, ja vaikka tavoitteet olivat siis alusta lähtien korkealla, mistään ryppyotsaisuudesta tai pelkästä suorittamisesta ei ollut kyse – vain tätä etsivät kiltalaiset painelivat usein oma-aloitteisesti ulos ovesta ymmärrettyään että tosissaan pelaamisen ei aina täydy olla vakavaa tai egojen kaksinkamppailua. Näinä päivinä ankan täydellinen viikonloppu koostuikin usein persikkajääteestä, paistetuista nuudeleista katkaravuilla sekä kuuden tunnin PvP-maratoneista lauantain ja sunnuntain vastaisina öinä.

Ei sillä, kyllä rasittaviakin taisteluita mahtui tusinaan kolmetoista, vaikka jälkikäteen niille on helpompi nauraa. Yksi henkilökohtainen turhautumus maximus liittyi areenataisteluun jossa molempien tiimien kaikki muut jäsenet ottivat lukua ankaa ja vastustajan spedeä lukuunottamatta. Koska kyseisellä saarikartalla oli nokkelan pelaajan mahdollista vältellä toisia lähes loputtomiin erilaisten ympyrää kiertävien reittien ansiosta, päätti vastapuoli kokeilla väsytystaktiikkaa eli saada toisen tiimin turhautumaan päättymättömään jahkailuun kunnes tämä quittaisi ja antaisi luovutusvoiton. Tällaista peliähän eivät pelaa kuin vamukkimuumit, joten vikkelänä rangerina anka oli varma että ennemmin tai myöhemmin saisi jallitettua karkuun pinkovan idarin joka tietyin väliajoin yritti painostaa joukkuettamme lopettamaan suosiolla. Noin 20-30 minuutin tunnollisen takaa-ajon jälkeen kuroutui kantomatka hetkellisesti kiinni sen kriittisen parin sentin verran jotta cripplaavat nuolet vihdoin osuivat ko. urpoon ja päättivät tämän lassevirenit siihen paikkaan. Kirosanatulva oli armoton, mutta tästäkin tarinasta opimme että lopussa kiitos seisoo, vaikka kiitosta saisikin aikansa jahdata ympäri trooppista saarta.

Pelletaktiikat olivat ja ovat varmasti edelleen syynä suurimpaan osaan turhautumisesta PvP:n suhteen. Pelin juuri ilmestyttyä myös into etsiä sen mahdollisia hyväksikäyttökeinoja oli monella korkealla, ja hyvin pian esimerkiksi akronyymi IWAY (I will avenge you) muodostui omaksi kirosanakseen yhtenä buildeista joilla pomminvarmasti saattoi teurastaa vastapuolen yksinkertaisella Warrior/Ranger kombinaatiolla. Lemmikkien hyväksikäyttämisen mahdollisuudet huomattiin myös necromancerien parissa, joten yhdessä vaiheessa oli enemmän sääntö kuin poikkeus löytää taisteluista tiimejä jotka pyrkivät helppoon voittoon toistamalla yhtä ja samaa tekniikkaa kerrasta toiseen. Vaikka tämän kaltaisten ’hyväksikäyttöjen’ valvominen on pelin kykyjä nerfaavien tahojen kontolla, on epätasapainoisuuksien sokea toistaminen enemmän tylsää kuin epäreilua; omaa osaamistaan ei voi koskaan täysin hahmottaa jos pelaa buildilla jota vastaan kaikki muut kyvyt ovat voimattomia pelaajan omista skillzeistä riippumatta. Jatkuvassa muutoksen tilassa pyörivät buildit olivat huomattavasti mielenkiintoisempia siksi, että niiden hiominen, yhteensopivuuksien testailu ja kantapään kautta oppiminen oli yksinkertaisesti hauskaa, ja kaikki tämä muuttui käytännössä turhaksi astuessaan jälleen yhtä kloonibuildia vastaan itse taistelussa. Mutta jokainen tyylillään, Sagat kiittää jne.

Ajat kuitenkin menevät eteenpäin ja asiat muuttuvat, joten anka ei syystä tai toisesta ole nyt koskenut Guild Warsiin useampaan vuoteen. Toisinaan tulee kieltämättä ikävä äärimmäistä häröilyä ja palkitsevaa moninpelaamista, eikä ole kiveen kirjoitettu ettei anka jonain päivänä palaisi vielä kyseisen pelin pariin. Toisten hehkuttaessa esimerkiksi WoW-eventtejä, pintaan nousee lukemattomia muistoja eri kiltalaisten kanssa könytyistä Halloween/Joulu/Muumikä -eventeistä, joiden pariin saattoi aikaeroja huijatakseen rynnätä vaikkapa kesken koulupäivän muutaman kurpitsapään takia. Sosiaalista aspektia ei tällaisiin tietenkään voi tyhjästä kehittää eikä hyvää pelitiimia kovalla tahdolla taikoa, joten ankan kulta-ajat Guild Warsin parissa saattavat olla auttamatta jo takanapäin ihan oman mielenterveyden vuoksi. Observer moden pariin sen sijaan on välillä tuntunut pientä vetoa, kuin muistojen verestämiseksi ja lisäversioiden uudistusten paikantamiseksi. Jospa se GW-kärpänen vielä sittenkin purisi uudelleen…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: