24. luukku
joulukuu 24, 2011
Rosvosektori
8-bit ankan tämänkertaisen joulukalenterin viimeisessä luukussa on aika kertoa kaksi sielua herkistävää tarinaa meikatuista japonealaisista miehistä ja heidän tuskallisista kokemuksistaan videopelien parissa. Vaan miksi äiti aina lyö?
Boku Quest
Olipa kerran ummetuksesta kärsivän näköinen Shota-Shou, joka halusi vain pelata Boku Quest -peliä raivatakseen tiensä taistelupelien kuninkaaksi.
Kaikki yhteneväisyydet mihinkään Capcomin tekeleisiin ovat täysin sattumanvaraisia. (Huomaa kekseliäät hahmonimet!)
Mutta kesken pahimman väännön ja tiukimman tilanteen…
Äiti-interventio!!
Karu elämä :/
Sen paremmin ei mene seuraavan tarinan sankarilla… vai meneekö?
Boku Ijin Den
Sharakun elämän valo on tietenkin Hello! -peli, jonka parissa on hyvä vierittää muutama mustaan meikkiin sotkeutunut onnen kyynel.
Vaan ei äiti hyväksy tälläkään kertaa!
Ime mummoos, pelaan sit ulkona!!!1
…Tai no pelaisin ellei se olisi LAILLA KIELLETTYÄ. On se kumma kun skoudet tulee repimään PSP:tä kädestä ja iskee killuttimia ranteeseen
Vaan onneksi laista löytyy aina yksi videopelin mentävä aukko, oli se sitten PSP:hen koukuttunut tuomari tai ei.
Tällä kertaa tarina päättyykin moninpelaamisen ilosanomaan, josta voivat kaikki näin joulun pyhinä ottaa oppia:
Erittäin hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta siis kaikille 8-bit ankan lukijoille!
(Ensimmäisen tarinan previkkavideo Golden Bomber – Boku Quest
Toisen tarinan video Metronome – Boku Ijin Den
Gifit videosta Metronome – Hello)
