h1

Gabriel Knight: Sins of the Fathers

11 elokuun, 2009

SinsfathersGabriel Knight: Sins of the Fathers (PC)
Wiki

Lyhyesti: New Orleansissa sattuu ja tapahtuu aina kun silmä välttää: tällä kertaa vähemmän vampyyrejä ja enemmän voodoota.

Gabriel Knight -sarjan ensimmäinen osa on kenties yksi suosikkipoint’n’clickaneistani ikinä – suurelta osin sen vangitsevan maailman ja toimivan kerronnan vuoksi. Interaktiivisia tarinoita on pelimaailmassa yritetty vääntää iät ja ajat, ja varsinkin 90-luvun lopussa PC:tä vainosivat erilaiset raskaat fmv-pläjäykset, joiden sisältö harvoin ylsi pramean (tai ei niin pramean) ulkokuoren tasolle. Tasapaino toimivien puzzlejen sekä mielenkiintoisen tarinan välillä ei ole itsestäänselvyys, ja esimerkiksi aiemmin käsittelemässäni Sam & Max Hit the Roadissa itse juoni jää statistiksi keskittyen naurattamaan pelaajaansa pienemmissä, tilannesidonnaisissa kohtauksissa. Jos Sam & Max edustaa proverbiaalista seikkailupelien viileää naamaria, Gabriel Knight on kuitenkin Vakavalla Naamalla tehty seikkailupeli, joka kunnianhimoisesti pyrkii tarjoamaan niin alun, keskikohdan kuin lopunkin. Mikä New Orleansin murhamysteerissä sitten jaksaa viehättää yhä uudelleen ja uudelleen? Yksi tapa vastata tähän kysymykseen on tunnelma.

Tapahtumapaikaksi on valittu New Orleans – ja tässä vaiheessa kaikkien nolojen vampyyrikirjallisuutensa tuntevien kämmenet alkavat hikoilla, sillä kuten sellaiset tädit kuin Anne Rice ja Poppy Z. Brite tietävät, New Orleans on kuumien ja kosteiden öiden täyttämä synnin kehto, jossa eläimelliset aistit jylläävät ja aamulla jääkaapista löytyy irtopää tai kaksi. Kaupungin kaduilla laahustaa kuitenkin muitakin kuin röyhelökauluksilla varustettuja verenimijöitä (tai nekrofiilikannibaaleja, riippuen mitä teosta satut lukemaan), ja Gabriel Knight: Sins of the Fathers on ottanut käsittelyyn alueen kreolihistorialle kunniaa tekevän voodooperinteen. Kaiken kaikkiaan miljöö on siis jo ennen pelin pyöräyttämistä käyntiin latautunut odotuksilla; se että Gabriel itse on murhatutkimuksia tekeillä olevan kirjansa materiaalina käyttävä kirjailijanretale saa PZB-fibat paukkumaan aika tehokkaasti.

2
GK1_Interrogation_Mode

Palatakseni takaisin interaktiivinen tarina -teemaan, Gabriel Knight on lineaarinen peli jonka rakenne vaikuttaa hyvin ei-lineaariselta. Täten itse tarinan avaaminen pienemmissä segmenteissä tuntuu luontevalta ja vähemmän sormea oikeaan suuntaan osoittavalta, vaikka eteenpäin ei pääse ennen kuin on suorittanut kaikki tarvittavat asiat. Järjestys itsessään on kuitenkin täysin pelaajasta kiinni: tämä antaa liikkumisen- sekä valinnanvapautta, joka auttaa pelaajaa uppoutumaan tarinaan omalla tahdillaan. Lineaarisuus on siis läsnä ennen kaikkea muistuttamassa pelaajaa siitä, ettei tämä tiedä mitä seuraava yö tuo tullessaan. Kun jokainen päivä vielä aloitetaan salaperäisellä lorulla, joka viittaa tulevaan, on interaktiivinen jännitysdekkari valmis.

Vähä vähältä pelaaja tutustutetaan paremmin hahmoihin sekä näiden omalaatuisiin piirteisiin: Gabriel Knight on hahmona onnistunut ja vivahteikas, ja hänen avustajansa Grace niinikään mielenkiintoinen ja miellyttävä. Nämä kaksi hahmoa –toinen itsekeskeisempi ja hetkessä elävä pelimies, toinen rauhallisempi ja kokonaiskuvan paremmin näkevä tutkija– tukevat toisiaan hyvin, ja Gracen ja Gabrielin välistä interaktiota onkin ilo seurata. Gabrielin hyvä ystävä, etsivä Mosely edustaa perinteistä naljailun kohteeksi päätyvää kyttä_kaveria, joka on kuitenkin korvaamaton apu monissa tilanteissa huolimatta skeptisestä suhtautumisestaan tarinan yliluonnollisuuksia kohtaan. Päähahmojen välille on siis rakennettu hyvin realistinen ja elämänmakuinen interaktio, joka auttaa pelaajaa välittämään heistä yksilöinä: vaikka Grace viettää suurimman osan ajastaan kirjoja hipeltämällä, pomppaa sydän pelaajan kurkkuun kun hänet yhtäkkiä kidnapataan, niin olennainen osa tarinan maailmaa hänestä on tullut.

gabrielknight
Gabriel_Knight_I_screen

Muut hahmot eivät jää jälkeen persoonallisuudessa: pelin femme fatale, kuvankaunis Malia Gedde edustaa perinteistä ylhäisönaista salaperäisen varautuneisuuden huntuun kääriytyneenä (kirjaimellisesti!). Sisimmässään hyväntahtoisesta Maliasta tekee mielenkiintoisen hänen vääjäämätön osallisuutensa raakuuksiin, ja vaikka pelaaja ei voikaan estää Gabrielia rakastumasta kyseiseen tätiin, voi hän valinnoillaan vaikuttaa tämän lopulliseen kohtaloon. Vaikka on alusta asti selvää että Malialla ei ole täysin puhtaita jauhoja pussissaan, pysyy jännitys oikeiden tapahtumien selvittämiseen kiitettävästi yllä. Niinikään paikallisen voodoomuseon hippi, Dr. John, levittää ympärilleen hyvin vahvoja ”DINGDINGDING OLEN PAHISU” -viboja, mutta kestää aikansa ennen kuin pelaajalle selviää onko kyse muustakin kuin pahaenteisestä voodoovaltterin vierastamisesta. Varsinkaan pelin alkupuolella ei nimittäin voi olla varma, ketä aidosti varoa ja kenet puolelleen kelpuuttaa, varsinkin kun hyödyllistä informaatiota voi löytyä joka toiselta vastaantulijalta aina hurahtanutta ennustajaeukkoa myöten.

Täysin särötön Gabriel Knightinkaan imu ei ole – juoneen kuuluu olennaisena osana Gabrielin selvittämät historiakytkökset, jotka johdattavat hänet lopulta Saksaan ja jopa Afrikkaan. Tarinallisesti seikkailut toisissa maanosissa ovat ymmärrettäviä, mutta tässä kohtaa peli ilmaisumuotona töksähtää kuin seinään, eritoten immersion saralla: koska nämä kohdat on tungettu muutaman viimeisen päivän ajalle, tuntuvat ne jossain määrin kiirehdityiltä verrattuna aiempaan, pohdiskelevampaan tahtiin. Nyt pelaaja ei ehdi juurikaan sisäistää sekä Saksassa sijaitsevaa sukulinnaa ja sen asukkeja kuin Afrikassa tapahtuvaa eeppistä voimien mittelöäkään, mikä rikkoo aika tehokkaasti jo rakennettua tunnelmaa. Onneksi lopulta palataankin takaisin alkuperäiselle tapahtumapaikalle, sillä tarinan täyden ympyrän saavuttamisen lisäksi on vääjäämätöntä, että lyhyesti läpijuostut näkymät tuntuvat laihoilta verrattuna sellaisiin pelin jäljentämiin klassikkoihin kuten ranskalaiskortteleihin tai Jackson Squareen.

Foto+Gabriel+Knight_+Sins+of+the+Fathers+CD-ROM

Jay, is that you

Jay, is that you

Kokonaisuuden kannalta fiktiiviset elementit on joka tapauksessa toteutettu toimivasti, ja ne on lätkitty tosielämästä tuttujen konseptien ja paikkojen päälle, mikä luo uskottavan ja vahvan tunnelman (varsinkin jos on yhtään kiinnostuneempi päämiljööstä eli New Orleansista, tai tarinaan oleellisesti liittyvistä teemoista kuten voodoosta). Kun mukaan lisätään nimekkäitä ääninäyttelijöitä jotka hoitavat hommansa taatulla ammattitaidolla (mm. Tim Curry ja Mark Hamill), on yhä luontevampaa hypätä sisään tarinaan ja sitoutua tunneiksi Gabriel Knightin maailmaan. Kuumia bööniä, jännitystä ja historiaa – Gabriel Knight on elämänmakuinen mutta silti tarvittavan fantasiahenkinen tarjoamaan kunnon irtioton arkeen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: