h1

River City Ransom (Street Gangs)

3 joulukuun, 2009

River City Ransom (NES)
Wiki

Lyhyesti: BIFF: BARF

Ankan muut kiireet alkavat vähitellen olla tältä syksyltä ohi, joten toivon mukaan voidaan mitä pikimmiten palata tavanomaiseen postaustahtiin eikä päivittämiseen kahdesti kuussa. Mikä olisikaan mielekkäämpi tapa sekä elävöittää blogia että juhlistaa alkanutta joulunodotusta kuin kruisailla alas muistojen kujia River Cityssä, tuossa teinijengien infestoimassa kasibittisessa kaupungissa? Street Gangsin nimellä Euroopassa julkaistu peli muodostuikin yhdeksi ankan ehdottomista lempipeleistä lapsuuden kultaisina ja mitä ilmeisimmin väkivallantäytteisinä vuosina. Alkuperäinen japaninkielinen versio on osa Kunio-kun -hahmon ympärille rakennettua tuotesarjaa, mutta siitä viis – ankan päässä nämä yrmyotsaiset jallet muodostavat aivan oman universuminsa, jossa ei pannukakuissa tai turparullissa säästellä

Juoneltaan RCR on sitä itseään: toisen päähahmon tyttöystävä on yllättäen traagisesti KIDNAPATTU, ja palauttaakseen tämän pyhälle paikalleen nyrkin ja hellan väliin on Alexin ja Ryanin (jotka erottaa toisistaan lähinnä t-paidan ja housujen värityksen perusteella, tai no on toisella tiukempi rasvaletti) tehtävä se mitä miehen on tehtävä, eli taottava muusiksi kaikki iholle pyrkivä, toisinsanoen 99% River Cityn väestöstä. Nämä arjen bruce leet kuuluvat nimittäin enemmän tai vähemmän pahamaineisiin katujengeihin, joiden päämäärä on niinikään estää sankareitamme löytämästä tietään sen Pahimmasta Pahimman Pahisun eli jo nimellään kauhua kylvävän Slickin luo. Matka on pitkä ja vaivalloinen, mutta onneksi sen varrelta löytyy käteviä ravintoloita, kirjakauppoja ja jopa sauna elämää helpottamaan.

Homma on toteutettu kaavoista parhaimmalla, eli luvassa on vaakasuunnassa katujen limboamista ja kaiken maastossa liikkuvan eliminoimista erilaisin lyönnein ja potkuin, akrobaattisia taidonnäytteitä, kuten roskiksella hakkaamista, unohtamatta. Perusjonnet kurmottavat mutaa helpommin, välipomot vaikeammin, ja onpa mukaan ympätty roolipelimäisiä sivumausteitakin hahmojen oppiessa kovempia kykyjä erilaisia kirjoja lueskelemalla. Raha on tässäkin tapauksessa valtaa: viholliset ripottelevat maallista omaisuuttaan mukaan poimittavaksi aina henkensä heittäessään, joten tunnollinen oman käden oikeus palkitaan jos ei kivinyrkkien salaisuuden ratkaisemisella niin ainakin reissulla hampurilaisbaariin.

Mikä sitten teki ja tekee edelleen RCR:stä niin timanttisen pelin? Yksinkertaisin vastaus tähän on kaksinpeli. Yksin pelattuna loputtoman identtinen vihollistulva voi tehdä touhusta helposti itseään toistavaa, mutta kaiken potentiaalisensa se repii itsestään kahden hengen bumrushaamisella. Vaikka kyseessä on käytännössä co-op -moodi, näkyy japaniversion ”pahimmat viholliset lyöttäytyvät yhteen mimmin pelastaakseen” -mentaliteetti siinä, että kaveria voi sekä takoa takaraivoon niin paljon kuin sielu sietää, että sniikisti varastaa tämän pieksemien vihollisten rahat. Ankan ja tämän isoveljen pelisessiot usein degenroituivatkin tyhjänpäiväiseksi toisen sabotoimiseksi, kun oli paljon hauskempaa ”vahingossa” heittää toista laatikolla. Toinen tapa ampua itseään jalkaan oli ottaa Kuoleman Kilpajuoksuja, joissa molemmat hahmot juoksevat supernopeudella ruudun eri korkeuksilla – harmi sille, jonka eteen osuu tietyömaa.

River City Ransomin toinen selkeä myyntivaltti on sen graafinen ilme. Hahmojen ilmeet, eleet ja yleinen reagointi turpaanvedolle on jotain niin käsittämättömän hauskaa, että peliä pelaa jo niiden itsensä vuoksi (kuten aikanaan myös Nintendo World Cupissa, mutta se on toisen ajan tarina). Hei, jos tämä peli ei haluaisi että hakkaan rautaputkella rumaa koulun kingiä, ei se olisi tehnyt niin koomisia niistä freimeistä joissa tämä kakoo kuoleman kielissä! Puolen ruudun ilmalennot ja ne kuuluisat viimeiset sanat ovat omiaan lisäämään silmittömän väkivallan viehätystä. Tosimiehen tarvikesettiä eli kättä pidempää löytyykin aina nyrkkiraudoista metalliketjuihin ja pyöränrenkaisiin. Kaikki tämä on toteutettu söpön kömpelösti mutta pelattavuudeltaan suhtkoht näppärästi, ja liikkeitä vahvistavat hilpeät ääniefektit kuten ainainen SUIH SUIH potkujen ja lyöntien kaverina. KYLLÄ NYT ON TUNNELMA KATOSSA, LUIGIKIN TIETÄÄ

Anka assosioikin RCR:n vahvasti lapsuuden tappeluhetkiin, niin todellisiin kuin virtuaalisiin, sillä kaikki mitä nuorempana tiesin väkivallasta opin River City Ransomista sekä Double Dragon II:sta. Eli selkeästi kaiken elämässä tarvittavan, aina naamapolvipotkuja myöten! Myös monipuolisen ruokavalion sekä kohteliaan pikaruokalakäytöksen tärkeys korostuvat tässä laatuteoksessa, puhtautta unohtamatta. Mutta älkää uskoko ankan sanaa siitä miten erityinen peli on kyseessä: Seanbaby’s River City Ransom Page summaa kaiken jälleen noin sata kertaa paremmin kuin itse pystyn. Tiivistettynä voi tietenkin lainata lausetta ”River City Ransom alone proves that humankind is worthy of going on”.

Lisäyksenä alkuperäiseen tekstiin voisin myös mainita (pienen ripityksen jälkeen, mikä todistaa että tämä peli on srs bsns myös ankan veljelle!) unohtamani tärkeän aspektin, eli musiikin. RCR on niitä pelejä, joiden kenttäbiisejä hoilaa mukana vielä konsolin suljettuaan, sillä renkutukset sopivat tilanteisiin kuin nyrkkirauta silmään. Jo title screenin tunnari kertoo selvästi musiikillaan, mistä on kyse – nyt ei turhia hannata, tiukkaa toimintaa luvassa! Toinen huomauttamisen arvoinen seikka on rpg-elementtien painottaminen, sillä selventämisen vuoksi mainittakoon että statsit nousevat kirjojen pläräämisen lisäksi ankaralla ruoan mässäämisellä – myöhemmin olen pitänyt samasta metodista esimerkiksi The World Ends With You:ssa.

Aina maistuu vohveli!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: