h1

The World Ends With You

29 toukokuun, 2009

The_World_Ends_With_YouThe World Ends With You (DS)
Wiki

Lyhyesti: Shibuyan muotihelvettiin limboon jääneet teinit taistelevat pareittain pelissä, jonka panoksena on heidän oma henkensä ja pari hodaria.

The World Ends With You, toiselta nimeltään Emokidin ja Teinilutkan seikkailut, päätyi kohdallani viime syksyn hakatuimpien pelien joukkoon vaikka ennakkotietojeni mukaan odotettavissa oli keskitason räpellystä Tetsuya Nomuran viimeisimmässä belt’n’zippan-onanoinnissa, jossa geneerinen piikkitukkapäähenkilö kavereineen korottaa statseja ostamalla muotirytkyjä Shibuyan lukuisista vaateliikkeistä. Perstuntumalta konsepti kuulostaa lähinnä epätoivoiselta yritykseltä houkutella mustiin sadetakkeihin kääriytyneitä akurokuja DS:n ääreen, mutta avarakatseinen hyppäys TWEWY:n maailmaan osoitti kuitenkin, että laskelmoitua fujoshibaittausta tai ei, kokeilemisen arvoisesta pelistä on silti kyse.

Juonesta lienee turha lätistä sen erityisemmin, niin ympäripyöreää settiä on luvassa: päähahmo Neku Sakuraba herää keskellä Shibuyaa ja saa kuulla olevansa kuollut. Pienen haahuilun jälkeen hän löytää rinnalleen pehmokissan avulla taistelevan teinityttö Shikin, saa pikaripityksen TWEWY:n maailmaan sekä ymmärtää olevansa nyt osa eräänlaista diabolista seikkailupeliä, jossa parien tulee seitsemän päivän aikana suorittaa yksinkertaisia ”juokse paikasta a paikkaan b” -tyylisiä tehtäviä sekä takoa sivutoimenaan pataan demonikenguruja, leijuvia meduusoja ja muita järjen jättiläisiä. Myöhemmin Neku kohtaa toisia herkimpään teini-ikäänsä yltäneitä pelaajia, joista oleellisimpia ovat edellämainitusta fujoshihoukuttelusta vastaava omahyväinen Joshua sekä tyypillinen älämölöä pitävä roikkuhousuteini Beat, jonka repliikit kuulostavat kovasti Wayne’s Worldin ääniraidalta nyysityiltä.

TWEWY kuitenkin yllättää heti ensimmäisessä oikeassa taistelussa: hahmot taistelevat erikseen omilla ruuduillaan, Shiki nuolipadiohjauksella ja Neku styluksella sohien. Yhteinen energiamittari on omiaan aiheuttamaan paniikkia kun hyökkäysten synkronointi on vielä hakusessa ja myrkkysammakot käyvät kimppuun vasemmalta ja oikealta; mekaniikka on silti pienellä harjaantumisella näppärästi omaksuttavissa, minkä jälkeen pelaaja voi rauhassa keskittyä kokeilemaan Nekun erilaisista pinsseistä omaksuttavia kykyjä samalla kun yrittää puolella silmällä takoa partnerin komboista saatavia yhteishyökkäyksiä. Peli tiedostaa kyllä itsekin sähläyspotentiaalinsa, minkä vuoksi yläruudun saa tarvittaessa heitettyä autopilotille ja vaikeustasojakin on peräti neljää erilaista. Ei sillä, että parista ensimmäisestä oikeastaan mitään hyötyä on – hipot palautuvat joka taistelun jälkeen, enkä joutunut niitä kesken mättämisen palauttamaan varmaan kertaakaan ennen HARD-tasolle vaihtamista.

Mutta entäs ne muotivaatteet? TWEWY:n Shibuya on täynnä erilaisia brändikauppoja, joista löytyy kaikkea aina gyaruvaatteista (minareita, kireitä toppeja, pinkkejä verkkolippiksiä) lolitaan (Backstreetin alelaaria, hotpinkkejä pupupehmoja ja minikruunuja), j-punkiin (bondagehousuja ja jopa erillinen irokeesi), hopparitelttoihin (bling bling bitches ’n’ hos) ja ”normaaliin muotiin”, joka tuntuu käsittävän lähinnä sifonkimekkoja ja kulahtaneita villapaitoja. Tavaroilla on tietenkin yksilölliset kykynsä, joista infoamista rasittavat mulk… myyjät panttaavat kunnes olet osoittanut brändilojaaliutta kaivamalla tarpeeksi kuvetta kyseisessä liikkeessä. Graafisesti vaatteiden vaihtelu ei missään silti näy, joten jos rohkeuspisteitä riittää, voi Nekulle heittää vaikka naisten alusvaatesetin jos sellainen pelaajan paattia kiikuttaa.

DSC09749

Pelin RPG-elementit rajoittuvat siis pitkälti vaatteiden kanssa pelleilemiseen sekä statsien nostamiseen erilaisissa pikaruokapaikoissa. Hampurilaiset, kananuggetit, hot dogit ja ramen tulevat tutuksi pelin aikana, joskin bulimialta vältytään rajaamalla päivittäinen ahmimistarve 24 palikkaan joista eri annokset kuluttavat tietyn määrän. Paitsi jatkuvan statsien nostamisen estämiseksi, edellämainittu on varmasti kehitetty myös pelikokemuksen pidentämiseksi – varsinkin kun ilman päämäärätöntä grindausta ja irl-taukoja pelin kesto ei kovin moneen tuntiin nouse. Juoni on nimittäin roolipelielementeistään huolimatta lähinnä nimellinen; vaikka mukaan viskotaan erilaisia pseudoylläreitä ja dramaattisia käänteitä, ei hypoteettisen ”pelin” ympärille sijoittuva tarina luo kovin vahvaa immersiota pelaajan juostessa mielummin edestakaisin Shibuyan vilkkailla kaduilla etsimässä uutta liikettä josta ostaa hassuja hattuja ja parempia pinssejä. Mukaan on tungettu myös aivan älyvapaa Pin Slam Battle -minipeli, joka aiheutti allekirjoittaneessa lähinnä epätoivoa ja vikkelän pakenemisen takaisin kaduille normaaleja vihollisia metsästämään.

Onkin TWEWY:n ehkä suurin ansio, että sen jumalaton aivoton grindaus on koko tekeleen viihdyttävin ja motivoivin puoli. Taistelut ovat hektisiä, nopeita, ja riippuen käyttämistäsi pinsseistä, myös tarpeeksi vaihtelevia. Osa Nekun hyökkäyksistä on turhempia ja osa taas kenties liiankin tehokkaita, mutta joukosta pitäisi löytyä jotain kaikkien kyvyille ja mieltymyksille aina autojen viskomisesta perinteisen tulimeren kylvämiseen. Turpaanmättäjäisten saumattomuutta tehostaa osaltaan se, ettei erilaisia tilamuutoksia ole pelissä kuin nimeksi: perinteistä paralysaatiota ja myrkytystilaa löytyy kyllä, mutta niiden olemassaolon huomaa vasta jälkikäteen (jos ollenkaan), niin vikkelästi vihollisilta saa yleensä nirrin pois. Erilaiset attack/defense breakit ovat kieltämättä vittumaisia omalle kohdalle sattuessa, mutta nekään eivät läpäise maagisia brändivaatteita jos oikeat asusteet on ylle heitetty. Kontrollit ovat pääasiassa toimivat, mutta pinssien vaihtelevat hyökkäyskuviot eivät aina rekisteröidy tarpeeksi tarkasti, jolloin kekseliäät siksakkaukset usein puuroutuvat päämäärättömäksi sohimiseksi. Myös Nekun liikkuminen omalla ruudullaan on toisinaan kuin mudassa rämpimistä, vihollisten väistelemisestä puhumattakaan.

DSC09751

vaikeaa on elämä

vaikeaa on elämä

Jos hahmonrakennuselementit ovat TWEWY:ssä siis hyvin löyhiä (lue = omnomnom pehmis omnomnom) ja pelin suurimmat ansiot löytyvät siis toiminnan puolelta, kuinka on haasteen laita? Kovin strategiseksi taistelut eivät missään vaiheessa käy: itse tuijotin GAME OVER -ruutua vain kerran, jonkun vajokkinorsun vetäistyä jännäkakat maanjäristyshyökkäyksellä joka blokkasi täysin kaikki yritykset hahmojen parantamiseksi. Koin suuren valaistumisen ymmärrettyäni, että peli pyrki ohjastamaan minua käyttämään jotakuta turhaksi olettamistani ”automaattisesti parantaa sinut kun jäljellä on x prosenttia hipoista” -pinsseistä tavoitteenaan edes hutera taktinen varustelu, mutta koska jatkossa parin level upin jälkeen norsu otti lukua muiden vihollisten tavoin ilman turhaa kikkailua, jäi sekin tapaus lyhytkestoiseksi kuin skeneteinin muotiblogausura.

TWEWY tarjoaa läpipeluun jälkeenkin mahdollisuuden erilaisille erikoistehtäville, mutta vaikka peli viihdytti taistelusysteemillään yllättävän pitkään, jää sen tarjoama haaste lähinnä näennäiseksi ja itseään toistavaksi, mitä viholliskavalkadin suppeus ei ainakaan kompensoi. Peli siis motivoi oman aikansa joustavalla toiminnalla, mutta kovin vahvoja onnistumisentunteita se ei tarjoa. Suosittelen nostamaan vaikeustasoa heti tilaisuuden koittaessa – näin TWEWY:stä saa eniten irti.

01

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: