h1

Kirby’s Adventure

2 maaliskuun, 2010

Kirby’s Adventure (NES)
Wiki

Lyhyesti: Kukaan ei vihaa Kirbyä, ei edes jos Kirby syö sun safkat

Jokin aika sitten anka joutui elämän suurten kysymysten ääreen, kun tämän veli aiheellisesti tiedusteli syytä Kirbyn puuttumiseen NES-peleistä kertovien nostalgia-artikkelien joukosta. Suuri vääryys täytyy siis mitä pikimmiten korjata, sillä Super Mario Bros. 3:n lisäksi Kirby tuo jo nimenä mieleen lukemattomia herkkiä hetkiä NES-kasetin pohjaan puhaltelun ja ohjaimen kouristuksenomaisen puristamisen parissa. Yksinpelinä Kirbyyn ei välttämättä liity yhtä riemastuttavia muistoja sisarusten välisestä pyhästä vihasta, mutta tästä huolimatta se on vähintäänkin yhtä oleellinen osa ankan lapsuutta kuin turtlesfiguurit ja lämpimät voileivät. Kirbyn ikuisen viehätyksen voikin tiivistää muutamalla Sanalla, ja nämä sanat ovat suoraviivaisuus, simppeliys ja söpöys. Tittidittiditti ti dittiditti dii

Kirbyn seikkailut alkavat King Dededen pöllittyä Tähti_Kepukan, sillä tämäkös Dream Landin asukkaita ottaa pannuun: unta ei saa eikä zombeilusta edes aivoja, joten Kirbyn harteille jää haalia tähtitikun palaset kasaan ja palauttaa ne Unisuihkulähteelle rauhan ja rakkauden nimissä. Seitsemän maailman ajan erilaiset mömmöt ja löllöt yrittävät parhaansa mukaan estää Kirbyn etenemistä, mutta nokkelana poikana Kirby on aina yhden askeleen edellä ja kykenee anastamaan näiden voimat imaisemalla ne loputtomaan kitaansa. Tätä Kirby’s Adventure onkin kaikessa yksinkertaisuudessaan: uusien kykyjen etsimistä, vihollisten nieleskelyä ja salaisuuksien penkomista toinen toistaan värikkäämmissä kentissä. Kirbyn pirteys ja näennäinen lapsenomaisuus kaiken maailman piikkikuolemista ja painivyötiäisistä huolimatta lienee se piirre joka pentuna erotti sen kaikista mahdollisista tusinatasohyppelyistä; vanhemmalla iällä osaa arvostaa myös jokseenkin toimivaa ohjaustarkkuutta ja pelimekaniikkaa, vaikka lievää ajan patinaa ja randombugeja matkasta löytyy aina.

Erilaisten kykyjen etsiminen ja niillä leikkiminen on toki edelleen pelin janottavin suola ja kiintopiste: tyyli on vapaa mutta aina suloinen. Jokaiselle löytyy Se Kyky joka parhaiten omaan pelityyliin natsaa ja jolla söpöt pikkuviholliset ottavat lukua, oli se sitten perinteisempi SWORD, kolmen hitin ihme MIKE tai vaikkapa tyylikkään tappava PARASOL. Myöhemmin kielitaidon kartuttua on tullut revittyä huumoria mm. Kirbyn muuntautumiskyvystä elämän murjomaksi CUTTER:iksi, mutta vuosi toisensa jälkeen eri skillzit jaksavat ilahduttaa yksityiskohtaisuudellaan. Taitojen kuningas lienee edelleen U.F.O. joka niputtaa yhteen niin laaseria kuin superhyökkäystä, mutta mikään kyky ei ankan mielestä silti ole täysin voittamaton – omien refleksien kämmimisellä menettää supertaidot parissa sekunnissa osuessaan yhtä lailla pahnaiseen lintuun kuin loppupomoonkin. Varsinkin veden alla (suoranaisia vesikenttiä Kirbystä ei onneksi löydy, kiitos ja kunnia olkoon jugurttijumalan) skillit hukkuvat silmänräpäyksessä, joten huomion herpaantumisesta sakotetaan. Kauaskantoista ongelmaa ei ehdi peruskentissä syntyä tarjolla olevien kykyjen kirjon ansiosta, mutta erilaisia salaisuuksia haaliessa hatuttaa kieltämättä menettää se yksi skilli jota tähtikuvioisen sienen löytämiseen vaaditaan.

Vaikeustasoltaan Kirby oli aikanaan aika ideaali nuoruuspeli, sillä peliä ei ole turhalla haasteella tai edes pituudella normiversiossaan pilattu. Keskimääräinen pomo itkee armoa muutamasta hitistä ja normikentän pituudeksi tulee pahimmillaan pari minuuttia, mutta touhun nopeatempoisuus ei toisaalta haittaa niin kauan kuin salahuoneiden etsiminen saa palaamaan takaisin samoihin maisemiin. Erilaiset pomot palkitsevat maailmojen lopussa: alun Leningrad Cowboys -puusta sadistiseen rullaluistelijataiteilijaan Kirbypomot ovat persoonallinen joukko spedejä joista osan kanssa mättäminen on suorastaan hauskaa (Sun and the Moon), osan taas… häiritsevää. Valehtelematta anka voi nimittäin paljastaa nelosmaailman kyklooppiukkospilven antaneen jonkinasteisia ahdistuskohtauksia skidinä, sillä paniikinomainen pomppiminen ylöspäin yhdistettynä pilven SYYTTÄVÄÄN SILMÄÄN oli kunnon painajaisfodderia omana aikanaan, ja vitoskentän puimuripelle aiheutti klaustrofobisia tunteita moukaroimalla sekä maata että juoksuttamalla sivusuunnassa ruutua. Miekkamiespomo edustaa vihollisten Sleek and Cool -kastia siinä missä erilaiset välipomot (pommiveljekset, vasaragorilla, supermursu jne) ovat kunnon henchman-kastia, eli nopeasti hoideltuja ja rasittava tavata aina uudelleen. Oikea meno siis kehissä!

Pelin pomokuningas on kuitenkin kiistatta King Dededen peittoamisen jälkipuinneissa selviävä TOSI PAHISU, jonka nitistäminen tuntui aidosti saavutukselta kaikessa elokuvamaisuudessaan: King Dededen mättämisen jälkeen rauha palautuu vain sekunneiksi kun jo pahaenteinen pallura paljastaa itsensä unilähteen uumenista, le gasp! Epätoivon hetkellä entinen ilkimys Dedede osoittaa oikeudentuntonsa ja sinkoaa Kirbyn tähtikepukoineen taivaankannelle tämän viheliään kutkakaunan litsaroimaan. Tästä alkanut pomotaistelu onnistui aikanaan olemaan aidosti kiehtovan pelottava eli jotain mielenkiintoisen ja hieman epävarmuutta herättävän välimaastossa: mystinen pallura muuttui tarpeeksi lämää otettuaan painajaisten kirjaimelliseksi manifestaatioksi, omituiseksi viittavampyyrivelhoksi jonka mahtavat Zumba-skillsit saivat tämän koko vartalon muuttumaan tornadoksi. Tähtikepukalla varustautunut Kirby oli toisaalta vähintään yhtä makea ilmestys singotessaan tähtiä tätä Tuntematon Uhkaa kohti, joten kyse on käytännössä kahden kovan taistelusta, joka päättyi itsensä kuun osittaiseen räjähtämiseen. Kovaa menoa kaivinkoneilla ja kuormureilla, osa 754 nyt DVD:llä!

Miehekkäiden asioiden hehkuttamisen jälkeen voinee luvan kanssa avautua niistä ällösöpömmistä piirteistä, eli siitä yksinkertaisesta faktasta että Kirby on aivan tuhottoman suloinen kaikissa mahdollisissa olomuodoissaan. Jos posket pullollaan lentelevä läski!Kirby ei saa hellyysaaltoa virtaamaan pelaajan läpi, viimeistään SLEEP-kykyä tositoimissa kokeileva Kirby alkaa lähennellä hampaita sulattelevan sokerista. Cowboyhattu päässä lännen kovinta pyssysankaria leikkivä Kirby esittelee muuntautumiskykyä, ja maailmojen väliset lyhyet väliosat kertovat tarinaa Kirbyn epäonnisista chillailuyrityksistä ja muista miniseikkailuista aseistariisuvan valloittavasti. Kirby on Kirby on Kirby vaikka voissa paistaisi, eikä näyttäisi tyhmältä tai oudolta edes Hitlerviiksissä. Tämän vuoksi onkin sääli että myöhemmissä olomuodoissaan Kirby on ankan mieleen aivan liian pinkki ja aivan liian kiiltävän italiaano, sillä NES:in Kirby’s Adventuressa Kirby on saavuttanut graafisen ilmeensä multihuipentuman jo alun lyhyessä animaatiossa. Presto, it’s Kirby!

Lopuksi se perinteinen mitä NES-peleihin tulee, eli musiikkiavautuminen: Kirby’s Adventuresta löytyy lukemattomia renkutuksia joita anka voi kuunnella jatkuvalla syötöllä niihin kyllästymättä, sillä niiden simppeliys alleviivaa Kirbyn tunnelmallisuutta aina rauhallisemmista raidoista nopean pirtsakoihin kappaleisiin – jokaisen päälle kuulee tietenkin mielessään lisäksi vihollisista lähteviä äänitehosteita ja osumista syntyviä pamahduksia. Vaikka sävellykset eivät sinänsä ole kovin kummoisia, onnistuu jokainen olemaan jollain tavalla omaperäinen ja muistettava, oli kyse sitten Orange Oceanin letkeästä merellisestä menosta tai Ice Cream Islandin hyperaktiivisesta jumputuksesta. Kaikkien kappaleiden ylle nousee kuitenkin yksi muiden joukosta: viimeisen maailman Rainbow Resort on yksi muistettavimpia kasibittisen biisejä joita ankan historiaan mahtuu, eikä se menetä vuosienkaan kuluessa tehoaan oli kyse sitten alkuperäisestä versiosta tai jostain lukemattomista fanien ”orkestraali”sovituksista, sillä kyseinen kappale suorastaan vaatii herkän massiivista versiota koko potentiaalinsa osoittamiseksi. Rainbow Resort on se kappale, jonka pariin anka voi edelleen palata rauhoittumaan tilanteesta riippumatta, ja lähes yksinään oikeuttaa Kirby’s Adventuren olemassaolon pelinä. Kirbyllä ei siis ole taustallaan helliä muistoja sisarustenvälisestä turpajuhlista, mutta nostalgiaa siitä löytyy sitäkin enemmän yksilötasolla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: