h1

Day of the Tentacle

21 syyskuun, 2009

day-of-the-tentacle-artworkManiac Mansion: Day of the Tentacle (PC)
Wiki

Lyhyesti: Tuntuuko koskaan siltä, että voisi suorastaan valloittaa maailman?

Nostalgisten pelien sarjassa on loogista siirtyä seuraavaan LucasArtsin seikkailupeli-klassikkoon, eli 1993 julkaistuun Day of the Tentacleen. Kuten moni varmasti muistaa, peli on löyhää jatkoa 80-luvulla ilmestyneelle Maniac Mansionille, joka oli niinikään nokkela seikkailu – DotT on kuitenkin kasannut ympärilleen huomattavasti legendaarisemman statuksen kiskaisemalla huumorin kunnolla kaakkoon absurdiudessa säästelemättä. Jos Sam & Maxilla on psykoottinen pupuaisapari, countrytähtiä ja maailman suurin lankakerä, on DotT:illa henkisesti epävakaa lääkiksenopiskelija, lonkeronmuotoinen USA:n lippu sekä hamsteri mikrossa. Mitä näistä nyt muuta saisikaan aikaan, kuin jotain hyvin muistettavaa ja lapsuudelle oleellista?

Day of the Tentacle kierrättää edeltäjästään Kahelin Kartanon ja sen asukit, tiedemies Dr. Fred Edisonin, tämän vaimon Ednan sekä hallitsemattomista aggressiokohtauksista aiemmin kärsineen, nyt mieltäylentävän postimerkkeilyn parissa rauhoittuneen pojan, jotka ovat Maniac Mansionin tapahtumien jälkeen remontoineet talostaan kovin halvahkonpuoleisen majatalon. Ensimmäisestä osasta niinikään tutut vihreä lonkero ja violetti lonkero tekevät paluun sillä seurauksella, että jälkimmäinen altistuu myrkkyjätteelle joka antaa tälle YLILUONNOLLISIA VOIMIA, toisin sanoen alkeelliset kädet (kuten kaikki tietävät, jos delfiinit kehittäisivät itselleen peukalot, olisimme kaikki lirissä) sekä älylliset resurssit maailman valloittamiseen. Lyhyesti virsi kaunis, hyvää tarkoittava, Maniac Mansionissa kartanoa jo kertaalleen raidannut Bernard kavereineen saapuu pelastamaan ystäväänsä vihreää lonkeroa ja antaa samalla vapauden violetille lonkerolle, joka loikkii siltä seisomalta laiskasti toteuttamaan diabolisia suunnitelmiaan. Tietoisena ihmiskuntaa uhkaavasta vaarasta Dr. Fred yrittää lähettää Bernardin possen eilispäivään estämään myrkkyjätteen vaikutukset, mutta sekundalaatuinen virtalähde tekee aikakoneelle tepposet ja viskoo kolme kaverusta eri aikakausille: avohoitopotilasta muistuttavan Lavernen tulevaisuuteen, heviseppo Hoagien menneisyyteen ja nörtti-Bernardin nykyisyyteen.

scummvm_0_8_0-full

maniacmansion_profilelarge

Pelin suurin viehätys rakentuu siis näiden kolmen elementin välille: pelaajan tulee ratkaista niin kavereiden palauttaminen nykypäivään kuin estää tulevaisuudessa jo realisoitunut violetin lonkeron maailmanvalloitus. Yhteistyö on välttämätöntä, sillä lähettämällä toisilleen esineitä hahmot voivat vaikuttaa oman aikansa tapahtumiin, jotka muuttavat toisinaan tulevaa. Aikajanoilla temppuilu onkin DotT:in suola: mitä älyvapaimmilla asioilla saattaa olla suuri impakti tulevaisuuden maailmassa (minkä jokainen Red Dwarfia katsonut varmasti Listerin kissan myötä muistaa). Koska syy-seurausjatkumot ovat toisinaan hyvinkin monitasoisia ja -mutkaisia, säilyttää peli useammankin pelikerran jälkeen tiettyä freesiyden tunnetta, sillä kaikkea on vaikea muistaa suoralta kädeltä ulkoa: jotta tulevaisuuteen saisi hamsterin, tulee keksiä kuinka hamsteri varastetaan häkistä, syväjäädytetään jääpala-automaatissa ja sulatetaan sata vuotta myöhemmin mikrossa – minkä jälkeen tälle tulee pukea minikokoinen villapaita (!), joka saadaan kutistamalla tavallinen neule iskemällä se vuosikymmeniksi pesukoneeseen, mihin tarvitaan sekä kolikoita että suunnitelma, kuinka villapaidan kuorsaavan läskisedän alta saa kaivettua… kaikki tämä ja paljon muuta yhden generaattorin käyntiinsaamiseksi. Realismin häiväähän tässä ei ole, mutta pointti onkin luovuudessa ja ennen kaikkea hauskanpidossa; mitä pitäisikään odottaa peliltä, jonka aikakoneet ovat käytännössä bajamajoja?

Day of the Tentaclen ansioiksi pitää lukea myös persoonallinen hahmokaarti. Pääkolmikko Bernard, Hoagie ja Laverne kommentoivat kaikkea eteentulevaa omalaatuisilla tavoillaan (opimme mm. Lavernen terapeutin kieltäneen tätä lähestymästä liiaksi teräviä esineitä), Edisonin perhe on saanut roppakaupalla persoonallisuutta sitten viimenäkemän (varsinkin perheen poika Weird Ed on riemastuttava yrittäessään sopeutua normaaliksi yhteiskunnan kansalaiseksi), ja historian havinassa tavattavat, tosielämästä tutut merkkihenkilöt (mm. George Washington, Benjamin Franklin, Thomas Jefferson) sekä heidän jälkeläisensä auttavat osaltaan luomaan tunnetta aikajatkumosta, jossa yksikään henkilö ei ole turha tai tarpeeton. Maininnan arvoisia ovat tietenkin myös itse vihreä ja violetti lonkero, joista jälkimmäinen varastaa shown jotakuinkin aina ruudulle ilmaantuessaan. Ääninäyttely on vivahteikasta, kuten LucasArtsilla on tapana. Varsinkin Bernardin nörttinasaalia ja Lavernen pehmeän rauhoittavissa aineissa soljuvaa ääntä on ilo kuunnella.

Day_of_the_tentacle_kuvakaappaus

screenshot2052-2

Parhaimmillaan DotT on silloin, kun sen puzzlet ovat täysin älyvapaita mutta silti omalaatuisuudessaan loogisia. Jokaisella aikakaudella on omat ongelmansa; Hoagien menneisyydessä ei ole sähköä, eikä tulevaisuuden lonkeromaailmassa niin vain kävellä vapaana paikasta toiseen, kuten Laverne ripeästi saa huomata. Näiden esteiden kiertäminen on hauskaa, varsinkin Lavernen kohdalla: mennäkseen vedenkestävästi ihmisiä orjuuttavasta lonkerosta naamioituu hän sinipunavalkoisiin tähtiin ja raitoihin, kun Hoagie on ensin peukaloinut menneisyydessä USA:n lippudesigniä. Vaikka tulevaisuuden maailma on täynnä kromia ja kiiltäviä pintoja, saadaan siellä aikaan kenties koko pelin hykerryttävimpiä kohtauksia kun tutut elementit ja tuntematon kulttuuri kohtaavat ”missikilpailussa”, jonka Lavernen täytyy voittaa naamioimalla Elvis-pukuinen muumio ihmisrodun edustavimmaksi yksilöksi. Lihapullia ja spagettia unohtamatta. Ha. Ha. Ha.

Koska menneisyydessä ja erityisesti tulevaisuudessa pelleily on niin hauskaa, latistuu tunnelma kuitenkin lievästi siinä vaiheessa, kun Bernard siirtyy kunnolla korjaamaan omaa aikakonettaan ja sählää nykyhetkessä niinkin mielikuvituksellisten asioiden kanssa kuin luottokortit ja timanttikaupat. Ednan hommaaminen pois videonauhurihuoneesta hoituu kieltämättä luovan yhteistyön tuloksena, mutta mitä lähemmäs pelin loppua päästään, sitä mielenkiinnottomiksi puzzlet tuntuvat käyvän; kun edessä on enää violetin lonkeron armeijan päihittäminen, alkaa tahattomasti vilkuilla kelloa. Toisaalta voi miettiä, olisiko tarinalle ylipäätään mahdollista saada lopetusta ilman jonkinasteista antikliimaksia, sillä suurin osa pelistä on ollut yhtä isoa absurdiuden ilotulitusta. Tähän verrattuna kahvilaatujen vaihtaminen tai lonkerokeilaus tuntuvat auttamatta hieman tylsältä, mutta onneksi suurimmalta osin nykyisyydessä rymyäminen on itse tarinan aikana hauskaa ja motivoivaa, kiitos B-luokan kauhuleffamotellifiiliksen ja kummallisten hotelliasukkaiden.

scummvm_0_8_1-full

Day of the Tentacle on ankan mielestä vielä tänäkin päivänä seikkailupelien aatelia. Puzzleihin mennyt mielikuvituksen määrä on itsessään kunnioitettava, mutta paketista huokaa ylipäätään aina positiivinen Oda rakastaa One Pieceä!!1 pelintekijöiden innostus teostaan kohtaan. Pienillä yksityiskohdilla kuorrutetut grafiikat ovat täynnä silmäkarkkia tarkkakatseisille pelaajille aina hotellihuoneiden sisustusta myöten (seiniltä voi bongata mm. Sam & Max -aiheisia maalauksia). Weird Edin huoneesta puolestaan löytyy PC, jonka käynnistämällä voi pelata alkuperäisen Maniac Mansion -pelin sellaisenaan! Kokonaisuuden kruunaavat lopputekstien aikana taustalla liehuva lonkerolippu sekä LucasArtsin logon tikku-ukkelin karkuun pelotteleva, tämän paikan ottava violetti lonkero. Ilahduttavaa tämänkaltaisista seikoista tekee se, että pelaajalle jää todellakin tunne kuin olisi kokenut juuri sellaisen pelielämyksen jollaista tekijät itsekin ovat aina halunneet pelata.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: