Anka editorial: Pyhän Ultroksen internetalttari

Anka editorial: Pyhän Ultroksen internetalttari

Lyhyesti: Mihin voi moderni fanityttö tai -poika kääntyä, jos hänen mielensä tekee pyhittää rukoushetki Cortanalle?

Kun anka joskus vuosituhannen taitteessa alkoi toden teolla selata puksuttavalla 486:lla interwubsia vähintään yhtä laadukkaalla internet-yhteydellä (krssshhh piooonggg pong pong krsshhhh), vei suunta tietysti hakukoneiden tykö: yleissivistävästä informaatiosta viis, mitä tapahtuisikaan jos Altavistan mystiseen hakukenttään syöttäisi esimerkiksi sellaisen tärkeän sanan kuin ‘final fantasy 7′? Pahinta fanihysteriakauttaan elävä anka kohtasikin ennalta-arvattavasti webbiseikkailujensa tuloksena niin aivojasyövyttävää fanifiktiota (Icy Brian’s RPG page 4ever!!) kuin sittemmin koulun powerpoint-esitykseen päätyneitä taikaääniefektejä, mutta mieleenpainuvimmat kokemukset seurasivat yrityksestä selata sivuja nimellä ‘Aeris Gainsborough’: geocitiesin sivueditorit huusivat hoosiannaa ja tripodin hotlinkattujen kuvien placeholderit soittivat taustalla pasuunoita hahmoalttareiden auetessa ruudulle. Screencappeja! Fanarttia! (Midi)musiikkia! Tilitystä! Vieraskirjasotia! Antifaneja! Pentagrammeja! Tämä editorial on omistettu tiivistettynä character shrineille (ja hate shrineille): mistä ne tulivat, mitä ne olivat ja mihin ne menivät?

Anka editorial: Maailman Paras Jiiärpeegee

Anka editorial: Maailman Paras Jiiärpeegee

Lyhyesti: Jokainen peli-idea on uusi ja ihmeellinen kunnes huomaat toisella puolella maailmaa asuvien devien pöllineen sen sinulta

Esiteini-ikäisenä japanilaisiin roolipeleihin hurahtamisella on muitakin sivuvaikutuksia kuin satojen tuntien mittaisiksi venyvät grindaussessiot. Kun juustoiset hahmot, mahtipontinen juoni ja räjähteleviä taikoja täynnä olevat taistelut kerran iskevät, on looginen seuraava askel tietenkin pohtia, millä tavoin edellämainituista elementeistä saisi aikaiseksi sen täydellisen kombinaation, eli Maailman Parhaan Jrpg:n. Vielä loogisemmin tätä pohdintaa usein seuraa suuruudenhulluus: ei riitä, että tulevaisuudenkuvissa siintelee unelma hahmo- tai juonisuunnittelijuudesta, vaan koko roska pitää totta vie määritellä ennalta aina infraa, taistelusysteemiä sekä tietenkin käsikirjoitusta myöten… ihan noin niinkuin siltä varalta vain, että esimerkiksi Square olisi aikanaan tajunnut scoutata kylmästä pohjolasta 12-vuotiaan ankan toteuttamaan yhden hengen voimin seuraavan mestariteoksensa. Elämässä on sattunut oudompiakin asioita, joten varalla on hyvä olla suunnitelma – tai kaksi, tai viisi, tai kymmenen. Tämä on katsaus yhteen niistä, erään ankan menneisyydestä.

Anka editorial: Videogame Valentines

Anka editorial: Videogame Valentines

Lyhyesti: Kerro se Kirbyllä

On taas se aika vuodesta, kun markkinamiehet hierovat tyytyväisinä yhteen ahneita käsiään ja hipsterit itkevät komeroissaan ironisesti yksinäisyyden tuskaa: iki-ihana ystävänpäivä, tai kansainvälisemmin St. Valentine’s Day! Koska teemajuhlat ovat tietenkin parasta heti itsensävalaisevien meduusojen jälkeen, osallistuu anka yhdentekevään höyryilyyn tekemällä kompaktin yhteenvedon omista tähänastisista lemppareistaan videopeliaiheisten ystävänpäiväkorttien saralla. Tunnustetaanko tänä vuonna tunteita Master Chiefin vai Shepardin muodossa? Iskeekö söpöstelyvaihteen päälle Kirby vai Katamari? Pelkällä nopealla googletuksellakin valinnanvaraa varmasti riittää, ja mikä parasta, virtuaalikortti ehtii perille vaikka heti!

Anka editorial: Video Game Creepypasta

Anka editorial: Video Game Creepypasta

Lyhyesti: Ostinpa kerran käytettynä vanhan NES-kasetin, joka…

Creepypasta on lyhyesti sanottuna internetissä liikkuva tarina, jonka tarkoituksena on pelottaa lukijaansa. Uuden ajan kummitusjuttuja ei tarvitse varata enää nuotion äärelle partiokavereita kauhistuttamaan, vaan niitä voi viljellä sydämensä kyllyydestä netin välityksellä niin 4chanin /x/-alueella kuin Livejournalin Oh No They Didn’t!-julkkisjuoruyhteisössäkin. Creepypastalle on aina ottajansa, joten ei ihme että myös video- ja tietokonepelikansalle on kehitetty aivan omia kiertotarinoitaan. Ajatus tuo ehkä ensimmäisenä mieleen joukon paksulinssisiä kavereita kerääntyneenä hämähäkinseitillä verhotun Super Nintendon ääreen pelottelemaan toisiaan kirotuilla Diddy Kongeilla, Zombieworm Jimeillä ja kirvesmurhaaja-Marioilla. Mutta millaisia kauhutarinoita on video game creepypastan nimissä oikeasti netissä leijailee?

Anka editorial: Digital distribution killed the retail star

Anka editorial: Digital distribution killed the retail star
Wiki

Lyhyesti: Verkkojakelu on mahdollisuus, haaste sekä uhkakuva. Pieni yleiskatsaus aiheeseen sekä ankan omaa pohdintaa aiheesta.

Digitaalinen jakelu, tuo uuden maailman airut ja paratiisilintu. Aiheeseen on vaikea olla törmäämättä vähintään kerran vuodessa ilman erityisempää yrittämistä: aina löytyy joku, joka etusormi ja peukalo leukaa sukien pohtii peliteollisuuden tulevaisuudenkuvia, sen haasteita, mahdollisuuksia tai kauhuskenaarioita. “Sen näkee sit ku näkee” -asenteella voi tietysti lytätä pahimmat jeesustelut suuntaan tai toiseen, mutta verkkojakelun vaikutukset (varsinkin jo näkyvät sellaiset) ovat ankan mielestä äärimmäisen mielenkiintoinen aihe. Mitään tyhjentävää en aiheesta toki osaa perusräpyläjalkaisena sanoa, mutta jo omissa (ja toisten!) huomioissa taviksen näkökulmasta riittää paljon pohdittavaa. Erityisen kutkuttavaa pelien digitaalisen jakelusta tekee sen rinnastamisen musiikin digitaaliseen jakeluun, joten tätäkin tullaan tämänkertaisessa editorialissa vienosti sivuamaan. Kuvituksena artikkelissa on käytetty kakkuja, ei siksi että ne liittyisivät aiheeseen, vaan koska kakut ovat kivoja.

Anka editorial: Mistä kaikki alkoi

Anka editorial: Mistä kaikki alkoi

Lyhyesti: 8-bit anka on ehtinyt jo vuoden ikään, joten tämän kunniaksi on hyvä tekosyy pohtia blogin vaikutteita.

Aivan oikein, 8-bit anka täytti eilen kokonaisen vuoden. Jännittävää! Tarpeeksi omakohtaista kirjoitusaihetta pohtiessaan anka tuli siihen tulokseen, että blogia ei olisi ylipäätään olemassa tänä päivänä ilman vuosien altistumista eritasoiselle pelijournalismille, joten on luontevaa sekä muistella menneitä että pohtia millä tavalla ankan näkemys peleistä sekä niistä kirjoittamisesta on aikojen saatossa muokkautunut.

Anka editorial: ET OO EES PELANNU SITÄ

Anka editorial: ET OO EES PELANNU SITÄ

Lyhyesti: Jonnet ei muista, mutta tietää silti enemmän kuin sinä?

Silloin tällöin elämässä tulee vastaan ihmisiä, jotka julistavat täysin palkein kaikenkattavaa rakkauttaan johonkin sellaiseen mihin heillä käytännössä on lähinnä välttävä kosketuspinta. Tr00 vs nyyppä -taistelut ovat omiaan sikiämään tällaisista kohtaamisista, mutta uskottavuusvääntöjä karttavakin naurahtaa herkästi esimerkiksi fanitytölle tai -pojalle, joka myöntää tutustuneensa lähdeteokseen oikeastaan pelkän Wikipedian kautta. Varsinkin FFVII erilaisine äpärälapsineen sekä Kingdom Heartsin sekametelisoppa tuntuvat suorastaan kutsuvan pariinsa fanitöiden ja yleisen hörhöilyn ystäviä, joille oheisilmiö on tärkeämpi kuin alkuperäinen tuotos; pelimaailmassa tämä kulminoituukin usein lauseeseen “et sä ole edes pelannut sitä!”. Tämän tarkoituksena lienee erottaa ‘oikeat fanit’ ‘vääristä faneista’ fyysisen pelikokemuksen perusteella, mutta mielenkiintoista kyllä, kyseisellä käytännöllä on myös varjopuolensa, joka parhaimmillaan aliarvioi pelaamisen monimuotoisuutta sekä vieraannuttaa potentiaalisia uusia pelaajia. Tässä editorialissa anka pyrkii siis valottamaan kahtiajaon harmaita alueita sekä kenties tarjoamaan hieman mielenrauhaa heille, jotka otsikon lausetta ovat kenties joutuneet elämänsä aikana viljelemään.

Anka editorial: Pika pika pika a.k.a killassa on tunnelmaa

Anka editorial: Pika pika pika a.k.a killassa on tunnelmaa
Wiki

Lyhyesti: Muistojemme necrot heiluvat ajan tuulessa

Kun television kukkahattutätiohjelmissa jaksetaan kerta toisensa jälkeen kauhistella MMORPG:iden demonisen addiktoivaa sekä reaalimaailmasta disintegroivaa vaikutusta nuorten puhtoisiin sieluihin (no, ehkä toiseksi eniten FPS:ien jälkeen), on vertauskohdaksi aina muistettu nostaa aiheelle jo lähes synonyymiksi muodostunut World of Warcraft. Kroonisesta kitsaudesta kärsivä anka ei onneksi koskaan joutunut tälle nimenomaiselle mieron tielle, mutta tarrautui puolestaan yhtä vahvasti vastikään julkaistun Guild Warsin otteeseen – myöhäisteini-iässä Guild Wars dominoikin ankan laadukasta elämää siinä määrin, että lukion matikantunnit kuluivat leppoisasti erilaisia 4v4 tai 8v8 buildeja vihkon takasivuille suunnitellessa. PvE:n laadukkuutta (tai sen puutetta) tästä obsessiosta ei kuitenkaan voi syyttää, sillä alusta alkaen GW houkutteli puoleensa nimenomaan PvP:n takia; osaa näistä kokemuksista onkin tullut jo sivuttua erikseen tiimipelaamisesta kertovassa editorialissa täällä, joten tässä artikkelissa paneudutaan puolestaan kiltaelämän iloihin, kiroihin sekä soveliaaseen määrään naamapalmuilua.

Anka editorial: I love you, man *brofist*

Anka editorial: I love you, man *brofist*

Lyhyesti: Ystävänpäivän kunniaksi anka nostaa hattua video- ja tietokonepelien pariskunnille ja kaveruksille.

Vaikka ystävänpäivä vetelee tältä vuodelta viimeisiään, tämänkertainen editorial on silti nivottu yhteen tämän laskelmoidun mutta sitäkin vaaleanpunaisemman kulutusjuhlan kylkeen hyvänä tekosyynä käydä läpi muutamia kenties vähemmälle huomiolle jääneitä videopelipariskuntia sekä muuten vain ankan omia lempparikaveruskaksikoita. Jätetään siis huomiotta ylihinnoitellut onnittelukortit tai juustoiset balladit ikkunan alla, ja katsotaan keille anka tänä vuonna toivottaisi hyvää ystävänpäivää mikäli fiktiiviset hahmot vain suostuisivat kuuntelemaan:

Anka editorial: Tarina piñatapuutarhasta nimeltä Ketula

Anka editorial: Tarina piñatapuutarhasta nimeltä Ketula
Wiki

Lyhyesti: EI ET SYÖ SITÄ SIENTÄ URPO

Alkaneen uuden vuoden kunniaksi tämänkertainen editorial kertoo tarinan erään Viva Piñatapuutarhan elämästä: ilosta, surusta, makeisista, ja yhdestä helvetin tyhmästä keräilijästä.