h1

Disgaea: Hour of Darkness

30 kesäkuun, 2009

disboxDisgaea: Hour of Darkness (PS2, DS)
Wiki

Lyhyesti: Grindan grindan grindan. Grindan grindan. Dood?

Disgaean ilmestyttyä PS2:lle noin viisi vuotta sitten tarkoitti se monia unettomia öitä telkkarin ääressä prinnyja tuijotellen (”Ngh vielä pari kertaa tää sama kenttä ja sit item worldiin”), joten myös DS-versio oli pakkohankinta. Vaikka sarjalle on paljolti naureskeltu juuri sen häpeilemättömän, itseään enemmän tai vähemmän toistavan pelimekaniikan vuoksi, täytyy ankan myöntää että Disgaea tarjoaa edelleen sarjansa ensimmäisenä nimikkeenä sellaista imua ja addiktoivaa pelattavuutta jumalattomalla grindauksellaan, jota en ole samoissa määrin kokenut monen muun Nippon Ichi Softwaren tekeleen (mm. LaPucelle Tactics, Phantom Brave, Makai Kingdom) yhteydessä kokenut.

Disgaea on nimittäin monella tapaa hyvin vekkuli kokonaisuus. Kieli poskessa mutta silti selkeästi rakkaudella tehdyn pelin juoni on suhteellisen nimellinen: Ylidemonin poika Laharlin toilailuissa päämääränä on pistää niskuroivat demonit aisoihin, vallata lisää lääniä ja väistellä enkelikokelas Flonnen itsepäisiä yrityksiä tutustuttaa koko lössi rakkauden hehkeään konseptiin. Hahmogalleria on värikäs ja mielenkiintoinen aina vasallidemoni Etnasta Thursday-robottiin, sillä kaikilla on selkeästi omanlaisensa luonteenpiirteet ja tavat reagoida asiaan kuin asiaan. Cutscenet ovat hauskasti ideoituja ja ääninäyttely toimivaa. Taistelut käydään vuoropohjaisen strategisesti toimivalla käyttiksellä ja perusmetodit on helppo omaksua nopeasti. Yhtä läpipeluukertaa odottavalle Disgaea on siis rahanarvoinen kokemus sinänsä, mutta kuten rivien välistä on ehkä ilmennyt, pelin ehdottoman kauneuden näkee vasta itse systeemiä venyttäessä. Jos strategiset rpg:t nappaavat ja jaksaa paneutua Disgaean eri puoliin ja mahdollisuuksiin, eritoten Item Worldiin, on luvassa käytännössä loputtomiin pelattavaa ja omien hahmojen kehittämistä – eli elämän heittämistä kaivoon samoja hyökkäysanimaatioita tuhansittain tuijottamalla.

1
2

Disgaea saattaa olla nimittäin alussa jopa hankala, kun omien hahmojen luomiseen painostetaan sillä yksinkertaisuudella, ettei puolivillaisella buttonsmashaamisella ja parilla hahmolla tästäkään välttämättä läpi kävellä. Tietysti haasteen voi ottaa myös sinä itsenään, mutta peli kannustaa ehdottomasti edes jonkinlaiseen varusteluun ja demoniarmeijan luomiseen jotta jokainen kierros ei pääty armottomaan anaaliväkisinmakaamiseen. Itse pelin läpäiseminen ei sinällään vaadi elämää suurempaa levelaamista tai edes pitkällistä pelaamista, vaikka helpoiksi peruskenttiä ei voi parhaimmalla tahdollakaan kutsua. Niihin ripotellut geokolmiot nimittäin pitävät huolen, että viholliset saavat epäreiluja boostauksia kykyihinsä, jolloin kenttien lähestymistapaa pitää miettiä etukäteen omat vahvuudet ja heikkoudet mielessä pitäen. Vauhtiin omasta mielestäni Disgaea pääseekin siinä vaiheessa kun omilla hahmoilla alkaa tasoja näkyä jo reilummin ja haasteita on mielekkäämpi lähteä taklaamaan monella eri tavalla sen ”jos Laharl pysyy hengissä, ehkä selviän” sijaan.

makaisenkidisgaia045
disgaeaafternoon_000

Niille, joita grindaaminen tai näennäisesti samojen taisteluiden toistaminen ei voisi vähempää kiinnostaa, ei Disgaea tietenkään täytä koko potentiaaliaan. Hauska ja viihdyttävä se on joka tapauksessa, mutta vaatii parhaimmillaan lukemattomia pelitunteja ”auetakseen”. Itse ainakin saan älyttömästi viihdettä kyetessäni orkestroimaan useamman hengen massiivisen ryhmähyökkäyksen jonka ansiosta Super Pahisu Spede ottaa laakia, ja neljä omaa hahmoa leveluppaa 20 tason edestä kertaheitolla. Varsinkin Item Worldissa, jossa joka kenttä on erilainen ja geokolmioilla koristeltu, on vaihdeltava omia tekniikoita mikä edellyttää tasapainoista demoniarmeijaa. Yleensä pelaajalla on käytössä muutama luottojamppa joita toiset hahmot komppaavat, joskin hauskinta on tietenkin silloin kun joutuu vääntämään kasaan jonkinlaisen kilaritaktiikan, johon lukeutuu mm. seitsemän hahmon pylväs jossa alin ottaa lämää toisten painosta ja jokainen vuoro on taistelu ELÄMÄSTÄ JA KUOLEMASTA. Vastaavan saavuttaminen kuitenkin vie aikaa ja puurtamista, varsinkin kun aseita ja panssareita joutuu niitäkin parhaimman lopputuloksen saamiseksi parantelemaan, milläs muulla kuin taistelemisella edellämainitussa Item Worldissa.

makaisenkidisgaia059
4

Jos Disgaean tavoite on pääpiirteissään tarjota loputonta grindaamista, onnistuu se siinä kyllä jopa suhteellisen mielekkäästi. Voi tietenkin miettiä millainen nuija täytyy olla että saa lulzinsa siitä, että rakentaa yhden hahmoluokan hahmon kuten vaikkapa rekkakuski-taitoluistelijan nimeltä Banaani, kouluttaa tämän tasolle 200, pistää lihoiksi ja rakentaa uuden Banaanin paremmalla manalla, kouluttaa tasolle 200, pistää lihoiksi… toistettuna kaikilla niillä hahmoluokilla jotka oleelliseksi kokee. Tämä muunneltavuus on kuitenkin pelin suola, sillä vaikeimman kautta ei ole pakko mennä. Mahdollisuus on silti olemassa, ja pelin vaikeimmat, täysin juonesta irralliset taistelut ovat jo sitä kaliiberia, että varustelu ja hahmojen spartamainen rääkkäys on ihan paikallaan. Konsepti on yksinkertainen mutta toimiva: kaikesta kehityksestä on luvassa palkinto, oli se sitten paremmat tavarat, taistelut tai ultimaattiset kombot. Hamstraajan sielua lämmittää kun kentän pyyhkii tyhjäksi geokolmioyhdistelmillä, ja taistelun päätteeksi tilille rapsahtaa liuta harvinaisia tavaroita, joita –aivan oikein– voi edelleen Item Worldissa kehittää.

Anka ei ole henkilökohtaisesti päässyt Disgaea 2:sta tai 3:sta takomaan, mutta on ainakin kolmannesta osasta kuullut sikäli hyviä uutisia, että hahmoluokkiin tehdyt uudistukset ovat ihan aiheellisia. Disgaean heikoin lenkki on nimittäin sen tiettyjen luokkien näennäinen hyödyttömyys, sillä projektiiliaseita halaavat jannut ovat (ullatus ullatus) aina auttamatta heikompia kuin meleevastineensa, joten pitkän kantaman mättämisen voi lähes suosiolla jättää maageille. Kolmannessa osassa on kuulemani mukaan täten boostattu ainakin jousimiehiä (tai -loleja), mikä osaltaan auttaa erilaisten taktiikoiden luomisessa. Parhaimmillaan Disgaea nimittäin on kaikesta maksimiboostauksestaan huolimatta silloin, kun taistelut voittaa valitsemallaan strategialla, ei aivottomalla vihollisen takomisella.

Vaikka oikeastihan Disgaeassa on kyse tästä.

Vaikka oikeastihan Disgaeassa on kyse tästä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: